Liikennevakuutuslain soveltamisala. Moottorityökoneen käyttö puunkaadossa. Työsuoritus. LV 25/883

Täysistunto 10.12.2025

Liikennevakuutus antaa kattavasti suojaa niiden vahinkojen varalta, jotka liittyvät moottoriajoneuvon liikkumiseen, sijaintiin, ominaisuuksiin, kuntoon tai käyttötapaan. Liikennevakuutus ei kuitenkaan korvaa vahinkoja, jotka ovat täysin ajoneuvon liikenteellisen käytön ulkopuolella. 

Tässä tapauksessa moottorityökonetta oli käytetty puunkaatoon, jonka yhteydessä työtä suorittava henkilö oli loukkaantunut. Lautakunnan enemmistö oli sitä mieltä, että kyseisessä toiminnassa ei ollut kyse liikennevakuutuksen soveltamisalaan kuuluvasta liikenteellisestä riskistä. Soveltamisalaa koskevaa 1 §:n 2 momenttia ei pidä tulkita niin, että kaikki 2 momentin ulkopuolelle jäävät tilanteet olisivat liikennevakuutuslain soveltamisalaan sisältyviä korvattavia vahinkoja.  Lisäksi arvioitavana oli se, oliko kyseessä työsuoritus, jonka yhteydessä aiheutuvaa vahinkoa ei korvata liikennevakuutuslain 42 §:n mukaan.    

TAPAHTUMATIEDOT

Vahinkoa kärsinyt oli huhtikuussa 2022 tekemässä puunkaatoa omistamallaan työkoneella. Tässä yhteydessä koneen haarukkapiikit irtosivat ja putosivat vahinkoa kärsineen jalan päälle.

Vahinkoa kärsinyt haki korvausta henkilövahingostaan liikennevakuutuslaitokselta.

KORVAUSPÄÄTÖKSET

Vakuutuslaitos ei korvannut vahinkoa kolmessa eri korvauspäätöksessä esitetyin perusteluin. Sen mukaan henkilövahinkoa ei voida korvata liikennevakuutuslain nojalla, koska vahinko on tapahtunut työsuorituksen aikana työsuoritusta tehneen työkoneen ollessa liikkumattomana vahinkoa kärsineen ollessa suorittamassa kyseistä työtä. Lisäksi ajoneuvoa oli käytetty liikenneväylien ulkopuolella olennaisesti muuhun kuin henkilöiden tai tavaroiden kuljettamiseen, jonka johdosta vahinkoa ei voida korvata myöskään vahinkohetkellä voimassa olleen liikennevakuutuslain 1 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella. Edelleen moottoriajoneuvoa oli käytetty liikenneväylien ulkopuolella olennaisesti muuhun kuin henkilöiden tai tavaroiden kuljettamiseen.

RATKAISUSUOSITUSPYYNTÖ

Vahinkoa kärsineen ratkaisusuosituspyynnössä todettiin, että hän oli ollut kaatamassa puita omalla tontillaan sijaitsevalla yksityistiellä. Tontin ja yksityistien erottaa liikenneväylistä lukittava puomi. Vahinko on sattunut yksityisalueella noin 20 metrin päästä puomista. Puunkaadossa oli käytetty työkoneena kuormaajaa, jonka suurin rakenteellinen nopeus on 10-12 km/h. Alueen poliisilaitos on vahvistanut, että työkonetta ei tarvitse rekisteröidä, kun sillä ei ajeta kuin omassa pihassa. Puunkaatoon liittyen vahinkoa kärsinyt on kuljettanut työkoneen kauhassa kolmea moottorisahaa, polttoaineita, köyttä ja muuta puunkaatoon tarkoitettuja varusteita ja työkaluja. Työkoneeseen on ollut kiinnitettynä haarukkapiikit. Vahinkoa kärsinyt oli tehnyt kaadettavaan puuhun loven ja pyrkinyt sen jälkeen kaatamaan puun työntämällä sitä työkoneella kolmen metrin korkeudelta. Puuta työnnettäessä työkoneen eturenkaat nousivat ilmaan, ja työkone oli työntövoiman lisäksi painollaan kaatanut puuta. Puu ei kuitenkaan lähtenyt työnnöstä huolimatta kaatumaan, jolloin vahinkoa kärsinyt nousi työkoneen kyydistä havainnoimaan tilannetta. Työkone jäi käyntiin ja painollaan työntämään puuta. Tässä vaiheessa puu antoi periksi. Työkone alkoi liikkua eteenpäin ja nousta ilmaan. Työkoneeseen kiinnitettynä olleet haarukkapiikit olivat tässä yhteydessä irronneet ja pudonneet vahinkoa kärsineen jalan päälle. Tarkoituksena oli puun kaatamisen jälkeen kuljettaa se pois yksityistien varrelta.

Ratkaisusuosituspyynnössä on viitattu liikennevahinkolautakunnan ratkaisuihin, joissa ensin mainittu koski tilannetta, jossa vahinkoa kärsinyt oli kytkenyt perävaunua irti vetoautosta, kun maaston epätasaisuuden vuoksi perävaunun aisa oli osunut vetoauton takaosaan. Lautakunta ei pitänyt toimintaa lain tarkoittamana työsuorituksena, vaan kyseinen toiminta oli perävaunun käyttämistä liikenteeseen sille ominaisella tavalla.  Toisessa ratkaisussa kyse oli ollut tilanteesta, jossa vahinkoa kärsinyt oli tyhjentänyt ostoskasseja ajoneuvon tavaratilasta. Tässä yhteydessä hän oli takaluukkua sulkiessaan liukastunut ja lyönyt päänsä auton takaluukkuun. Toimintaa ei pidetty lautakunnan lausunnossa työsuorituksena

Lisäksi ratkaisusuosituspyynnössä vedottiin muun muassa Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuun C-514/16, jossa traktoria oli käytetty kasvinsuojeluaineen sumuttamiseen tarkoitetun pumpun käyttämiseen tarvittavana voimanlähteenä. Ratkaisun mukaan liikenteeseen käytön kannalta ratkaisevaa ei ollut se, oliko ajoneuvo onnettomuuden sattuessa paikoillaan vai liikkeessä, eikä se, oliko sen moottori käynnissä vai ei.

Edelleen vahinkoa kärsineen puolesta vedottiin liikennevakuutuslain muuttamista (Laki 3.5.2024/218) koskevan lain esitöihin siltä osin kuin niissä on selostettu moottoriajoneuvon liikenteessä käytön käsitettä ja sen sisällöllistä ja alueellista merkityssisältöä. 

Liikennevakuutuslain esitöissä todetuin tavoin liikennevakuutuslain soveltamisalaa rajoittavaa määritelmää siitä, että ajoneuvoa käytetään olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen, on tulkittu suppeasti.

Huomioida tulee, että rajoitusehdon soveltaminen edellyttää, että vaatimus olennaisesti muusta tarkoituksesta täyttyy.

Vahinkoa kärsinyt on vahingon sattuessa kuljettanut työkoneella itseään, työkaluja ja -varusteita sekä työntänyt työkoneella puuta tämän kaataakseen. Tarkoituksena on lisäksi ollut puun kuljettaminen kaadon jälkeen pois yksityistien varrelta.

Työkoneen käyttö on siten nimenomaan liittynyt työkoneen käyttöön liikkumis- ja liikennevälineenä ja työkonetta on käytetty sen käyttötarkoitukseen kuuluvin tavoin. Kyse on maatilatalouden töihin rinnastettavasta tilanteesta. Sillä ei ole asiaan vaikutusta, että vahinkoa kärsinyt on hetkellisesti poistunut työkoneesta. Kyse ei ole ollut olennaisesti muusta kuin siitä, että ajoneuvoa on käytetty henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen, eikä yhteys liikennekäyttöön ole katkennut vastaavassa määrin kuin tapauksessa, jossa kyse on työkoneen käyttämisestä voimanlähteenä ilman minkäänlaista yhteyttä sen käyttöön liikkumisvälineenä.

Kun vedottua rajoitussäännöstä on tulkittu suppeasti, asiassa tulee katsoa, että vahinko on aiheutunut työkoneen liikenteeseen käyttämisestä. Liikennevakuutuslain 42 § rajaa liikennevakuutuksen ulkopuolelle yksinomaan vahingot, jotka ovat aiheutuneet ajoneuvon liikennekäyttöön liittymättömän ja siihen nähden erillisen työsuorituksen aikana. Kaikki vahingon olosuhteet ja vahinkoa kärsineen toimet liittyivät työkoneen käyttämiseen liikkumis- ja kuljetusvälineenä. Vahinkoa kärsineen työsuoritus on siten liittynyt ajoneuvon liikenteeseen käyttämiseen, eikä liikennevakuutuslain 42 §:n rajoitussäännös sovellu.

Toiseksi työkoneen liike ei missään vaiheessa lakannut, vaan puun kaato on vahingon aiheutumiseen saakka jatkunut työkoneen painaessa puuta kaatumaan. Koska työkone ei ole ollut vahingon sattuessa ollut liikkumatta, ei liikennevakuutuslain 42 §:n rajoitussäännös sovellu.

Vahinko on sattunut, kun vahinkoa kärsinyt on yksinomaan havainnoinut tilannetta työkoneen vieressä seisoessaan. Vahinkoa kärsinyt ei siten ole vahingon sattuessa suorittanut ylipäätään mitään työsuoritusta eikä varsinkaan lainkohdan tarkoittamaa työsuoritusta. Koska rajoitussäännös edellyttää, että vahinkoa kärsinyt on suorittanut ajoneuvoon liittyvää kuormausta, kuorman purkamista tai muuta työsuoritusta, eikä tämä edellytys täyty, ei lainkohta sovellu myöskään tällöin.

VAKUUTUSLAITOKSEN VASTINE

Moottoriajoneuvoa on vahinkohetkellä käytetty liikenneväylien ulkopuolella olennaisesti muuhun kuin henkilöiden tai tavaroiden kuljettamiseen. Vahinkoa kärsinyt on ollut kaatamassa moottorityökoneellaan puuta omalla kotipihallaan. Hän on työntänyt puuta nurin moottorityökoneella, puu ei lähtenyt kaatumaan, jolloin vahinkoa kärsinyt nousi koneesta ulos tarkistaakseen mistä on kyse, jolloin puu lähti kaatumaan ja koneeseen kytketty haarukka tipahti osuen vahinkoa kärsineeseen. Vahinkopaikkana olevalla tontilla on tieliittymässä lukittava puomi, eikä pihaväylää ole tarkoitettu julkiselle liikenteelle, vaan puomi avataan sopimuksen mukaan. Vahinko tapahtui yksityisalueella noin 20 metriä puomilta.

Vahinko on tapahtunut työsuorituksen aikana työsuoritusta tehneen työkoneen ollessa liikkumattomana vahinkoa kärsineen ollessa suorittamassa työtehtävää.       
                             

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettavat säännökset

Vahinkohetkellä voimassa olleen liikennevakuutuslain (460/2016) 1 §:n mukaan tässä laissa säädetään moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvien henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta sekä näiden vahinkojen varalta otettavasta liikennevakuutuksesta. Tämän säännöksen 2 momentin 1) kohdan mukaan moottoriajoneuvo ei ole tässä laissa tarkoitetussa liikenteessä, kun sitä liikenneväylistä erillään olevassa paikassa käytetään olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen.

Liikennevakuutuslain 2 §:n 1 momentin 19) kohdan mukaan liikenneväylällä tarkoitetaan muun muassa yksityistä tietä sekä muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta.

Lain 42 §:n mukaan vahinkoa ei korvata, kun se on aiheutunut kuormauksen, kuorman purkamisen tai muun työsuorituksen aikanaajoneuvon ollessa liikkumattomana ajoneuvon omistajalle, kuljettajalle tai muulle henkilölle, joka suorittaa tässä tarkoitettua työtä.

Arviointi

Ensinnäkin lautakunta toteaa, että tapaukseen soveltuu liikennevakuutuslain 42 § alkuperäisessä muodossaan ennen 1.6.2024 voimaantullutta muutosta (218/2024).

Lautakunta toteaa, että vahingon tapahtumankulku on asiassa riidatonta. Vahinkotapahtuma on sattunut, kun vahinkoa kärsinyt oli kaatamassa puuta työkoneella. Työkoneen kauhassa oli kuljetettu puunkaatoon liittyviä tavaroita. Vahinkotapahtuman sattuessa työkoneeseen oli kiinnitetty haarukkapiikit, joiden avulla vahinkoa kärsinyt oli kaatamassa sahattua puuta kolmen metrin korkeudelta. Puuta työnnettäessä työkoneen eturenkaat olivat nousseet ilmaan, ja työkone oli työntövoiman lisäksi painollaan nojannut puuta vasten. Puu ei kuitenkaan kaatunut, jonka vuoksi vahinkoa kärsinyt oli noussut työkoneen kyydistä havainnoidakseen tilannetta. Vahinkoa kärsinyt on kertonut työkoneen jääneen käyntiin siten, että se jäi painollaan työntämään puuta. Vahinkoa kärsineen havainnoidessa tilannetta oli puu alkanut antamaan periksi, jolloin työkone hänen kertomansa mukaan alkoi liikkua eteenpäin ja nousta ilmaan. Tällöin koneeseen kiinnitetyt haarukkapiikit irtosivat ja putosivat vahinkoa kärsineen jalan päälle. Vahinkoa kärsineen tarkoituksena oli puun kaatamisen jälkeen kuljettaa se pois.

Liikennevakuutuslain 1 §:n 2 momentissa ovat säännökset, jotka rajoittavat tietyissä olosuhteissa tapahtuneiden, ajoneuvon liikenteeseen käyttämiselle vieraiden onnettomuustyyppien korvattavuutta. Tämän lainkohdan mukaan moottoriajoneuvo ei ole lain tarkoittamassa liikenteessä muun muassa silloin, kun sitä liikenneväylistä erillään olevassa paikassa käytetään olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen. Jotta 2 momentin rajoitussäännöstä voitaisiin soveltaa, tulee molempien ehtojen täyttyä, minkä vuoksi käyttöpaikka ja käyttötarkoitus on arvioitava erikseen.

Ratkaisu siitä, onko kyseessä moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut vahinko, edellyttää olosuhteiden tapauskohtaista kokonaisarviointia. Kuten liikennevakuutuslain 1 §:n perusteluissa (HE 123/2015) on todettu, 2 momentin ei ole tarkoitettu olevan tyhjentävä kuvaus siitä, missä tilanteissa kyseessä on muu kuin moottoriajoneuvon liikenteeseen käytöstä aiheutuva vahinko.   Lain soveltamisalan ja siten liikennevakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle voi siten jäädä liikenteen yleiskieleen perustuvan määritelmän kautta muitakin kuin 2 momentissa mainittuja tilanteita, joissa ajoneuvon käyttämisen ja vahingon välillä on syy-yhteys, mutta ajoneuvoa ei ole käytetty liikenteessä.

Lautakunta arvioi ensin sitä, onko vahinko tapahtunut 2 momentin mukaisesti ajoneuvon liikenteessä käytön ulkopuolella. Tällöin arvioitavaksi tulee se, onko kyseessä ollut ajoneuvon käyttö liikennevälistä erillään olevassa paikassa, sekä se, onko ajoneuvoa käytetty olennaisesti muuhun kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen. Tämän jälkeen lautakunta tekee vielä kokonaisarvion siitä, onko kyseessä ylipäänsä 1 §:n mukaan korvattava liikennevahinko. Lopuksi lautakunta lausuu vielä 42 §:n soveltumisesta tähän tapaukseen. 

Mitä tulee ratkaisusuosituspyynnössä viitattuihin aiempiin ratkaisuihin, lautakunta toteaa, että ratkaisut perustuvat aina tapauskohtaiseen kokonaisarvioon ja toiminta viitatuissa tapauksissa poikkesi nyt arvioitavasta tilanteesta.

Liikenneväylän arviointi

Liikennevahinkojen vakiintuneessa korvauskäytännössä liikenneväylistä erillään olevina alueina on pidetty esimerkiksi suljettuja silta- ja tietyömaa-alueita, joita ei ole tarkoitettu yleiselle liikenteelle. Sen sijaan esimerkiksi omakotitalon pihaan johtavaa ajoväylää ja pihatietä on vakiintuneesti pidetty liikenneväylänä. Liikennevakuutuslain 2 §:n 1 momentin 19) kohdan nykyinen määritelmä vastaa tieliikennelain tien määritelmää liikenne- ja viestintävaliokunnan lausunnon (LiVM 4/2016) mukaisesti.  

Lautakunnalle toimitetun vahinkoilmoituksen perusteella vahinkotapahtuma on sattunut vahinkoa kärsineen tontilla olevalla yksityistiellä. Vahinkoa kärsineen mukaan konetta käytetään yksinomaan omalla 1,45 hehtaarin tontilla kunnossapidossa ja lumenaurauksessa eikä sillä liikuta yleisellä tiellä eikä muualla yleisellä alueella. Edelleen hän on todennut, että tieliittymässä on lukittava puomi, joka avataan sopimuksen mukaan, eikä tietä ole tarkoitettu julkiselle liikenteelle. Selvitysten perusteella puomi oli tiennumeron kohdalla, jonka jälkeen on ollut useita muitakin tienumeroita. Tarkempaa selvitystä siitä, onko puomin takana myös muita taloja ja liikkujia kuin vahinkoa kärsinyt, ei ole esitetty

Lautakunta toteaa, että rajoitussäännöksiä tulee tulkita suppeasti ja näyttötaakka niiden soveltumisesta on vakuutuslaitoksella. Vakuutuslaitos ei ole tässä tapauksessa toimittanut sellaista selvitystä, että voitaisiin todeta vahinkopaikan olevan liikenneväylistä erillään olevassa paikassa.

Kun liikennevakuutuslain 1 §:n 2 momentin mukainen rajoitussäännös edellyttää soveltuakseen molempien ehtojen täyttymistä, ei korvausta voida tällä perusteella evätä, koska vahingon ei ole näytetty sattuneen liikenneväylistä erillään olevassa paikassa.

Liikenteeseen käyttäminen 

Vaikka edellä todetun mukaisesti vahingonkorvausta ei voi evätä   1 §:n 2 momentin perusteella, jää siitä huolimatta kysymys siitä, täyttääkö tällainen vahinko ylipäänsä liikennevahingon tunnusmerkistön.

Liikenteeseen käyttämisen merkityssisältöä ei ole liikennevakuutuslaissa tai sen perusteluissa määritelty, vaan se on muotoutunut korvaus- ja oikeuskäytännön mukaan. Liikennevakuutuksesta korvataan vahinkotapahtumat, jotka syntyvät moottoriajoneuvon tavanomaisen käytön yhteydessä. 

Liikennevakuutuslain alkuperäisen 1 §:n 2 momentin perustelujen mukaan momentin tarkoitus on rajoittaa liikennevakuutuksen korvauspiiriä ja tarkentaa lain soveltamisalaa, eikä momentin säännöksiä ole tarkoitettu tyhjentäviksi. Lain soveltamisalan ulkopuolelle voi liikenteen yleiskieleen perustuvan määritelmän kautta jäädä muitakin kuin momentissa mainittuja tilanteita, joissa ajoneuvon käyttämisen ja vahingon välillä on syy-yhteys, mutta ajoneuvoa ei ole käytetty liikenteessä. (HE 123/2015 s. 46.)

Lautakunta toteaa, että liikennevakuutusjärjestelmä on luotu kattamaan niin sanotun liikenteellisen riskin aiheuttamia vahinkotilanteita. Ratkaisevaa on se, onko riski tavanomainen ja tyypillinen moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämiselle vai onko se sille vieras ja niin etäinen, ettei sitä voida pitää liikenteeseen käyttämiseen kuuluvana. Lähtökohtana on pidettävä sitä, että vahinko on aiheutunut läheisesti moottoriajoneuvon liikkeestä, sijainnista tai muusta siihen liittyvästä niin sanotusta liikenteeseen käyttöön liittyvästä yleisvaarallisesta ominaisuudesta.

Sekä Suomen kansallisessa lainsäädännössä, että Euroopan unioin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti lähdetty siitä, että ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen käsite ei edellytä sitä, että vahingon aiheuttanut moottoriajoneuvo olisi ollut vahinkohetkellä liikkeessä, tai että ajoneuvo olisi ollut liikenneväylällä. Lähtökohtaisesti liikennevakuutus kattaa kaiken sen vahinkoriskin, joka liittyy moottoriajoneuvon liikkumiseen, sijaintiin, ominaisuuksiin, kuntoon tai käyttötapaan. Alueellisesti moottoriajoneuvon käyttö varsinaisten liikenneväylien ulkopuolellakin on katsottu liikenteeseen käyttämiseksi liikennevakuutuslain 1 §:n 2 momentissa mainittuja tilanteita lukuun ottamatta.

Koska liikennevakuutuslain 1 §:n 2 momentti ei ole tyhjentävä kuvaus siitä, missä tilanteissa kyseessä muu kuin moottoriajoneuvon liikenteeseen käytöstä aiheutuva vahinko, ei lain 1 §:ä pidä tulkita niin, että kaikki 2 momentin ulkopuolelle jäävät tilanteet olisivat liikennevakuutuslain soveltamisalaan sisältyviä korvattavia vahinkoja.   

Lautakunnan näkemyksen mukaan ajoneuvon haltija käytti vahinkohetkellä moottorityökonetta liikenteellisen käytön ulkopuolella olevaan työsuoritukseen. Hänelle aiheutunut vahinko ei ole välittömästi liittynyt ajoneuvon liikenteelliseen käyttöön, kuten siihen, että ajoneuvo olisi liikkunut moottorinsa voimalla. Toiminnassa ei ole ollut kyse liikenteellisestä riskistä, vaan vahinkoriski ja sen toteutuminen ovat nimenomaan liittyneet vahinkoa kärsineen tekemään työsuoritukseen. Näissä olosuhteissa työn suorittajalle itselleen aiheutunutta vahinkoa ei voida pitää 1 §:n soveltamisalaan kuuluvana moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuneena vahinkona. Siten vahinko ei kuulu lain soveltamisalaan eikä ole liikennevakuutuksesta korvattava.

Puunkaatotyötä suorittaneelle henkilölle aiheutunut vahinko ei siten tule korvattavaksi liikennevakuutuksesta 1 §:n mukaan.

Liikennevakuutuslain 42 §:n soveltuminen

Ensinnäkin lautakunta toteaa, että tapaukseen soveltuu liikennevakuutuslain 42 § alkuperäisessä muodossaan ennen 1.6.2024 voimaantullutta muutosta (218/2024).

Koska työsuoritusten aikana sattuneiden vahinkojen osalta kyseessä on oikeutta vahingonkorvaukseen rajoittava säännös, tulee sitä lähtökohtaisesti tulkita suppeasti. Arvio rajoituskriteerien täyttymisestä on kuitenkin tehtävä tapauskohtaisesti, koska työsuoritukset tapahtuvat monenlaisissa olosuhteissa ja niihin osallistuvat ajoneuvot voivat olla ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia. Tapauskohtaisessa arvioinnissa kiinnitetään huomioita vahinkoriskin luonteeseen eli onko kyseessä tyypillisesti liikenteellinen vai työsuoritukseen liittyvä riski.

Liikennevakuutuslain 42 §:n mukaan vahinkoa ei korvata, kun se on aiheutunut kuormauksen, kuorman purkamisen tai muun työsuorituksen aikana ajoneuvon ollessa liikkumattomana ajoneuvon omistajalle, haltijalle, kuljettajalle tai muulle henkilölle, joka suorittaa tässä tarkoitettua työtä.

Lainkohta edellyttää seuraavan kolmen kriteerin täyttymistä:

1. Vahinko on tapahtunut työsuorituksen aikana

2. Ajoneuvo on ollut liikkumaton vahinkohetkellä

3. Vahinko on kohdistunut ajoneuvon omistajaan, kuljettajaan tai muuhun henkilöön, joka suorittaa kyseistä työtä

Työsuoritus

Työsuoritusten osalta 42 §:ssä tarkoitetun työsuorituksen sisältö määräytyy lähtökohtaisesti sanan ”työsuoritus” yleiskielisen merkityssisällön mukaisesti. Puun kaatamisessa sitä moottorityökoneella työntämällä on ollut kyse työsuorituksesta. Vahinkoa kärsinyttä, joka on ensin kuljettajana asettanut moottorityökoneen nojaamaan kaadettavaa puuta päin, ja tämän jälkeen noussut ajoneuvosta tarkastelemaan tilannetta, on pidettävä liikennevakuutuslain 42 §:ssä tarkoitetussa mielessä työtä suorittavana henkilönä.  

Lautakunnan arvion mukaan tapahtumassa on ollut kyse lain tarkoittamasta työsuorituksesta, eikä arviota muuta toiseksi se, mitä työkoneella oli tarkoitus tehdä puunkaadon jälkeen.

Liikkumattomuus

Toisen kriteerin osalta lautakunta toteaa, että lautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan liikkumattomuus tarkoittaa sitä, ettei ajoneuvoa ole kuljetettu tai muuten tarkoituksellisesti liikuteltu. Moottorityökone on ollut säännöksessä tarkoitetulla tavalla liikkumaton, vaikka työkone onkin kaadettavan puun voimasta liikkunut vahinkoa kärsineen jo ollessa pois sen ohjaamosta. Arviota ei muuta toiseksi se, mitä työkoneella oli tarkoitus tehdä puunkaatamisen jälkeen.

Näin ollen vahinko ei tulisi korvattavaksi myöskään 42 §:n perusteella.

Asian päättyessä näin, ei lautakunta ota kantaa liikennevakuutuslain 46 §:n soveltumiseen.

Lautakunta ei suosita vakuutuslaitoksen korvauspäätöksen muuttamista.

Kyseessä oli äänestysratkaisu 1 §:n soveltamisen osalta äänin 10 – 1.

Eri mieltä ollut jäsen lausui seuraavasti:

Eriävä mielipiteeni koskee sen arvioimista, onko vahinkotapahtuma aiheutunut moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä.

Liikennevakuutuslain perustelujen mukaan lain 1 §:n 2 momentin säännöstä ei sinänsä ole tarkoitettu tyhjentäväksi, minkä takia lain soveltamisalan ulkopuolelle voi jäädä muitakin kuin momentissa mainittuja tilanteita, joissa ajoneuvon käyttämisen ja vahingon välillä on syy-yhteys, mutta ajoneuvoa ei ole käytetty liikenteessä. Oikeus- ja lautakun-takäytännössä vahvana pääsääntönä on kuitenkin ollut, että moottoriajoneuvon liikkeen tai työntövoiman hyödyntämistä käsittäneiden työsuoritusten yhteydessä aiheutuneita vahinkoja pidetään liikennevahinkoina, elleivät liikennevakuutuslain 1 §:n 2 momentin 1) kohdan rajoitussäännöksen tai sitä tältä osin vastanneen, aiemmin voimassa olleen liikennevakuutuslain 2 §:n 2) kohdan molemmat edellytykset (käyttöpaikka ja käyttötarkoitus) täyty.

Vahinkotapahtuma on tässä tapauksessa sattunut liikenneväylällä. Tällöin muun muassa moottoriajoneuvon erilaisiin työsuorituksiin käyttämiseen liittyvät riskit voivat tyypillisesti kohdistua työhön osallistuvien henkilöiden ja työn välittömän vaikutuspiirin lisäksi mahdollisiin muihin tienkäyttäjiin.

Kuten enemmistö, katson että liikenteeseen käyttämiselle tyypillisten riskien arvioinnissa lähtökohtana on pidettävä sitä, että vahinko on aiheutunut läheisesti moottoriajoneuvon liikkeestä, sijainnista tai muusta niin sanotusta liikenteeseen käyttöön liittyvästä yleisvaarallisesta ominaisuudesta.

Vahinkotapahtuma on selvitysten mukaan aiheutunut, kun kaadettavana ollut puu on antanut periksi ja puuta vasten nojanneen moottorityökoneen etupyörät ovat pudonneet maahan, minkä seurauksena koneen haarukkapiikit ovat pudonneet moottorityö-koneen vieressä olleen vahinkoa kärsineen jalan päälle. Vaikka ajoneuvoa on käytetty olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen, se on vahinkotapahtuman sattuessa ollut liikenneväylällä.  Vahinkoseuraamus on ollut seurausta pyörien maahan putoamisesta aiheutuneesta haarukkapiikkien liikkeestä, jota on ajoneuvon ollessa liikenneväylällä mielestäni pidettävä luonteeltaan liikenteellisenä riskinä. Riskin luonteen kannalta vertailukohtana voidaan pitää esimerkiksi tilannetta, jossa liikenneväylällä kaivuutyössä olevan kaivinkoneen kauha osuu koneen kääntyessä johonkin ulkopuoliseen henkilöön tai ajoneuvoon, joiden osalta vahingot ovat epäilyksittä liikennevakuutuslain perusteella korvattavia. Näillä perusteilla katson vahingon aiheutuneen moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä.

Katson kuitenkin lautakunnan enemmistön mainitsemilla perusteilla, että vahinko ei ole liikennevakuutuslain 42 §:n perusteella korvattava, minkä vuoksi päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.