Korvausten pääperiaatteet
Korvaamiseen liittyviä vahingonkorvausoikeudellisia yleisiä periaatteita
Liikennevahingot korvataan liikennevakuutuslain mukaan. Ellei liikennevakuutuslaissa ole toisin säädetty, korvaukset määräytyvät vahingonkorvauslain mukaisesti. Useimmiten liikennevahinkoon syy-yhteydessä olevat epäedulliset seuraukset korvataan täysimääräisesti. Tähän pääsääntöön on kuitenkin poikkeuksia: joissakin tilanteissa korvausten määrää on rajattu mm. tarpeellisuus- ja kohtuullisuusnäkökohtien perusteella. Vahinkoa kärsineellä on lisäksi velvollisuus rajoittaa vahinkoa. Korvausta voidaan myös alentaa tai evätä se kokonaan vahinkoa kärsineen oman myötävaikutuksen perusteella.
Kaikkien korvausaiheiden osalta korvauskäytäntöjä ja korvausmääriä ei ole tarkoituksenmukaista ohjata yksityiskohtaisilla korvausohjeilla. Korvausohjeen puuttuminen ei siis ole osoitus siitä, että esimerkiksi jotakin liikennevahinkoon syy-yhteydessä olevaa kulua ei kuuluisi korvata liikennevakuutuksesta. Kussakin tilanteessa oikeus korvaukseen arvioidaan ensisijaisesti liikennevakuutuslain ja vahingonkorvauslain perusteella.
Syy-yhteys
Vakuutuskorvauksen maksamisen edellytyksenä on, että menetys on syy-yhteydessä moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämiseen. Lähtökohtana liikennevahinkojen osalta on, että korvausta vaativan tulee näyttää toteen korvauksen edellytykset, joihin kuuluu syy-yhteys vahinkotapahtuman ja vahinkoseurauksen välillä.
Auto oli kolarissa. Vahingon jälkeen omistaja havaitsi, että sen ohjausyksikkö ei toiminut. Ohjausyksikköön ei kuitenkaan ollut kohdistunut suoraa ulkoista iskua. Vahinkotarkastuksessa todettiin polttoainepumpun piirin olleen viallinen mikä oli rikkonut ohjausyksikön. Ohjausyksikön vika ei siten ollut todennäköisessä syy-yhteydessä liikennevahinkoon.
Syy-yhteyden toteaminen pohjautuu henkilövahingoissa lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä. Lisäksi otetaan huomioon kussakin yksittäistapauksessa saadut tiedot vahingon sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota siihen, miten hyvin todettujen löydösten ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun vammamekanismin ja muiden asiasta saatavissa olevien tapahtumatietojen kanssa. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan lisäksi huomioon vahinkoa kärsineen muiden sairauksien vaikutus hänen nykytilaansa. Syy-yhteyttä ei yleensä voida pitää näytettynä vain sillä perusteella, että oireet ovat ilmaantuneet vahinkotapahtuman jälkeen.
Syy-yhteyskysymyksen ratkaisu on oikeudellinen arvio. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan lääketieteellisen selvityksen ohella huomioon lisäksi muutkin arviointiin vaikuttavat seikat. Kun kysymys on vakuutuskorvauksesta, merkitystä on myös vakuutusoikeudellisilla periaatteilla, joilla pyritään vakuutustapahtumien yhdenmukaiseen käsittelyyn ja johdonmukaiseen korvauslinjaan.
Jalankulkija oli kaatunut jäätyään peruuttavan auton töytäisemäksi. Hänelle aiheutui mustelmia ja ruhjevammoja olkapäähän. Terveysaseman tutkimuksissa ei todettu murtumia tai muita ruhjeita vakavampia vammoja. Myöhemmin olkapää kipeytyi ja sen liikkeissä oli rajoitteita. Niiden syyksi todettiin kiertäjäkalvosimen repeämä. Kiertäjäkalvosimen jänteen repeämä voi aiheutua voimakkaan ulkoisen voiman seurauksena, mutta se voi kehittyä myös ilman tapaturmaa rappeumasairauden seurauksena. Koska vammaenergia oli lievä, ja oireet ilmenivät vasta parin kuukauden kuluttua kaatumisesta, jänteen repeämä ei ollut todennäköisessä syy-yhteydessä liikennevahinkoon.
Autoilija törmäsi suojatietä ylittävään pyöräilijään, joka törmäyksen voimasta lensi katuun oikea olkapää edellä. Heti vahingon jälkeen ultraäänitutkimuksessa todettiin kiertäjäkalvosimen repeämä, joka varmentui magneettikuvauksessa. Pyöräilijällä ei todettu merkkejä kiertäjäkalvosimen rappeumaperäisistä muutoksista. Kiertäjäkalvosimen vaurio oli todennäköisessä syy-yhteydessä liikennevahinkoon.
Täyden korvauksen periaate ja rikastumiskielto
Vahinkojen korvaamisen keskeisiä periaatteita ovat täyden korvauksen periaate ja rikastumiskielto. Täyden korvauksen periaatteen mukaan vahinkoa kärsinyt on saatettava siihen taloudelliseen asemaan, jossa hän ilman vahinkoa olisi. Vahingon määrä arvioidaan vertaamalla toteutunutta tapahtumakulkua siihen, mitä ilman vahinkoa olisi todennäköisesti tapahtunut.
Rikastumiskiellon mukaan vahinkoa kärsinyt ei saa hyötyä vahingosta eli vahingonkorvaus ei voi ylittää todellisen vahingon määrää.
Vahingon rajoittamisen periaate
Vahinkoa kärsineellä on velvollisuus rajoittaa korvattavan vahingon määrää. Vahinkoa kärsineen tulee toimia siten, että vahingon määrä jää mahdollisimman pieneksi. Vahinkoa kärsinyt ei voi esimerkiksi lykätä korjaus- tai muita vastaavia toimenpiteitä sen vuoksi, ettei korvausasiassa ole tehty ratkaisua. Vahinkoa kärsinyt on tämän periaatteen mukaisesti myös velvollinen pääsääntöisesti käyttämään hinnaltaan edullisimpia palveluita. Yrittäjän kohdalla vahingon rajoittamista voi olla esimerkiksi sijaisen palkkaaminen yrittäjän työkyvyttömyysajaksi suurempien menetysten välttämiseksi.
Työkyvyttömyystapauksissa vahingon rajoittamisperiaate merkitsee muun muassa velvollisuutta aktiiviseen kuntoutukseen, josta on säädetty laissa liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta (626/1991).
Myötävaikutus
Vahingonkorvausoikeudessa on yleisenä periaatteena, että korvausta alennetaan tai se voidaan kokonaan evätä riippuen siitä, kuinka paljon vahinkoa kärsinyt itse on myötävaikuttanut vahinkonsa syntymiseen.
Liikennevakuutuslaissa on määräykset siitä, miten korvausta voidaan alentaa tai evätä oman myötävaikutuksen perusteella. Omaisuusvahingoissa myötävaikutusalennus voidaan tehdä tavallisen tuottamuksen perusteella. Tuottamuksella tarkoitetaan vahingon välttämiseksi vaadittavan huolellisuuden laiminlyöntiä. Henkilövahingoissa myötävaikutusalennuksen tekeminen edellyttää tahallisuutta, törkeätä tuottamusta, alkoholin tai huumausaineen vaikutuksen alaisuutta tai rikollista menettelyä vahingon yhteydessä.
Moottoriajoneuvon arvonalennus
Arvonalennuksella tarkoitetaan sitä häviötä, minkä esine vapailla markkinoilla hinnassa menettää vahingon johdosta. Moottoriajoneuvon arvonalennusta ei korvata liikennevakuutuksesta.