1.1.2006 alkaen sattuneet vahingot

 

Korvaus yli 18-vuotiailla henkilöillä

Korvaus määritetään arvioimalla ensin vammoista aiheutuva haittaluokka. Sen jälkeen määritetään haittaluokkaa vastaava peruskorvaus. Kun peruskorvauksen määrä kerrotaan ikätekijällä, saadaan varsinainen maksettava korvaus. Jokainen eletty ikävuosi 18 vuoden jälkeen pienentää korvausmäärää 75 vuoden ikään saakka.

Peruskorvauksen määrä lasketaan 18-vuotiaan henkilön perusmäärää lähtökohtana pitäen. Korvausmäärä lasketaan siten, että vahinkoa kärsineen ikänä pidetään hänen vahingon sattumishetken ikäänsä lisättynä yhdellä vuodella (laskennallinen ikä).

Ikätekijä eri ikäisillä ihmisillä

Peruskorvauksesta vähennetään 65 vuoden ikään saakka 1 % kultakin ikävuodelta, jotka ylittävät laskennallisen 18 vuoden iän. 
Laskennallisesti yli 65-vuotiaan vahinkoa kärsineen peruskorvauksesta vähennetään (ikäkausilta 18 – 65 muodostuvan 47 %:n vähennyksen lisäksi) 2 % kutakin 65 vuotta ylittävää täyttä ikävuotta kohti 74 vuoden ikään saakka (=laskennallinen ikä 75 vuotta). 75-vuoden laskennallisesta iästä alkaen ikä ei enää vähennä korvausmäärää.  

 

Nuoren henkilön korvaus 1.1.2006 alkaen sattuneissa liikennevahingoissa

Kun vammautunut on vahinkotapahtuman sattuessa alle 17-vuotias, määrätään pysyvän haitan korvaus aluksi nuoren henkilön korvauksena siten, että se koskee aikaa pysyvän haitan aiheutumisesta 18 vuoden ikään saakka. Korvauksena maksetaan vammautuneen vahinkopäivän mukaista laskennallista ikää vastaava määrä. Laskennallisena ikänä pidetään ikää vahinkopäivänä lisättynä yhdellä vuodella. 

Korvaus määritetään arvioimalla ensin vammoista aiheutuva haittaluokka. Sen jälkeen määritetään haittaluokan mukainen nuoren henkilön perusasteikkoa vastaava peruskorvaus. Tämä peruskorvausmäärä kerrotaan luvulla, jossa 18:sta vähennetään laskennallinen ikä vahinkohetkellä. Näin saatu korvausmäärä jaetaan lopuksi 18:lla, jolloin saadaan korvausmäärä, joka kattaa pysyvän haitan sen aiheutumisesta 18 vuoden ikään saakka.  

18 vuoden iässä maksetaan varsinainen korvaus pysyvästä haitasta 18-vuotiaan henkilön perusmäärän mukaan.

 

Elämänlaadun erityinen heikkeneminen korotustekijänä 1.1.2006 alkaen sattuneissa liikennevahingoissa

Vahingonkorvauslain 5:2 c §:n 2 momentin mukaan korvausta korottavana tekijänä voidaan ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen. Vahinkoa kärsineen elämänlaadun erityinen heikkeneminen on korvauksen korotusperuste, jota on sovellettava suppeasti. Tavanomaisten vapaa-ajan käyttöön liittyvien toimintojen menetys tai vaikeutuminen tulee yleensä katetuksi varsinaisella pysyvästä haitasta maksettavalla korvauksella.

Elämänlaadulla tarkoitetaan sitä, millaiset mahdollisuudet vahinkoa kärsineellä on elää täysipainoista elämää omien persoonallisten tottumustensa, taipumustensa ja tavoitteidensa mukaisesti. 
Korvausta tulee tällä perusteella korottaa vain siinä tapauksessa, että henkilövahinko heikentää vahinkoa kärsineen elämänlaatua olennaisesti enemmän kuin vastaavanlaisen henkilövahingon kärsineiden elämänlaatua yleensä. Esimerkiksi vahingon johdosta laitoshoitoon joutumista ei sellaisenaan voida pitää pysyvän haitan korvauksen korotusperusteena.

Vahinkoa kärsineen elämänmuodon tai -piirin poikkeuksellinen muutos voi olla peruste korottaa pysyvän haitan korvausta. Elämänlaadun erityisestä heikkenemisestä voidaan korvaus maksaa silloin, kun esimerkiksi liikunnallista kilpaurheilua aktiivisesti harrastanut henkilö menettää pysyvästi liikuntakykynsä, tai kun hyvin aktiivinen, tavoitteelliseen itsensä kehittämiseen pyrkivä harrastaja liikennevahingon seurauksena on menettänyt edellytyksensä jatkaa harrastustansa. Tavanomaisten kuntoliikunta- tai muiden vastaavien harrastusmahdollisuuksien menettäminen ei ole peruste korottaa pysyvän haitan korvausta.

Erityisenä elämänlaadun heikentymisenä voidaan pitää myös sitä, että vahinkoa kärsinyt hänellä ennestään olleen muun vamman tai sairauden vuoksi joutuu liikennevahingossa saamansa pysyvän vamman vuoksi tavanomaista vaikeampaan asemaan. Esimerkkinä tällaisesta voidaan pitää tilannetta, jossa jo entuudestaan aistivammainen menettää kokonaan tai osittain toisenkin aistin.

Korotuksen määrää harkittaessa voidaan suuntaa antavasti käyttää seuraavia kertoimia:
- Kerroin on 1,1 jos vahinkoa kärsinyt harrasti ennen vahinkoa aktiivisesti ja tavoitteellisesti yhdistyksessä tai muussa yhteisössä kansallisen tason kilpailu-, näyttely-, julkaisu- tai esiintymistoimintaan tähtäävää harrastustoimintaa, jossa hän oli jo saavuttanut tulosta tai jos vahinkoa kärsineen elämänmuodossa tai - piirissä tapahtuu vahingosta johtuva poikkeuksellinen muutos.
- Kerroin on 1,3, jos vahinkoa kärsineen edellisessä kohdassa tarkoitettu toiminta on ollut kansainvälistä tai jos vahinkoa kärsineeltä on jo ennen liikennevahinkoa puuttunut yksi raaja ja hän on menettänyt liikennevahingon seurauksena toisenkin raajan.
- Kerroin on 1,5 jos jo ennen vahinkoa merkittävästi aistivammainen henkilö on vahingon seurauksena menettänyt osaksi tai kokonaan toisenkin aistin. 

Kerrointa määriteltäessä on otettava huomioon harrastuksen osalta sen kesto, aktiivisuuden aste ja saavutetut tulokset, aikaisemman vamman tai sairauden ja liikennevahingon seurauksena saadun vamman yhteisvaikutuksen vakavuus ja elämän muodon ja -piirin muuttumisen kohdalla muutoksen suuruus ja sopeutumis- sekä kompensointimahdollisuudet.

Edellä mainittuja kertoimia  ei käytetä, jos toiminta on ollut ammattimaista.