Ansionmenetyskorvaus. Yhden hengen osakeyhtiö. LV 21/1650

Ansionmenetyskorvaus. Yhden hengen osakeyhtiö.  

Tässä tapauksessa kysymyksenä oli se, miten ansionmenetyskorvaus määritetään, kun henkilövahinko on aiheutunut osakeyhtiömuotoista liiketoimintaa harjoittavalle yksinyrittäjälle. Kun tässä tapauksessa yrittäjä omisti osakeyhtiön koko osakekannan, työkyvyttömyydestä aiheutunut toiminnan väliaikainen keskeytyminen ei ollut lautakunnan mielestä korvaamatta jäävää kolmannelle aiheutunutta vahinkoa. Korvattavaksi tulisi yrityksen maksaman palkan lisäksi se määrä, jolla työkyvyttömyysjakso oli pienentänyt yrittäjän osakeyhtiöstään nostettavissa olleen osingon määrää.    

TAPAHTUMATIEDOT

Vahinkoa kärsinyt oli työkyvytön maalarin työhönsä elokuussa 2021 sattuneessa liikennevahingossa saamansa vamman vuoksi 6.8.-10.10.2021.     Hänellä on ollut vuodesta 2019 alkaen maalausalan osakeyhtiö, jonka ainoa työntekijä hän on ja jonka osakekannan hän yksin omistaa.

VAKUUTUSLAITOKSEN KORVAUSPÄÄTÖS

Vakuutusyhtiö korvasi ansionmenetyksen määrittämällä vuosiansioksi vahinkoa kärsineen yrityksestään nostaman palkan ja osingon. Sen lisäksi vakuutusyhtiö korvasi yritystoiminnan kiinteät kulut liiketoiminnan keskeytysajalta. Vuosiansioksi yhtiö määritti 36 335 euroa.  

RATKAISUSUOSITUSPYYNTÖ

Vahinkoa kärsinyt oli tyytymätön korvauspäätökseen ja vaati, että vakuutusyhtiö korvaa menetyksen, joka aiheutui yritykselle urakoiden, asiakkaiden, tulojen, siirtyneiden töiden ja voiton menetyksen johdosta.

Ratkaisusuosituspyynnön mukaan henkilökohtaiset korvaukset ja yrityksen kiinteät kulut oli maksettu kuten kuuluu, mutta vakuutusyhtiö oli korvannut yritykselle vain sen kiinteät kulut. Maalariyrittäjän työjono oli vuoden 2022 elokuuhun saakka eli noin vuoden päähän. Hän on menettänyt onnettomuuden vuoksi työmaita, asiakkaita, tuloja ja joutunut siirtämään osan töistä vuodelle 2022. Ansionmenetystä arvioitaessa on otettava huomioon yrityksen saamatta jäänyt voitto, joka on tosiasiallisesti yhtä lailla vahinkoa kärsineen tuloa kuin suora ansionmenetyskin, vaikka tältä osin tuloksen nostaminen yhtiöstä ei tapahtuisikaan välttämättä samalla tilikaudella. Yritys on ollut vakavarainen ja näin ollen koko tulos olisi ollut jaettavissa palkkana tai osinkona osakkaalle eikä voitosta osankaan jättämiselle yritykseen ole ollut liiketaloudellista edellytystä tai perustetta.

Yrityksistään huolimatta vahinkoa kärsinyt ei onnistunut palkkaamaan itselleen sijaista, joten yritystoiminta keskeytyi. Hänelle aiheutunut todellinen ansionmenetys työkyvyttömyysajalta (yksin omistetun yrityksen saamatta jäänyt tulo vähennettynä siihen kohdistuvilla kuluilla) on ollut ainakin 43.521,45 euroa.

Vahinkoa kärsinyt toimitti lautakunnalle ratkaisusuosituspyynnön liitteenä olleen selvityksen lisäksi yrityksen kirjanpitäjän laatiman liikevaihdon vertailun kuukausittain 11/19–12/21 ja yrityksen vuoden 2021 tilinpäätöksen liitetiedostoineen.    

VAKUUTUSLAITOKSEN VASTINE

Koska liikennevakuutuksesta korvataan vain vahingonkärsineelle itselleen aiheutunut ansionmenetys, yritykselle mahdollisesti aiheutuneita tappioita ei ole korvattu.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Säännökset ja muut oikeusohjeet

Liikennevakuutuslain (460/2016) 1 §:n 1 momentin mukaan kyseisessä laissa säädetään moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvien henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta.

Lain 34 §:n 1 momentin mukaan korvaus henkilövahingosta määrätään vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2 a–2 d, 3, 4, 4 a, 4 b, 7 ja 8 §:n sekä 7 luvun 3 §:n mukaisesti, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (509/2004) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen muun muassa ansionmenetyksestä.

Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta annetun lain (2019/959) 1 §:n 1 momentin mukaan lautakunta on riippumaton ja puolueeton liikenne- ja potilasvahinkoasioita käsittelevä oikeussuojaelin. Lautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia ja lausuntoja yksittäisissä liikennevakuutuslain (460/2016), liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) ja potilasvakuutuslain (948/2019) mukaisissa korvausasioissa ja tarvittaessa myös yleisiä mainittujen lakien soveltamista koskevia suosituksia. Lautakunta on antanut liikennevahinkojen korvaustoimen yhtenäistämistä varten korvausohjeita, jotka lautakunta on ottanut esitettyjen selvitysten ohella huomioon lausuntoa antaessaan.

Lautakunnan korvausohjeiden mukaan ansionmenetystä arvioidaan yrittäjien osalta samojen periaatteiden mukaan kuin palkansaajillakin. Yrittäjän korvattava ansionmenetys muodostuu hänen menettämästään palkkatulosta ja pääomatulosta. Yrittäjän ansionmenetyksen määrittelyssä selvitetään yritysmuoto, yrityksen toimiala ja henkilöstön määrä, yrittäjän oman työpanoksen sisältö ja osuus yrityksessä, työkyvyttömyyden vaikutus yrityksen toimintaan, työskentelyolosuhteet, yrittäjän omistusosuus yrityksestä sekä millaisia työ- ja sijaistamisjärjestelyjä on tehty työkyvyttömyysaikana, mahdollisille sijaisille maksetut korvaukset sekä yrityksen liikevaihdon tai myyntikatteen alentuminen.

Osakeyhtiön tulos jaetaan osakkaille useimmiten joko osinkoina tai palkkana. Mahdollista on myös varojen nostaminen osakaslainoina ja varojenjakona vapaan oman pääoman rahastosta.

Kun yritystoiminta on tilapäisesti keskeytyksissä yrittäjän työkyvyttömyyden vuoksi, voidaan yrittäjän ansionmenetyksen lisäksi korvata yrityksen kiinteät kulut kohtuulliselta ajalta. Tällaisia kiinteitä kuluja ovat esimerkiksi toimitilakustannukset, vastikkeet ja vakuutusmaksut. Korvaus edellyttää, että yritystoimintaa pystytään todennäköisesti jatkamaan kannattavasti yrittäjän työkyvyn palauduttua.  

Esitetyn selvityksen mukaan vahinkoa kärsinyt toimii yksinyrittäjänä rakennusmaalausalan yrityksessään, jonka ainoa osakas hän on.

Liikennevakuutuslain ja vahingonkorvauslain perusteella maksettavissa korvauksissa lähtökohtana on, että korvausta maksetaan vain sellaisesta vahingosta, joka on aiheutunut vahinkotapahtuman johdosta välittömästi loukkaantuneelle henkilölle itselleen. Henkilövahingosta kolmannelle koituneiden varallisuusvahinkojen osalta lakiin on otettu säännökset erityisen läheisen henkilön oikeudesta korvaukseen sekä elatuksen menetyksen ja hautauskulujen korvaamisesta. Oikeuskäytännössä (mm. KKO 1984 II 61) on katsottu, että korvausoikeus voi siirtyä työnantajalle silloin, kun työnantaja on maksanut työntekijälleen palkkaa työkyvyttömyysajalta. Työnantajalla on oikeus saada korvaus vain siitä menetyksestä, josta työntekijällä olisi oikeus saada korvaus vakuutuksesta. Kolmannelle aiheutunut varallisuusvahinko jää sen sijaan korvaamatta, jos työnantajalle aiheutuu liiketulon menetystä sen vuoksi, että henkilövahingon kärsineen työntekijän työpanosta ei saada käyttöön. Tällöin on kyse kolmannen vahingosta, jota ei korvata ilman lain säännöstä.

Tässä tapauksessa arvioitavaksi jää onko vahinkoa kärsineelle aiheutunut liikennevahingon seurauksena saamatta jääneistä osingoista vahinkoa ansionmenetyksenä työkyvyttömyysajalta, ja kuinka paljon.

Lautakunta toteaa, että lähtökohtana on vahingosta seuraavien taloudellisten menetysten korvaaminen täysimääräisesti täyden korvauksen periaatteen mukaisesti. Vahingonkorvauslain 5:2 §:ssä on säädetty korvattavaksi vahingosta aiheutunut ansionmenetys, jolla tarkoitetaan tulojen menetystä. Ansionmenetyksenä korvataan sellainen tulojen tai muiden taloudellisten etuuksien menetys tai väheneminen, joka on syy-yhteydessä henkilövahingon aiheuttamaan työkyvyttömyyteen tai työkyvyn alenemiseen. Ansionmenetyksenä korvataan myös menetetty elinkeinotulo eli sellaiset vahinkoa kärsineen taloudelliset menetykset, jotka johtuvat hänen työkyvyttömyytensä tai alentuneen työkykynsä aiheuttamasta haitasta hänen harjoittamalleen elinkeinotoiminnalle. Menetetyn elinkeinotulon määrän arvioiminen perustuu tapauskohtaiseen harkintaan esitetyn selvityksen perusteella. Huomiota voidaan kiinnittää esimerkiksi harjoitetun elinkeinotoiminnan laatuun ja laajuuteen, vahinkoa kärsineen henkilökohtaiseen työpanokseen elinkeinotoiminnassa, sijaisille maksettuihin korvauksiin ja verotustietoihin (HE 16/2003).

Tässä tapauksessa osakeyhtiön vahinkovuoden liikevaihto oli selvästi laskenut edellisen vuoden 2020 liikevaihdosta. Selvityksen mukaan voitonjakokelpoiset varat olivat 31.12.2020 olleet n. 59 773 € kun ne vuoden 2021 lopussa olivat 70 782 €. Liikevoitto vuonna 2021 oli n. 20 011 € kun se vuotta aiemmin oli n. 68 685 €. Vuoden 2020 liikevaihto tammi- elokuun aikana oli n. 85 000 €, kun se vahinkovuonna vastaavalla ajanjaksolla oli n. 80 000 €. Kyseisen yrityksen toimialalla liiketoiminnan muiden kulujen ja poistojen osuus on melko pieni, ja ne ovat sidoksissa toiminnan volyymiin. Useamman vuoden vertailutietoja esimerkiksi kausivaihteluista ei ollut käytettävissä, koska yritys oli perustettu vuonna 2019.

Liikevaihto ei ole sellaisenaan jaettavissa osakkaille tulona, vaan siitä vähennetään liiketoiminnasta johtuvat kulut. Lisäksi osakeyhtiön tulee maksaa toiminnasta johtuvat verot. Tilikauden voitto voidaan kuitenkin siirtää voitonjakokelpoisiin varoihin ja sitä voidaan käyttää osinkojen maksamiseen. Asiassa voidaan pitää todennäköisenä, että vahinkoa kärsineen liikennevahingosta johtuva työkyvyttömyys on vähentänyt yrityksen jakokelpoisia varoja ja siten hänen saatavissa olleen osingon määrää. Näin ollen lautakunta katsoi, että vahinkoa kärsineen ansionmenetystä laskettaessa huomioon tulee ottaa yrityksen maksaman palkan lisäksi hänen työkyvyttömyytensä takia menettämänsä arvioitu osingon määrä.

Lautakunta oli yksimielinen.