Korvausvastuu. Kilpailutilanne. Liikennevakuutuslain 44 §:n soveltaminen. LV 21/1925
Kuljettaja oli kaatunut motocrosskilpailussa, minkä jälkeen hän oli joutunut kanssakilpailijoidensa päälleajamaksi. Aiheutunutta vahinkoa oli pidettävä kuvatuissa olosuhteissa yhtenä ja samana vakuutustapahtumana riippumatta siitä, että osa vammoista oli aiheutunut kaatumisesta ja osa toisten kuljettajien törmäyksestä kaatuneeseen kuljettajaan. Kuljettajalla oli oikeus saada korvaus kärsimästään henkilövahingosta ensisijaisesti oman ajoneuvonsa liikennevakuutusyhtiöltä, vaikka lopullinen korvausvastuun jakautuminen olisi korvausta haettaessa epäselvä. Kyseessä ei myöskään ollut liikennevakuutuslain 44 §:n mukaisesti tuntemattomaksi jääneen ajoneuvon aiheuttama vahinko.
ASIA: KORVAUSVASTUU
TAPAHTUMATIEDOT
X kaatui kuljettamallaan vakuutusyhtiö Y:ssä liikennevakuutetulla moottoripyörällä motocrosskilpailussa. Kaatumisen yhteydessä X jäi samaan kilpailuun osallistuneen kanssakilpailijan kuljettaman moottoripyörän yliajamaksi. Vahinkotapahtuman seurauksena X:lle aiheutui henkilövahinkoja.
X haki korvauksia henkilövahingoistaan sekä ajoneuvonsa liikennevakuutusyhtiö Y:ltä että tuntemattomaksi jääneen ajoneuvon aiheuttamasta vahingosta korvausvastuussa olevalta vakuutuslaitokselta Z.
Z:n korvauspäätöksen mukaan X:n kaatuminen on ollut muiden kilpailijoiden kannalta siinä määrin ennalta-arvaamatonta, ettei yliajajien puolella voitu osoittaa olleen tuottamusta tai muutakaan liikennevakuutuslain 33 §:n mukaista vastuuperustetta. Näin ollen henkilövahinkoa ei korvattu tuntemattomaksi jääneen ajoneuvon aiheuttamana vahinkona.
Vakuutusyhtiö Y ilmoitti korvauspäätöksessään korvaavansa liikennevakuutuksesta sairaanhoitokuluja tapahtumapäivältä. Tämän jälkeiseltä ajalta aiheutuvat sairaanhoito- tai muutkaan kulut eivät kuulu liikennevakuutetun ajoneuvon liikennevakuutuksesta korvattaviksi, koska sairaanhoidon tarve liittyy tuntemattomaksi jääneen ajoneuvon aiheuttamiin henkilövahinkoihin. Korvauksia tulisi hakea vakuutuslaitos Z:lta.
Ratkaisusuosituspyynnön johdosta lautakunta pyysi Y:ltä ja Z:lta vastineet.
Vastineessaan Y uudisti korvauspäätöksessään aiemmin todetun. Lääkärinlausuntojen perusteella X sai kaatumisen yhteydessä ruhjetasoisia vammoja ja vammaenergia oli alhainen. X:n ollessa maassa takaa tullut toinen kilpailija ajoi hänen päänsä ja niskansa yli. Yliajosta syntyneet vammat eivät aiheutuneet vakuutusyhtiö Y:ssä liikennevakuutetun ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä, vaan tuntemattoman ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä. Näin ollen näistä vammoista aiheutuneet tutkimus- ja hoitokulut eivät kuulu Y:n korvattaviksi.
Z totesi vastineessaan, että X:n kaatuminen oli ollut muiden kilpailijoiden kannalta siinä määrin yllättävää ja ennalta arvaamatonta, ettei asiassa voida esittää kanssakuljettajien puolella olevaa tuottamusta tai muutakaan liikennevakuutuslain 33 §:n mukaista vastuuperustetta. Toissijaisesti Z katsoi, ettei vahingon aiheuttanutta ajoneuvoa voitu pitää liikennevakuutuslain 44 §:n tarkoittamalla tavalla tuntemattomana. Edellä mainitun säännöksen tarkoituksena on turvata tietyin edellytyksin vahinkoa kärsineen oikeus korvaukseen tilanteissa, joissa vahingon aiheuttaja pakenee tai poistuu vahinkopaikalta jättämättä yhteystietojaan. Liikennevakuutuslain esitöiden mukaan tuntemattomana ajoneuvona ei kuitenkaan voitaisi pitää esimerkiksi ketjukolariin osallistuneita ja siten tunnettuja ajoneuvoja. Ketjukolareissa vahinkoon osalliset ajoneuvot yleensä tunnetaan, mutta vahingon aiheuttanutta ajoneuvoa ei pystytä yksilöimään. (HE 123/2015) Tässä tapauksessa kyseessä on ollut moottoripyöräilyn lajiliiton (SML) järjestämä organisoitu kilpailutapahtuma, johon osallistuneet tahot ovat tiedossa. Kyseisen kilpailutapahtuman lähdöt ja osallistujat on julkaistu mm. Suomen moottoriliiton verkkosivuilla.
LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS
Sovellettavat säännökset
Liikennevakuutuslain (460/2016) 1 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa säädetään moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvien henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta sekä näiden vahinkojen varalta otettavasta liikennevakuutuksesta.
Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan moottoriajoneuvo ei ole tässä laissa tarkoitetussa liikenteessä, kun sitä käytetään liikenteestä eristetyllä alueella kilpailu- tai testaustarkoituksiin taikka kilpailuun välittömästi liittyvään harjoitteluun.
Lain 31 §:n mukaan liikennevahinko korvataan, vaikka kukaan ei ole henkilökohtaisesti vahingonkorvausvelvollinen ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen perusteella.
Lain 33 §:n 1 momentin mukaan, kun ajoneuvon aiheuttama vahinko on kohdistunut toiseen ajoneuvoon, kiskoilla kulkevaan raideliikenneajoneuvoon tai tällaisessa ajoneuvossa olevaan henkilöön tai omaisuuteen, vahinkoa ei korvata ensiksi mainitun ajoneuvon vakuutuksesta, jollei vahinko ole aiheutunut ajoneuvon:
1)omistajan, haltijan, kuljettajan tai matkustajan tuottamuksesta;
2)liikennesääntöjen vastaisesta kulusta tai sijainnista; tai
3)puutteellisesta kunnosta tai virheellisestä kuormauksesta.
33 §:n 2 momentissa on säädetty, että jos myös sillä vahingon osapuolella, jolle vahinkoa aiheutui, oli tuottamusta tai muu 1 momentin 1—3 kohdassa mainittu olosuhde, korvausvastuu osapuolten välillä jaetaan ottaen huomioon kaikki vahinkoon vaikuttaneet seikat.
33 §:n 3 momentin mukaan sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, korvaus henkilövahingosta suoritetaan vahinkoa kärsineelle kokonaan sen ajoneuvon vakuutuksesta, jossa vahinkoa kärsinyt oli matkustajana tai kuljettajana, ja muiden vahinkoa kärsineiden osalta tämän valitseman vahinkoon osallisen ajoneuvon vakuutuksen perusteella. Tämän jälkeen vakuutusyhtiöiden keskinäinen vastuunjako määräytyy 51 §:n perusteella.
Lain 44 §:n mukaan Liikennevakuutuskeskus korvaa Suomessa sattuneen mutta tuntemattomaksi jääneen ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuneen henkilövahingon, kavio- tai sorkkaeläimelle aiheutuneen esinevahingon sekä merkittävän henkilövahingon yhteydessä aiheutuneen muun esinevahingon.
Lain 51 §:n mukaan, jos kaksi tai useampi vakuutusyhtiö on vastuussa samasta liikennevahingosta, vakuutusyhtiöt vastaavat korvauksesta yhteisvastuullisesti sen mukaan kuin ilmenneeseen tuottamukseen ja muihin vahingon aiheuttaneisiin seikkoihin katsoen on kohtuullista. Jos vahinko on kuitenkin johtunut yksinomaan tietyn ajoneuvon puutteellisuudesta, virheellisestä kuormauksesta tai sen puolella olevasta tuottamuksesta, korvauksesta vastaa tälle ajoneuvolle vakuutuksen antanut vakuutusyhtiö.
60 §:n mukaan vahinkoa kärsineellä on oikeus vaatia korvausta suoraan vakuutusyhtiöltä. Korvausvaatimus on esitettävä sille vakuutusyhtiölle, joka on todennäköisesti vastuussa vahinkotapahtuman korvaamisesta. Korvausvaatimus henkilövahingosta voidaan esittää myös sille vakuutusyhtiölle, joka on antanut vakuutuksen ajoneuvolle, jossa vahinkoa kärsinyt oli vahingon sattuessa. Muu henkilövahinkoa kärsinyt kuin ajoneuvon kuljettaja tai matkustaja voi esittää korvausvaatimuksen minkä tahansa liikennevahinkoon osallisen ajoneuvon vakuuttaneelle vakuutusyhtiölle.
Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta annetun lain (959/2019) 1 §:n 1 momentin mukaan lautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia ja lausuntoja yksittäisissä liikennevakuutuslain (460/2016), liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) ja potilasvakuutuslain (948/2019) mukaisissa korvausasioissa ja tarvittaessa myös yleisiä mainittujen lakien soveltamista koskevia suosituksia.
Arviointi
Liikennevakuutus on lakisääteinen vahinkovakuutus, jonka tarkoituksena on antaa kattava vakuutusturva moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä vahinkoa kärsineille aiheutuvan esine- ja henkilövahingon varalta. Henkilövahingon kärsineellä on aina oikeus saada täysimääräinen korvaus liikennevakuutuksesta lukuun ottamatta liikennevakuutuslaissa mainittuja korvauksen epäämis- tai vähentämisperusteita.
Liikennevakuutuslain edellä todettujen säännösten ja perustelujen (HE 123/2015) mukaan kahden tai useamman ajoneuvon välisessä liikennevahingossa, jossa syyllisyys on epäselvä, kunkin osallisen ajoneuvon kuljettajan tulee tehdä vahinkoilmoitus kuljettamansa ajoneuvon vakuutusyhtiölle. Henkilövahingot hoidetaan näissä tilanteissa ensisijaisesti oman ajoneuvon vakuutuksesta, ja lopullisen vastuunjaon selvittyä voidaan vahingon käsittely siirtää vahingosta vastuussa olevaan vakuutusyhtiöön. Jos syyllisyys jakaantuu eri vakuutusyhtiöiden kesken, vahingon käsittelyvastuu jatkuu omassa yhtiössä ja kyseinen yhtiö voi hakea takautumisoikeuden perusteella maksamansa korvauksen vastuussa olevaa yhtiöltä tai yhtiöiltä.
Vaikka olisi epäselvää, mikä vakuutusyhtiö on lopullisesti korvausvastuussa vahingoista, 60 §; n mukaan korvausvastuussa oleva vakuutusyhtiö on velvollinen suorittamaan korvaukset vahinkoa kärsineelle. Yhtiöiden välinen lopullinen vastuunjako selvitettäisiin 51 §:n mukaisesti.
Lautakunnalle ei ole esitetty tapahtumaolosuhteista ja kilpailujärjestelyistä selvitystä. Koska asiassa ei ole väitettykään, että kyseessä olisi liikennevakuutuslain 1 §:n 2 momentin 3) -kohdan tarkoittama tilanne, lautakunta arvioi, että kyseessä on moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut liikennevakuutuksesta korvattava liikennevahinko.
Liikennevahinko tapahtui, kun X kaatui motocrosskilpailussa kuljettaessaan vakuutusyhtiö Y:ssä liikennevakuutettua ajoneuvoa. Potilasasiakirjoihin kirjatun X:n äidin kertoman mukaan X jäi kaatumisensa jälkeen mahdollisesti jopa kolmen kanssakilpailijan yliajamaksi, joista yksi oli ajanut hänen päänsä ja kaulansa yli. Kanssakilpailijaa/-kilpailijoita ei ole Y:n ilmoituksen mukaan tunnistettu.
Lautakunta totesi, että X on tapahtuma-aikaan kuljettanut henkilövahinkojensa varalta liikennevakuutettua ajoneuvoa ja saanut vammoja, jotka kuuluvat liikennevakuutuslain nojalla korvattaviksi. Kyseisissä olosuhteissa aiheutunutta vahinkoa on pidettävä yhtenä ja samana vakuutustapahtumana riippumatta siitä, että osa hänen kärsimistään henkilövahingoista on aiheutunut toisten kuljettajien törmäyksestä häneen. Liikennevakuutuslain 60 §:n perusteella X:llä on ollut oikeus vaatia ja saada täysi korvaus henkilövahingoistaan Y:ltä, joka on myöntänyt liikennevakuutuksen hänen kuljettamalleen ajoneuvolle.
Näin ollen kysymys siitä, onko kyseessä 44 §:ssä tarkoitettu tuntemattomaksi jääneen ajoneuvon aiheuttama vahinko, koskee Y:n oikeutta esittää takaisinsaantivaatimus Z:lle.
44 §:n perusteluissa on todettu, että tuntemattomana ajoneuvona ei voitaisi pitää esimerkiksi ketjukolariin osallistuneita ja siten tunnettuja ajoneuvoja. Lautakunta toteaa, että kyseessä on ollut moottoripyöräilyn lajiliiton (SML) järjestämä organisoitu kilpailutapahtuma, johon osallistuneet tahot ovat tiedossa tai olisivat ainakin kohtuudella Y:n selvitettävissä. Lautakunnan käsityksen mukaan tällaisessa moottoriurheilutapahtumassa harjoitteluun tai kilpailuun osallistuville aiheutuvia vahinkoja ei lähtökohtaisesti voida pitää 44 §:ssä tarkoitettuina vahinkoina.
Lautakunta katsoi, että edellä todetun perusteella Y on vastuussa X:n liikennevahinkovammojen korvaamisesta ja suosittaa, että Y muuttaa aiemmin tässä asiassa antamaansa korvauspäätöstä.
Lautakunta ei suosittanut Z:n korvauspäätöksen muuttamista.
Lautakunta oli yksimielinen.