Työkyvyttömyyseläke LV 18/1812

Työkyvyttömyyseläke

LV 18/1812

Istunto 25.10.2019

TAPAHTUMATIEDOT

Henkilö X oli 12 -vuotiaana liikennevahingossa, jossa hän sai mm. aivovamman. X kouluttautui vammastaan huolimatta keskiasteen ammattiin. Hänet todettiin kuitenkin vammojensa jälkitilan johdosta pysyvästi työkyvyttömäksi. Kysymys lautakunnassa oli mm. siitä, miten alle 18 –vuotiaana pysyvästi työkyvyttömäksi tulleen vuosiansio tulisi kyseisessä tapauksessa määrittää.

Liikennevahingosta korvausvastuussa oleva vakuutusyhtiö katsoi, että ilman liikennevahinkoa olisi ollut todennäköistä, että X olisi työllistynyt nykyistä koulutustasoaan vastaavalle alalle.

X katsoi, että vuosiansio tulisi määritellä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden ylimmän johdon, eli parhaiten ansaitsevan 10 %:n kokonaisansion perusteella.

LAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Liikennevakuutuslain (279/1959) 1 §:n 1 momentin mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko.

Liikennevakuutuslain 6 §:n mukaan liikennevahingon korvaus määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2a-2d, 3, 4, 4a, 4b, 5, 7 ja 8 §:n sekä 7 luvun 3 §:n säännöksiä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta sekä pysyvästä haitasta.

Liikennevahinkolautakunnasta annetun lain (464/2016) 4 §:n mukaan lautakunnan tehtävänä on edistää korvauskäytännön yhtenäisyyttä antamalla liikennevakuutuslain mukaisissa korvausasioissa lausuntoja ja yleisiä soveltamissuosituksia. Liikennevahinkolautakunta on antanut liikennevahinkojen korvaustoimen yhtenäistämistä varten normeja ja ohjeita, jotka lautakunta on ottanut esitettyjen selvitysten ohella huomioon lausuntoa antaessaan.

Edellä mainittujen normien ja ohjeiden mukaan työkyvyttömyyseläke määrätään vuosityöansion ja työkyvyttömyysasteen perusteella. Lähtökohtana työkyvyttömyysasteen määrittelyssä on lääketieteellinen arvio vahingonkärsineen kyvystä tehdä ammattinsa mukaista työtä. Mikäli henkilö on liikennevahingon seurauksena menettänyt täysin kykynsä ammattinsa mukaiseen työhön, korvausaste on 100 %. Jos työkykyä voidaan katsoa olevan edelleen jäljellä tai jos työkyvyttömyyden ei voida katsoa aiheutuneen kokonaan liikennevahingon seurauksena, korvausaste voi olla alempi.

Lautakunta katsoi vakuutuslaitoksen esityksen mukaisesti, että X oli työkyvytön 100 %:n korvausasteella.

Jos henkilö menettää pysyvästi työkykynsä alle 18 vuoden iässä, sovelletaan hänen tapaukseensa vahingonkorvauslain 5 luvun 2 b §:ää. Sen mukaan, jos henkilövahingon johdosta pysyvästi työkykynsä menettänyt ei ollut vahingon tapahtuessa täyttänyt 18 vuotta, ansiotulo, jonka hän olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut, arvioidaan ottamalla huomioon hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa sekä koulutus- ja ammattisuunnitelmansa.

Lautakunnan normien ja ohjeiden mukaan suunnitelmia arvioitaessa kiinnitetään huomiota niiden toteuttamiskelpoisuuteen. Arviossa on kiinnitettävä huomiota myös vahinkoa kärsineen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, kuten terveydentilaan ennen liikennevahinkoa ja mahdollisiin erityislahjakkuuksiin, joilla olisi voinut olla merkitystä hänen ansiotuloihinsa vastaisuudessa. Mahdollisilla koulutus- ja ammattisuunnitelmilla sekä erityislahjakkuuksilla on sitä suurempi merkitys mitä lähempänä 18 vuoden ikää vammautuminen tapahtuu. Vahinkoa kärsineen lähiomaisten koulutusta, ammattia, työttömyyttä tai muita heidän henkilöönsä liittyviä seikkoja ei oteta arviossa huomioon.

X oli liikennevahingon sattuessa 12-vuotias peruskoululainen. Aivovammastaan huolimatta hän kirjoitti ylioppilaaksi ja pääsi opiskelemaan. Ammattiin hän valmistui kesäkuussa 2016. Työkokeilussa todettujen rajoitteiden vuoksi X kuitenkin todettiin työkyvyttömäksi.

Lautakunta katsoi ilmeiseksi, että ilman liikennevahinkoa X olisi tuskin kouluttautunut nykyiseen ammattiinsa, vaan tämän koulutuksen hän hankki vamman aiheuttamien rajoitteiden vuoksi. X:lla ei ole osoitettu olleen varteenotettavia koulutus- ja ammattisuunnitelmia ennen liikennevahinkoa. Hän ei myöskään ollut osoittanut sellaista erityislahjakkuutta, mistä voitaisiin tehdä johtopäätöksiä hänen ammatillisesta suuntautumisestaan. Tämän vuoksi X:n vuosiansiot on kohtuullista määrittää vahingonkorvauslain 5 luvun 2 b §:n tarkoittamalla tavalla alle 18-vuotiaana vahinkoa kärsineen henkilön ansiotulon määrää koskevan valtioneuvoston asetuksen perusteella. Lautakunta piti perusteltuna käyttää eläkkeen vahvistamishetkellä viimeisimmän asetuksen mukaisia euromääriä. Tässä tapauksessa tuli käyttää 22.8.2019 annetun asetuksen 968/2019 mukaisia euromääriä.

Asetuksen mukaisiin korvauksiin tehdään kalenterivuosittain indeksitarkistus jatkuvia korvauksia koskevien säännösten mukaisesti.

Lautakunta oli yksimielinen.