Kohtuuttomat vahingot

Vahinko voidaan korvata kohtuuttomuusperusteella silloin, kun potilaalle on tutkimuksen, hoidon tai muun vastaavan käsittelyn seurauksena aiheutunut pysyvä vaikea sairaus tai vamma tai hän on kuollut. Potilasvahinkolain esitöiden perusteella sairautta tai vammautumista ei yleensä voida pitää vaikeana ennen kuin vamma sijoittuu vähintään haittaluokkiin 7 – 8 valtioneuvoston haittaluokka-asetuksen mukaisesti määritettynä.  Vasta tämän absoluuttisen kriteerin täytyttyä suoritetaan varsinainen kohtuuttomuusarvio soveltamalla kahta eri perustetta, jotka ovat vahingon suhteellinen vakavuus sekä vahingon ennakoitavuus.

Vahingosta ja potilaan muista sairauksista johtuva kokonaistilanteen epäedullisuus ei ole peruste arvioida vahinkoa kohtuuttomaksi, vaan ratkaisevaa on huomattava epäsuhta aiheutuneen vahingon ja hoidettavana olleen sairauden välillä.  Mitä suurempi tämä epäsuhta on ja mitä suurempaa romahdusta aiheutunut vahinko merkitsee suhteessa potilaan terveydentilaan muutoin, sitä selvemmin kyseessä on kohtuuton vahinko.

Kohtuuttomuuskriteerin soveltamisen ydinaluetta on vahingon suhteuttamiskriteerin kannalta vähämerkityksisen sairauden tutkimisesta tai hoidosta aiheutunut vakava vahinko.

Vakaviakaan komplikaatioita ei kuitenkaan korvata kohtuuttomina silloin, kun ne ovat olleet ennakoitavissa. Ratkaisevaa on se, onko asiantuntija voinut ennakoida vahingon aiheutumista vai onko se tullut kaikille osapuolille yllättävänä.