Kääntyvän auton ja ohittavan auton välinen kolari. Ohituskiellon muodostava risteys. Vastuunjako. LV 25/531

Täysistunto 2.10.2025

Lautakunnan arvioitavana oli korvausvastuun jako kääntyvän ajoneuvon ja ohittavan ajoneuvon välillä. Vaikka liittymä myymälän pihaan täyttikin tieliikennelain risteyksen määritelmän, ei lautakunta tapahtumatietojen perusteella pitänyt risteysalueen muodostamaa ohituskieltoa ratkaisevana vastuunjaon kannalta. Tässä, kuten muissakin vastaavissa kolareissa, vastuunjakoa arvioitaessa voidaan ottaa huomioon kaikki vahinkoon vaikuttaneet seikat. 

TAPAHTUMATIEDOT

Liikennevahinko on tapahtunut, kun ajoneuvot A ja B törmäsivät toisiinsa taajama-alueella, kun ajoneuvo A ohitti ajoneuvoa B, joka samaan aikaan kääntyi tarvikemyymälän pihaan.

RATKAISUSUOSITUSPYYNTÖ JA VASTINE

Kääntyvän auton (B) liikennevakuutusyhtiö pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta osallisten vastuunjaosta ja piti vahingon aiheuttajana ohittavaa autoa, koska ohitus tapahtui risteyksessä, jossa ohitus on kielletty tieliikennelain 32 §:n perusteella. Lisäksi se vetosi luottamusperiaatteeseen: B:n kuljettajalla oli ollut perusteltu syy luottaa siihen, ettei takaa tuleva ajoneuvo ryhdy vasemmalta tapahtuvaan kiellettyyn ohitukseen kyseisessä paikassa, ja siten tilanne on ollut kääntyvän ajoneuvon kuljettajalle ennalta-arvaamaton.

Ohittavan auton (A) liikennevakuutusyhtiö puolestaan totesi, ettei kyseinen yrityksen piha-alueen liittymä ollut risteysalue, vaan kolari oli aiheutunut yksinomaan kääntyvän ajoneuvon kuljettajan tuottamuksesta, kun hän ei ollut selkeästi ja riittävän ajoissa ilmoittanut kääntymisaikeestaan takana tulleelle ajoneuvolle.

RATKAISU

Sovellettavat säännökset

Liikennevakuutuslain (460/2016) 33 §:n 1 momentissa on säädetty, että kun ajoneuvon aiheuttama vahinko on kohdistunut toiseen ajoneuvoon, kiskoilla kulkevaan raideliikenneajoneuvoon tai tällaisessa ajoneuvossa olevaan henkilöön tai omaisuuteen, vahinkoa ei korvata ensiksi mainitun ajoneuvon vakuutuksesta, jollei vahinko ole aiheutunut ajoneuvon:

1)omistajan, haltijan, kuljettajan tai matkustajan tuottamuksesta;

2)liikennesääntöjen vastaisesta kulusta tai sijainnista; tai

3)puutteellisesta kunnosta tai virheellisestä kuormauksesta.

Tämän pykälän 2 momentin mukaan korvausvastuu osapuolten välillä jaetaan ottaen huomioon kaikki vahinkoon vaikuttaneet seikat, jos myös sillä vahingon osapuolella, jolle vahinkoa aiheutui, oli tuottamusta tai muu 1 momentin 1—3 kohdassa mainittu olosuhde.

Tieliikennelain (729/2018) 2 §:n mukaan risteyksellä tarkoitetaan samassa tasossa olevaa teiden risteämää, liittymää tai haarautumaa mukaan luettuina tällaisten risteämien, liittymien tai haarautumien muodostamat alueet. Tiellä on taasen tarkoitettu maantietä, katua, yksityistä tietä, moottorikelkkailureittiä tai muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua taikka yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta.

Tieliikennelain 3 §:n 1 momentin (1040/2020) mukaan tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta.

Tieliikennelain 22 §:n 1 momentin mukaan kääntyvällä ajoneuvolla ei saa aiheuttaa vaaraa eikä tarpeetonta estettä muille samaan suuntaan kulkeville.

Tieliikennelain 28 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvolla risteystä lähestyttäessä on noudatettava erityistä varovaisuutta.

Tieliikennelain 31 §:n 1 momentin mukaan edellä kulkeva ajoneuvo on ohitettava vasemmalta. Ohituksessa saa käyttää myös vastaantulevan liikenteen puolta sen estämättä, mitä 19 §:n 3 momentissa säädetään, jos ajosuunnassa on vain yksi kaista.

Tieliikennelain 31 §:n 2 momentin mukaan, jos edellä kulkeva kääntyy tai selvästi valmistautuu kääntymään vasemmalle, sen saa ohittaa ajoneuvolla vain oikealta. Oikealta saa ohittaa myös, jos ajosuunnassa on vähintään kaksi ajokaistaa ja ajoneuvot kulkevat rinnakkaisilla ajokaistoilla. Lisäksi polkupyöräilijä saa ohittaa muun ajoneuvon kuin polkupyörän oikealta.

Tieliikennelain 32 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvolla ei saa ohittaa suojatien kohdalla vastaantulevan liikenteen puolta käyttäen eikä risteyksessä tai tasoristeyksessä taikka välittömästi niitä ennen. Ohituskielto ei kuitenkaan koske taajaman ulkopuolella muuta kuin liikennemerkistä ennakolta ilmenevää risteystä.

Tieliikennelain 32 §:n 2 momentin mukaan vastaantulevan liikenteen puolta käyttäen ei myöskään saa ohittaa, jos:

1) näkyvyys on mäen tai kaarteen vuoksi tai muusta syystä turvalliseen ohitukseen riittämätön;

2) ohitukseen käytettävä ajokaista ei ole riittävän pitkälti vapaa ja esteetön turvalliseen ohitukseen;

3) ohittaja ei voi palata takaisin kaistalleen ohituksen jälkeen turvallisuutta vaarantamatta tai muuta liikennettä oleellisesti haittaamatta;

4) edellä ajava osoittaa suuntamerkillä aikovansa ohittaa;

5) takaa tuleva on aloittanut ohituksen.

Tieliikennelain 48 §:n 1 momentin 2) kohdan (1040/2020) mukaan suuntamerkki on ajoneuvolla ajettaessa annettava suuntavalaisimella tai, jollei ajoneuvossa ole sellaista, muulla näkyvällä tavalla, käännyttäessä risteyksessä tai tiellä. Lainkohdan 2 momentin mukaan suuntamerkin on oltava näkyvä ja ymmärrettävä. Se on annettava hyvissä ajoin ennen 1 momentissa tarkoitettua toimenpidettä. Suuntavalaisimella annetun suuntamerkin tulee kestää toimenpiteen ajan.

Arviointi

Lautakunnalle oli toimitettu asian ratkaisemiseksi osapuolien vahinkoilmoitukset sekä poliisin tutkintatuloste.

Ajoneuvon A kuljettaja oli kertonut vahinkoilmoituksessaan havainneensa edellään erittäin hitaasti ajaneen ajoneuvon B. Varastoaluetta kohti tultaessa ajoneuvo B vaikutti siltä, kuin se olisi hyytynyt loivassa ylämäessä. Ajoneuvon A kuljettaja oli tällöin varmistanut vastapuolen kaistan, laittanut vilkun päälle ja aloittanut ajoneuvon B ohituksen. Ajoneuvon B kuljettaja oli ajoneuvojen ollessa rinnakkain kerran väläyttänyt vilkkuaan ja lähtenyt kääntymään.

Ajoneuvon B kuljettaja oli kertonut vahinkoilmoituksessaan ajaneensa hitaasti etsiessään oikeaa käännöspaikkaa myymälän pihaan. Oikean risteyksen havaittuaan hän oli laittanut vilkun päälle ja lähtenyt kääntymän vasemmalle. Samalla hetkellä hän huomasi ajoneuvon A, jolloin törmäys tapahtui.

Tutkintatulosteen mukaan ajoneuvon B kuljettaja oli kertonut laittaneensa suuntamerkin päälle vasta viime tinkaan, jonka jälkeen hän aloitti kääntymisen. Samalla hetkellä ajoneuvon B kuljettaja havaitsi sivupeilistä ajoneuvon A rinnallaan. Ajoneuvon A kuljettaja oli kertonut, että ajoneuvolla B oli ajettu erittäin hitaasti ja epätasaisella vauhdilla. Ohituksen aikana ajoneuvolla B oli käännytty aiheuttaen törmäyksen.

Asiassa on vedottu siihen, että liikennevahinkoalueella oli voimassa ohituskielto, koska kulkuväylä myymälän pihaan tieltä muodostaisi risteyksen.

Lautakunta totesi, että risteyksen määritelmän mukaan tilanteessa on oltava vähintään kaksi tietä, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan risteys. Tällöin olennaista oli se, muodostiko myymälän pihalle johtava kulkuväylä tien. Laki määrittelee tieksi maantien, kadun, yksityisen tien, moottorikelkkailureitin tai muun yleisesti liikenteeseen käytetyn alueen. Arvioitavaksi jää siis se, oliko kyseessä alue, joka on tarkoitettu yleiseen liikenteeseen, tai jota olisi yleisesti liikenteeseen käytetty.

Jo lain esitöissä määrittelyä on pidetty ongelmallisena (HE 180/2017, s. 180 - 181). Esitöiden mukaan yleiselle liikenteelle tarkoitetun alueen määrittelyssä olisi ensinnäkin ratkaisevaa alueen alkuperäinen käyttötarkoitus, toisin sanoen se, onko alue sitä muodostettaessa tarkoitettu yleisen ja rajoittamattoman henkilöpiirin liikkumiseen.

Yleisesti liikenteeseen käytetyn alueen määrittelyssä arvioitaisiin alueella tosiasiallisesti esiintyvää liikennettä, siis sitä, onko alueella esiintyvä liikenne määriteltävissä yleiseksi liikenteeksi. Sekä yleiselle liikenteelle tarkoitetun alueen että yleisesti liikenteeseen käytetyn alueen määrittelyssä merkityksellinen tekijä olisi se, onko alue avoin yleiselle liikenteelle, siis se, onko alueelle pääsevää henkilöpiiriä rajoitettu konkreettisin keinoin.

Yleiselle liikenteelle tarkoitetun alueen ja yleisesti liikenteeseen käytetyn alueen edellytysten arviointi edellyttää tarkasteltavana olevan alueen yksittäistapauksellista tarkastelua. Maa-alueen omistussuhteella ei olisi ratkaisevaa merkitystä, mutta sillä, millä tavalla alueen omistaja tai haltija on tarkoittanut aluetta käytettävän, voisi olla merkitystä. Yleiselle liikenteelle tarkoitettu tai yleisesti liikenteeseen käytetty alue olisi joko yleinen (esimerkiksi valtion tai kunnan viraston pysäköintialue) tai yksityinen alue (esimerkiksi automarketin pysäköintialue).

Myymälän piha oli lautakunnan selvityksen mukaan kaupallisen liikkeen piha, joka on avoimena sinne ajaville asiakkaille, joita ovat voineet olla kaikki tienkäyttäjät. Näin ollen lautakunta piti kulkuväylää kyseiseen pihaan yleiselle liikenteelle tarkoitettuna, jolloin lain esitöiden perusteella kyseessä olisi tie, siitä huolimatta, että kyseisestä pihasta tulija on tieliikennelain 24 §:n mukaan velvollinen väistämään muita tienkäyttäjiä. Mainitut seikat huomioiden lautakunta piti liikennevahinkopaikkaa lain tarkoittamana risteyksenä. Tällöin liikennevahinkopaikalla ohittaminen oli kiellettyä tieliikennelain 32 §:n nojalla.

Vaikka ajoneuvon A kuljettaja ei ollut noudattanut tieliikennelakia, ei se kuitenkaan yksistään vielä tarkoita sitä, että tuottamus liikennevahinkoon olisi yksin hänellä.

Luottamusperiaatteen osalta lautakunta totesi, että se soveltuu yhtäläisesti kumpaankin osalliseen. Periaatteen sisältö on se, että tienkäyttäjä voi lähtökohtaisesti luottaa siihen, että toinen tienkäyttäjä noudattaa liikennesääntöjä. Luottamusperiaate edellyttää, että tienkäyttäjä sekä sopeuttaa oman toimintansa vallitseviin olosuhteisiin, että tarkkailee toisten tienkäyttäjien toimintaa. Toisaalta toisten tienkäyttäjien sääntöjen mukaiseen toimintaan saa luottaa vain silloin, kun vahinkoa edeltäneiden tapahtumien perusteella ei ole ollut syitä päinvastaiselle oletukselle. Luottamusperiaatteeseen sisältyy ennakointivelvollisuus, joten tienkäyttäjän tulee tarkkailla ja ennakoida sitä, miten toiset tienkäyttäjät toimivat ja näiden havaintojen perusteella mukauttaa oma toimintansa vallitseviin olosuhteisiin.

Ajoneuvon B kuljettaja ei itse ole vedonnut luottamusperiaatteeseen tai siihen, että liikennevahinkopaikalla olisi ollut ohituskielto voimassa. Siihen oli vedonnut vain hänen ajoneuvonsa vakuuttanut vakuutuslaitos. Vastuunjakoa arvioitaessa kummankin osallisen perustellut odotukset toisen liikennekäyttäytymisestä voidaan kuitenkin ottaa huomioon.

Lautakunta arvioi, että tapauksessa kummankin osallisen liikennesääntöjen vastainen menettely oli johtanut vahinkoon, ja toisaalta vahingolta olisi vältytty, jos jompikumpi osapuolista olisi menetellyt liikennesääntöjen mukaisesti. Lautakunta totesi, että osallisten keskinäistä vastuunjakoa arvioitaessa voidaan kuitenkin huomioon ottaa kaikki vahinkoon vaikuttaneet seikat, kuten vahinkopaikan olosuhteet. Huomioon voidaan ottaa myös ennakointi- ja luottamusperiaatteet sekä se, kuinka yllättävää toisen osallisen menettely on ollut toisen kannalta.

Lautakunnan johtopäätöksenä oli, että ajoneuvon B kuljettaja ei ollut varmistunut siitä, että kääntyminen olisi mahdollista toteuttaa turvallisesti, koska hän kertoi laittaneensa suuntamerkin päälle ja välittömästi sen jälkeen lähtenyt kääntymään vasemmalle. Ajoneuvon A hän oli havainnut vasta sitten, kun törmäys oli jo väistämätön. Ja vaikka suuntamerkkiä olisi näytetty ajoissa, ei se vapauta ajoneuvon kuljettajaa varmistumasta siitä, että kääntyminen voi tapahtua vaaratta. Liikennevahinkojen ratkaisukäytännössä vasemmalle kääntyvälle on asetettu korostunut huolellisuusvelvoite varmistua siitä, ettei kääntyminen aiheuta vaaraa. Ajoneuvon B:n kuljettajan arvioitiin laiminlyöneen kyseisen velvoitteen.

Lautakunnan näkemyksen mukaan liikennevahinko oli aiheutunut yksinomaan ajoneuvon B kuljettajan tuottamuksesta.

Lautakunta oli yksimielinen.