Elatuksen menetys

LV 11/875

Lautakunnan istunto 23.9.2011

Tapahtumatiedot

A menehtyi liikennevahingon seurauksena. Liikennevahingosta vastuussa oleva vakuutusyhtiö teki liikennevahinkolautakunnalle esityksen perhe-eläkkeestä A:n avopuolisolle ja lapselle. Esitys perustui arvioon avopuolison ja lapsen elatuksen tarpeesta heidän kotimaassaan Virossa. Vakuutusyhtiö katsoi, että lautakunnan laskentaohjeen soveltaminen johtaisi vahingonkorvauslain tarkoituksen vastaiseen lopputulokseen ja ylikompensaatioon huomioon ottaen Viron yleisen palkka- ja hintatason alhaisuuden. Yhtiö katsoi, että esityksessä mainittu Viron keskipalkkojen perusteella arvioitu A:n vuosiansio ja sen perusteella maksettava eläke riittää kattamaan avopuolison ja lapsen elatustarpeen Virossa.    

Lautakunnan lausunto

Liikennevakuutuslain (279/1959) 1 §:n mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko.

Liikennevakuutuslain 6 §:n mukaan liikennevahingon korvaus määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2-5, 7 ja 8 §:n sekä 7 luvun 3 §:n säännöksiä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 §:n mukaan jos elatusvelvollinen tai muutoin toisen elatuksesta huolehtinut henkilö on saanut surmansa, elatukseen tai elatusapuun oikeutetulla taikka muutoin surmansa saaneen elatuksen varassa olleella on oikeus saada korvausta elatuksen menetyksestä. Elatuksen menetyksestä määrätään korvaus ottamalla huomioon, missä määrin korvaukseen oikeutettu todennäköisesti olisi saanut elatusta surmansa saaneelta ja mitä hän kohtuuden mukaan tarvitsee elatukseensa ottaen huomioon hänen mahdollisuutensa hankkia itse elatuksensa ansiotyöllä ja muut olosuhteet. Elatukseen voidaan erityisestä syystä rinnastaa kotityön arvo.

Liikennevahinkolautakunnasta annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan lautakunta voi antaa yleisiä soveltamissuosituksia liikennevakuutuslain mukaisissa korvausasioissa ja liikennevakuutuslain soveltamisen kannalta periaatteellisissa kysymyksissä. Liikennevahinkolautakunta on antanut liikennevahinkojen korvaustoimen yhtenäistämistä varten normeja ja ohjeita, jotka lautakunta on ottanut esitettyjen selvitysten ohella huomioon lausuntoa antaessaan.

Elatuksen menetyksestä maksettava korvaus perustuu vakiintuneesti liikennevahinkolautakunnan normittamiin laskusääntöihin. Jos surmansa saaneen tulot kuitenkin ovat olleet suuret, enimmäiskorvaukseksi tulee normien ja ohjeiden mukaan katsoa arvioitu todellinen elatuksen tarve, eikä elatuksen menetyksen määräksi voida katsoa kaikkea mahdollista taloudellisen tilan heikkenemistä.

Vakuutusyhtiö esitti perusteeksi vakiintuneesta korvauksen laskemistavasta poikkeamiselle lesken ja lapsen elatuksen tarpeen määrän näiden kotimaassa Virossa. Lautakunta katsoi kuitenkin, ettei ole perusteita poiketa vakiintuneesta korvauksen laskentatavasta. Yhtiötä kehotettiin tekemään uusi esitys elatuksen menetyksestä perustuen A:n todellisiin tuloihin.

Lautakunta oli yksimielinen.