Anestesiologia. Spinaalipuudutus. Puudutusneulan valinta. PV 3/2024
Anestesiologia. Naistentaudit ja synnytykset. Synnytyksenaikainen kivunlievitys. Spinaalipuudutus. Kovakalvopunktion jälkeinen päänsärky. Neulavalinta.
PV 3/2024
Tapahtumatiedot
Kyseessä oli vuonna 2022 tapahtunut alatiesynnytys, jossa potilaan kivunlievitystoiveena oli epiduraalipuudutus. Päivystävä anestesialääkäri yritti laittaa synnyttäjälle epiduraalipuudutusta useamman kerran ja eri nikamaväleistä. Epiduraalipuudutuksen antaminen ei kuitenkaan onnistunut. Synnytys oli tuossa vaiheessa jo pitkällä ja synnyttäjä oli hyvin kipeä. Synnyttäjälle laitettiin spinaalipuudutus käyttäen leikkaavakärkistä puudutusneulaa. Kun spinaalipuudutuksen kipua lievittävä vaikutus ei ollut riittävä, annettiin synnyttäjälle tämän jälkeen vielä epiduraalipuudutus, jonka laittaminen sujui nyt ongelmitta. Synnytys ja sen jälkeinen välitön toipuminen sujui normaalisti.
Kotiutumisen jälkeen sovitun seurantasoiton yhteydessä synnyttäjä kertoi pystyasennossa tuntuvasta päänsärystä. Seurantakäynnillä sairaalassa todettiin päänsäryn pahentuneen. Hankalan päänsärkytilanteen vuoksi päädyttiin epiduraalisen veripaikan laittoon.
Potilasvakuutuskeskuksen ratkaisusuosituspyyntö
Potilasvakuutuskeskus pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta siitä, onko kysymyksessä korvattava potilasvahinko. Erityisesti keskus pyysi suositusta siitä, oliko spinaalipuudutuksen neulavalinta ollut virheellinen vai voidaanko neulavalintaa pitää perusteltuna, vaikka tiedetään, että tylppien (puikkokärkisten) neulojen käyttöön liittyy pienempi postspinaalipäänsäryn (kovakalvopunktion jälkeinen päänsärky) mahdollisuus sekä siihen, olisiko puikkokärkisen neulan käytöllä postspinaalipäänsärky ollut todennäköisesti vältettävissä.
LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS
Sovellettava säännös
Potilasvakuutuslain 23 §:n 1 momentin 1 kohdan (948/2019) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Arviointi
Synnytyskivun hoidon annettu spinaalipuudutus toteutettiin leikkaavakärkisellä ohuella (27G) spinaalipuudutusneulalla.
Puudutustapahtuma leikkaavateräisellä spinaalineulalla on yksivaiheinen ja yksinkertainen. Käytännössä ihon pistopaikan erillistä puudutusta ei käytetä, koska se on kivuliaampaa kuin ohuella 27G:n neulalla pistäminen. Neulan ohjautuvuus ja ihon läpäisykyky on hyvä terävän terän ansiosta. Puudutustapahtuma puikkokärkisellä neulalla on kolmivaiheinen ja jonkin verran hitaampi, joka johtuu siitä, että tylpän neulan ihonläpäisykyky ja eteneminen jäykässä kudoksessa on heikompi. Ihon pistopaikka ja ihonalaiskudos puudutetaan paikallispuudutteella. Ihon puuduttua pistetään ensin paksumpi ohjainneula, jonka läpi pistetään varsinainen puudutusneula, jonka kautta puuduteannos ruiskutetaan. Hoidettaessa esimerkiksi kiireellistä, pelokasta ja hermostunutta päivystyspotilasta, on eduksi, että puudutustapahtuma on nopea, luotettava ja mahdollisimman vähän traumaattinen.
Lautakunnan saaman selvityksen mukaan on tunnettu ja tutkittu asia, että puikkokärkistä neulaa käytettäessä kovakalvopunktion jälkeisen päänsäryn (postpunktionaalisen päänsäryn) riski on tilastollisesti pienempi kuin käytettäessä leikkaavaa neulaa. Useissa tutkimuksissa on selvitetty, että synnyttäjillä (ja erityisesti nuorilla naisilla) on lisääntynyt riski saada kovakalvopunktion jälkeinen päänsärky ja sen vuoksi heidän kohdallaan suositellaan käytettäväksi atraumaattisia eli puikkokärkisiä neuloja.
Käytettävissä olevan selvityksen mukaan leikkaavakärkisen neulan valintaa puoltavina tekijöinä potilaan kohdalla olivat pitkälle ja nopeasti edenneen synnytyksen aiheuttama voimakas tai sietämätön kipu ja tarve saada puudutus onnistumaan nopeasti, potilaan vaikeus pysyä paikallaan puudutuksen aikana, potilaan ylipaino ja vaikeaa spinaalipuudutusta ennakoiva epäonnistunut epiduraalipuudutusyritys. Onnistumistodennäköisyyden voi leikkaavakärkisellä puudutusneulalla ennakoida olevan suurempi, jolloin puudutustapahtuma olisi nopea, luotettava ja mahdollisimman vähän traumaattinen. Synnytyssairaalasta annetun selvityksen mukaan, koska potilaan oli vaikea pysyä paikallaan, oli helpompi ja nopeampi puuduttaa teräväkärkisellä neulalla, koska ei tarvita ihopuudutusta eikä ohjainneulaa, ainoastaan spinaalipuudutusneula.
Vaikka atraumaattisen spinaalineulan käyttöä suositellaan erityisesti potilasryhmissä, joilla tiedetään olevan muita isompi lannepiston jälkipäänsärkyriski, ei edellä mainituin perustein ja tässä yksittäistapauksessa teräväkärkisen spinaalipuudutusneulan käyttöä lautakunnan arvion mukaan voitu pitää epäasianmukaisena toimintana.
Kyseessä ei ollut potilasvakuutuslain perusteella korvattava henkilövahinko.