Palkansaajan ansionmenetys
Korvattavaa vahinkoa on mm. palkka erilaisine lisineen, luontoisedut, erilaiset yrityksen toiminnan tulokseen sidotut vuosipalkkiot ja optiot. Kulukorvausluontoiset verovapaat suoritukset, kuten verovapaat päivärahat ja kilometrikorvaukset, eivät ole korvattavaa ansionmenetystä.
Korvattavaa vahinkoa voi syntyä myös, jos liikennevahingon vuoksi jokin sosiaalietuus pienenee verrattuna siihen, millaisena se olisi maksettu ilman liikennevahinkoa.
Ansionmenetyksenä korvataan saamatta jääneen tulon aiheuttama taloudellinen menetys. Sen sijaan esimerkiksi ansaitun vuosiloman pitämisen estyminen ja virkistyksen menetys ei ole liikennevakuutuksesta korvattavaa vahinkoa.
Palkansaajan tilapäisestä työkyvyttömyydestä aiheutuva ansionmenetys
Korvauksen määrittämisessä tarvittava selvitys
Ohimenevän ansionmenetyksen korvaaminen perustuu yleensä jälkikäteisarvioon eli aiheutuneen menetyksen määrittämiseen palkkatodistusten, verotusasiakirjojen tai muun vastaavan aineiston perusteella.
Palkansaajilla ansionmenetyksen suuruus määritetään yleensä vahinkohetken vakiintuneen palkkatason mukaisesti. Jos ansiotaso ei ole vakiintunut, ansionmenetyksen suuruus määritetään vahinkoa edeltäneiden 3–5 vuoden ansioiden keskiarvon perusteella. Keskiarvolaskelmassa vertailuvuosien ansiot muutetaan vahinkovuoden tasoon siten kuin laissa eräiden liikennevahingonkorvausten sitomisesta palkkatasoon määrätään.
Linkki soveltamisohjeeseen 2/2005
Korvauksen määräytyminen
Pääsääntönä on, että ohimenevä ansionmenetys korvataan vahinkoa kärsineen välittömästi ennen vahinkoa saamien tulojen suuruisena. Ohimenevän työkyvyttömyydenkin kohdalla voidaan ansionmenetyksen korvaus joutua määrittämään eri ajanjaksoilta erisuuruisena. Näin on esimerkiksi silloin, kun vahinkoa kärsinyt oli määräaikaisessa työsuhteessa vammautuessaan ja määräaika päättyy työkyvyttömyysaikana. Tässä tapauksessa määräaikaisen työsuhteen päättymisen jälkeistä aikaa arvioidaan jo solmitun uuden sopimuksen tai muiden todennäköisten vaihtoehtojen pohjalta.
Joissakin tapauksissa ansionmenetys voidaan korvata vahingon vuoksi menetettyjen sosiaalietuuksien suuruisena. Näissä tapauksissa otetaan huomioon sosiaalietuuksien mahdolliset määräaikaiset vaihtelut.
Työuran lyhytaikaisuus
Työelämässä lyhyen aikaa toimineen henkilön ansionmenetyksen määrää arvioitaessa otetaan huomioon työkokemuksen lisääntymisen aiheuttama todennäköinen ansiotason nousu. Jos vahinkoa kärsinyt ei ollut vahingon sattuessa vielä valmistunut ammattiinsa, otetaan hänen odotettavissa olleen ammattinsa mukainen urakehitys ja siihen liittyvä ansioiden kohoaminen huomioon ansiomenetyskorvausta määriteltäessä. Ura- ja ansiokehityksen määrittämisessä tukeudutaan kyseisen ammattiryhmän palkkakehitystä kuvaaviin tilastotietoihin.
Kausivaihtelut
Jos vahinkoa kärsineen menettämän ansiotulon määrä vaihtelee eri aikoina, voidaan kausivaihtelut ottaa huomioon ansionmenetyskorvausta määritettäessä.
Työntekijämaksujen huomioiminen
Ohimenevän ansionmenetyksen korvauksesta vähennetään ns. työntekijämaksut näiden kulloisenkin määrän suuruisina niissä tapauksissa, joissa korvaus perustuu työnantajan ilmoitukseen tai muuhun selvitykseen vahinkoa kärsineen todellisesta palkkatulosta. Kyseistä vähennystä ei pääsääntöisesti tehdä sen kuukauden jälkeen, jona työkyvyttömyyden alkamisesta on tullut kuluneeksi 24 kuukautta.
Työntekijämaksuja ei vähennetä korvauksesta silloin, kun korvaus perustuu saamatta jääneeseen työttömyysetuuteen.
Tulonhankkimisesta aiheutuneita tavanomaisia kuluja ei vähennetä ansionmenetyskorvauksesta.
Palkansaajan pysyvä ansionmenetys (jatkuva korvaus)
Pysyvän ansionmenetyksen korvaaminen edellyttää, että sitä ennen on selvitetty vahinkoa kärsineen ammatilliset kuntoutusmahdollisuudet. Vahingonkorvauslain 5:2 a §:n mukaan korvausta määriteltäessä on otettava huomioon vahinkoa kärsineen työkyky, koulutus, aikaisempi toiminta, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautua, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.
Liikennevahingon perusteella maksettava jatkuva ansionmenetyksen korvaus perustuu lääketieteelliseen ja oikeudelliseen arvioon siitä, että vahinkoa kärsinyt on pysyvästi estynyt ansaitsemasta tuloja työskentelemällä.
Ansionmenetyskorvauksen määrä perustuu vahinkoa kärsineen työkyvyttömyysasteeseen ja vuosiansioon.
Liikennevakuutuksesta korvattava ansionmenetys arvioidaan aina voimassa olevan oikeuden ja lautakunnan korvausohjeiden mukaisesti. Muiden korvausjärjestelmien mukaisia korvausetuuksia ei sellaisenaan voida pitää osoituksena liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon määrästä. Esimerkiksi lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella suoritettava haittarahakorvaus voi poiketa liikennevahingon johdosta maksettavasta ansionmenetyskorvauksesta.
Menetyksen arviointi
Jos työssäolo ja ansiotaso ovat vakiintuneet, jatkuva korvaus määritetään välittömästi ennen vahinkoa vakiintuneesti saatujen ansioiden mukaan.
Vuosiansio
Pysyvän ansionmenetyskorvauksen (ns. liikennevakuutuksen työkyvyttömyyseläke) määrä arvioidaan työkyvyttömyysasteen ja vahinkoa kärsineen ennen liikennevahinkoa vakiintuneen ansiotason perusteella. Työkyvyttömyysasteen osalta arvioidaan, missä määrin vahinkoa kärsineellä on jäljellä työkykyä, ja voiko hän hyödyntää jäljellä olevaa työkykyään avoimilla työmarkkinoilla.
Vuosiansio määritellään tapauskohtaisten selvitysten perusteella ensisijaisesti työnantajan antamien palkkatietojen perusteella, kun vahinkoa kärsineellä on pysyvä ja vakituinen työsuhde, eikä ansiotasossa ole tapahtunut huomattavia muutoksia. Vuosiansio voi myös perustua vahinkovuoden tai sitä edeltävän vuoden verotustietoihin.
Korvauksen määrittämisessä voidaan käyttää useamman vuoden (3-5) verotustietojen keskiarvoa vain, jos vahinkoa kärsineen vuosituloissa on ollut vähäistä suurempia vaihteluita. Keskiarvon käyttämisellä on tarkoitus estää vuosiansion määräytyminen poikkeuksellisten vuosien perusteella todellisesta ansiotasosta poikkeavaksi.
Lyhyt tai rikkonainen työura
Lyhyt tai rikkonainen työura voi johtaa ansionmenetyksen arvioimiseen. Palkkatyössä toimivien kohdalla korvaus määritetään näissä tilanteissa yleensä vahinkoa edeltäneiden 3-5 vuoden keskiarvon perusteella. Keskiarvolaskelmaa laadittaessa on vertailuvuosien ansiot muutettava vahinkovuoden tasoon (indeksoitava) niin kuin laissa eräiden liikennevahingonkorvausten sitomisesta palkkatasoon määrätään.
Useiden vuosien keskiarvoja ei kuitenkaan voida käyttää, jos työsuhde ja tulotaso ovat vakiintuneet. Tässä tapauksessa jatkuvankin korvauksen pohjana on ansiotaso välittömästi ennen vahinkoa.
Työelämässä lyhyen aikaa toimineen henkilön ansionmenetyksen määrää arvioitaessa otetaan huomioon työkokemuksen lisääntymisen aiheuttama todennäköinen ansiotason nousu. Jos vahinkoa kärsinyt ei ollut vahingon sattuessa vielä valmistunut ammattiinsa, otetaan hänen odotettavissa olleen ammattinsa mukainen urakehitys ja siihen liittyvä ansioiden kohoaminen huomioon ansiomenetyskorvausta määriteltäessä. Ura- ja ansiokehityksen määrittämisessä tukeudutaan kyseisen ammattiryhmän palkkakehitystä kuvaaviin tilastotietoihin.
Kausivaihtelut
Jos vahinkoa kärsineen menettämän ansiotulon määrä vaihtelee eri aikoina, voidaan kausivaihtelut ottaa huomioon pysyvääkin ansionmenetyskorvausta määritettäessä. Tosin tämä kausivaihtelu tulee useimmiten huomioon otetuksi jo silloin, kun korvaus määritetään useamman vuoden verotietojen perusteella.
Työkokemuksen kertymisen vaikutus ansioihin
Jos vahinkoa kärsinyt vammautuu työuransa alkuvaiheessa, tulee jatkuvan korvauksen arvioinnissa ottaa huomioon miten hänen työuransa ja ansiotasonsa olisi todennäköisesti kehittynyt ilman liikennevahinkoa.
Työntekijämaksut
Koska jatkuvan ansionmenetyksen korvausmäärä perustuu yleensä ainakin osaksi arvioon, ei korvausta voida yleensä määrittää ehdottoman tarkasti. Tämän vuoksi lautakunnan korvausohjeisssa on lähdetty siitä, että työntekijämaksuja ei vähennetä jatkuvasta korvauksesta.