Vahingon rajoittamisvelvollisuus. Työkykyä parantava leikkaus. Kuntoutusselvittely. LV 24/545.

Arvioitavana oli kysymys siitä, voiko vakuutuslaitos vahingon torjunta- ja rajoittamisperiaatteen laiminlyöntiin vedoten rajoittaa maksettavaa ansionmenetyskorvausta, kun vahinkoa kärsinyt on kieltäytynyt menemästä hänen työ- ja toimintakykyään mahdollisesti parantavaan toimenpiteeseen. Lautakunnan ratkaisun mukaan tämä kysymys tulee ratkaistavaksi vasta kun kaikki ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuudet on ensin selvitetty.   

Täysistunto 11.12.2024

TAPAHTUMATIEDOT

Vahinkoa kärsinyt oli ollut vuonna 2002 liikennevahingossa, jonka seurauksena hänelle aiheutui oikean reisiluunpään murtuma. Murtumakohdan kiinnitysruuvien poiston jälkeen reisiluun päähän kehittyi kuolio, mikä johti vammaperäiseen nivelrikkoon. Lautakunta on sittemmin arvioinut liikennevahingosta aiheutuneen pysyvän haitan haittaluokaksi 4. 

Vakuutuslaitos ei maksanut ansionmenetyskorvausta 30.4.2024 jälkeen, koska vahinkoa kärsinyt ei ollut suostunut usean lääkärin suosittelemaan tekonivelleikkaukseen. Vakuutuslaitos katsoi vahinkoa kärsineen laiminlyövän vahingon rajoittamisvelvollisuuttaan kieltäytymällä toimenpiteestä.                  

Vahinkoa kärsinyt vaati muutosta korvauspäätökseen vedoten itsemääräämisoikeuteensa.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettavat säännökset ja oikeusohjeet

Liikennevakuutuslain (279/1959) 1 §:n 1 momentin mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko.                                       

Liikennevakuutuslain 6 §:n mukaan liikennevahingon korvaus määrätään noudattaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2-5 §:n ja 7 luvun 3 §:n säännöksiä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä, kivusta ja särystä sekä viasta ja muusta pysyvästä haitasta.

Arviointi

Vahinkoa kärsineellä on velvollisuus rajoittaa korvattavan vahingon määrää yleisen vahingonkorvausoikeudellisen vahingon rajoittamisperiaatteen mukaisesti. Vahinkoa kärsineen tulee toimia siten, että vahingon määrä jää mahdollisimman pieneksi. Hänen tulee aktiivisilla häneltä kohtuudella edellytettävillä toimenpiteillä minimoida vahinkoa ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Jos vahinkoa kärsinyt on liikennevahingon seurauksena tullut kykenemättömäksi tekemään aikaisempaa työtään, on arvioitava, mikä on hänen jäljellä oleva työkykynsä, mahdollisuutensa toimintakykykuntoutuksen tai ammatillisen kuntoutuksen avulla työllistyä rajoitteiden kannalta sopivaan uuteen työhön ja voidaanko hänen edellyttää hankkivan ansioita jäljellä olevalla työkyvyllään.

Itsemääräämisoikeus, eli yksilön oikeus määrätä omasta elämästään ja oikeus päättää itseään koskevista asioista on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa johtava periaate. Rajoittamisperiaate ei poista vahinkoa kärsineen itsemääräämisoikeutta, mutta itsemääräämisoikeus ei toisaalta muodosta vahinkoa kärsineelle oikeutta olla rajoittamatta vahinkoa silloin kun sitä häneltä voidaan kohtuudella edellyttää.

Lautakunnan näkemyksen mukaan sen punninta, millaisia vahingon torjunta- ja rajoittamistoimenpiteitä vahinkoa kärsineeltä voidaan kohtuudella edellyttää, on aina tehtävä tapauskohtaisesti. Kun liikennevahinkovamman jälkitila merkittävästi alentaa työkykyä, tulee ensisijaisena vahingon torjunta- ja rajoittamiskeinona kyseeseen ammatillinen kuntoutus sekä tarvittaessa myös toimintakykyä edistävä kuntoutus.  Vasta sitten, kun perusteellisen kuntoutusselvittelyn lopputuloksena päädytään siihen, ettei vammojen jälkitila mahdollista pääasiallisen toimeentulon hankkimista työpaikkakuntoutuksen tai ammatillisen uudelleenkoulutuksen avulla, tulee harkittavaksi   kysymys siitä, voidaanko vahinkoa kärsineen edellyttää hakeutuvan leikkaushoitoon vastoin tahtoaan.

Ennen liikennevahinkoa vahinkoa kärsinyt on työskennellyt elektroniikka-asentajana, postinjakajana ja taksikuskina. Vahinkoa kärsinyt on suorittanut sähköalan perustutkinnon ja opiskellut tietotekniikan insinööriopintoja, jotka ovat keskeytyneet kahdesti. Vahinkoa kärsineellä on liikennevahingon takia rajoitteita erityisesti fyysiseen työhön. Lonkan tilanne aiheuttaa haasteita myös istumisen suhteen.

Tilanteen helpottamiseksi useat lääkärit ovat suositelleet vahinkoa kärsineelle lonkan tekonivelleikkausta, johon vakuutuslaitos on antanut maksusitoumuksen. Vahinkoa kärsinyt on kuitenkin kieltäytynyt toimenpiteestä. Kuntoutusselvittelyn yhteydessä vahinkoa kärsinyt on todennut leikkaukseen menon haluttomuutensa syyksi sen, etteivät aiemmatkaan leikkaukset ole korjanneet lonkan tilannetta.

Ammatillisen kuntoutuksen selvittelyt päätettiin vuoden 2023 lopussa, koska kuntoutuksen edistämistä pidettiin haasteellisena kokonaistilanne huomioiden, eikä vahinkoa kärsinyt ollut suostuvainen tekonivelleikkaukseen. Kuntoutustoimeksiannon loppuyhteenvetoon on kirjattu vahinkoa kärsineen kummeksuneen, miksei häntä kuntouteta ilman leikkausta. 

Vaikka jo toteutetun kuntoutusselvittelyn yhteydessä ei olekaan syntynyt toteuttamiskelpoista työhönpaluusuunnitelmaa nykytilanteen pohjalta, on kuntoutusselvittelyä lautakunnan mielestä vielä syytä jatkaa. Siksi myös ansionmenetyskorvauksen maksua ei olisi tullut päättää 30.4.2024 jälkeiseltä ajalta.   

Vakuutuslaitoksen tulee jatkaa ammatillisen kuntoutusmahdollisuuksien selvittelyä siten, että siinä lähtökohtana on lonkan nivelrikon aiheuttamat nykyiset toiminnanrajoitteet.

Lautakunta oli yksimielinen.