Esteettinen kirurgia. Sairaanhoitajan tekemä kulmien lankakohotus. Lain soveltamisala. PV 2/2025

Tapahtumatiedot

Korvauksenhakijalle oli hänen Potilasvakuutuskeskukselle tekemänsä vahinkoilmoituksen mukaan tehty aiemmin silmäluomien plastiikkakirurginen leikkaustoimenpide, jonka tulokseen hän ei ollut ollut tyytyväinen ja hoitotuloksen tasoittamiseksi hänelle oli tehty myöhemmin samassa hoitolaitoksessa sairaanhoitajan suorittama kulmien lankakohotus. Korvauksenhakija oli tyytymätön siihen, että langoilla suoritetun kulmien kohotustoimenpiteen hoitotulos oli ollut nähtävissä vain noin kahden kuukauden ajan luvatun viiden vuoden sijasta.

Hoitolaitoksen Potilasvakuutuskeskukselle antaman vastauksen mukaan korvauksenhakijalle oli suoritettu mesolankojen avulla kohotustoimenpide eikä kysymys ollut potilasvakuutuksen piiriin kuuluvasta terveydenhuollosta tai plastiikkakirurgiaa sisältävästä toimenpiteestä, vaan kosmetologikäynnistä.

Potilasvakuutuskeskuksen ratkaisusuosituspyyntö

Potilasvakuutuskeskus pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta siitä, voidaanko terveydenhuollon ammattihenkilön suorittamaa lankakohotusta pitää potilasvahinko- ja potilasvakuutuslain tarkoittamana terveyden- tai sairaanhoitona ja voitiinko tässä tapauksessa terveydenhuollon ammattihenkilön suorittaman lankakohotuksen seurauksena mahdollisesti aiheutuneen henkilövahingon korvaamiseen soveltaa potilasvahinko- tai potilasvakuutuslakia.

Potilasvakuutuskeskukselle ei ollut toimitettu potilasasiakirjoja tai muitakaan selvityksiä tehdyistä toimenpiteistä.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettavat säännökset ja soveltamisperusteet

Potilasvahinkolain 1 §:n 1 momentin (879/1998) mukaan laki koskee Suomessa annetun terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä potilaalle aiheutuneen henkilövahingon korvaamista potilasvakuutuksesta.

Lain esitöiden mukaan sen ratkaiseminen, onko kyseessä terveyden- ja sairaanhoito, tapahtuu toisaalta muodollisin kriteerein, eli kiinnittäen huomiota asianomaisen henkilön koulutukseen, kyseiseen organisaatioon ja muihin itse toimintaan nähden ulkoisiin seikkoihin. Tältä kannalta terveyden- ja sairaanhoidon on edelleenkin ymmärrettävä merkitsevän ensisijaisesti terveydenhuollon ammattihenkilön toimintaa. Ammattihenkilöitä ovat terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitetut laillistetut, ammatinharjoittamisluvan saaneet tai nimikesuojattuina ammattihenkilöinä rekisteröidyt ammattihenkilöt. (HE 91/1998 vp., s. 18)

Terveyden- ja sairaanhoidon ja sitä lähellä olevan toiminnan välisessä rajanvedossa on kuitenkin huomiota kiinnitettävä myös toiminnan sisältöön. Tästä näkökulmasta terveyden- ja sairaanhoidon on ymmärrettävä merkitsevän länsimaiseen lääketieteelliseen tietämykseen perustuvaa ja sitä soveltavaa toimintaa (tieteellisesti testattu tai kokemusperäinen tietämys). Silloin kun terveydenhuollon ammattihenkilö on liittänyt hoitotoimenpiteisiin täydentäviä hoitomuotoja, on arvioitava, onko kysymyksessä vielä terveyden- ja sairaanhoito. (HE 91/1998 vp., s. 19)

Korvausoikeuden edellytyksistä säädetään potilasvahinkolain 2 §:ssä. Säännöksen mukaan vastuun perustava toiminta voi olla hoitoa, tutkimusta tai muuta vastaavaa käsittelyä. Lain esitöiden mukaan esimerkiksi rokottaminen, niin sanottu esteettinen kirurgia tai sterilisaatiot ovat tällaisia hoitoon rinnastuvia käsittelyjä, vaikka niiden tarkoituksena ei varsinaisesti olekaan terveydentilan määrittäminen tai terveyden palauttaminen. Yleisesti ottaen kaikkia sellaisia yksittäiseen henkilöön kohdistuvia käsittelyjä, jotka perustuvat lääketieteellisiin syihin tai joissa sovelletaan lääketieteellistä tietämystä, olisikin sisältönsä puolesta pidettävä terveyden- ja sairaanhoitona. (HE 91/1998 vp., s. 10)

Potilasvahinkolain on korvannut 1.1.2021 voimaan tullut potilasvakuutuslaki (948/2019), jota sovelletaan lain voimaantulon jälkeen sattuneisiin vahinkoihin. Potilasvakuutuslain sääntely nyt kysymyksessä olevilta osin vastaa aiempaa potilasvahinkolain sääntelyä ja sen voimassaoloaikana muodostunutta soveltamiskäytäntöä.

Arviointi

Korvauksenhakijan vahinkoilmoituksen mukaan hänelle oli tehty kulmien lankakohotus, koska hän oli ollut tyytymätön edeltävästi tehdyn silmäluomileikkauksen tulokseen.

Hoitolaitoksen edustajan Potilasvakuutuskeskukselle antaman vastauksen mukaan korvauksenhakija ei ollut mesolankakohotukseen saapuessaan kertonut tyytymättömyydestä kirurgin toimenpiteeseen, eikä kyseessä ollut siten korjaava toimenpide, vaan uutta pientä ehostusta.

Lautakunta totesi, että vaikka jälkikäteen ei ollut mahdollista saada selvitetyksi sitä, mitä lankakohotustoimenpidettä edeltävissä keskusteluissa oli tullut esille, eikä käytettävissä ollut potilasasiakirjamerkintöjä tai muuta kirjallista selvitystä hoitoon hakeutumisen syystä eikä korvauksenhakijalle tehdyistä toimenpiteistä, voitiin korvauksenhakijan ilmoitusta siitä, että lankakohotus tehtiin, koska hän oli toivonut korjausta silmäluomileikkauksen jälkeiseen silmien epäsymmetriaan, pitää kokonaisuus huomioiden uskottavana.

Lankakohotuksissa on tarkoitus lyhytaikaisesti vaikuttaa kasvojen kudosten asentoon. Hoitotulos perustuu siinä kudokseen laitetun langan tukeen painovoimaa vastaan. Lanka voi olla sulava tai pysyvä. Pysyväkin lanka leikkautuu ajan myötä pehmytkudoksen läpi, joten hoitotulos on lähtökohtaisesti aina väliaikainen ja usein melko lyhytaikainen. Joskus langan jättämä arpi voi aiheuttaa pysyvänkin korjauksen ihonalaisen rasvakerroksen muotoon.

Lankakohotuksesta on kehitetty myös hoitomuoto, (mesodermishoito), jossa ei mennä koko ihon läpi, vaan langat asennetaan pinnallisemmin ihon sisempään kerrokseen.

Hoitolaitokselta ei saatu tarkempaa selvitystä korvauksenhakijalle tehdystä toimenpiteestä eikä sen suorittamisesta ja siinä käytetyistä materiaaleista. Hoitolaitoksen verkkosivuillaan esittämän markkinointitiedon mukaan hoitolaitoksessa tehtävä lankakohotus on kosmeettinen toimenpide, ja siinä käytettävien lankojen kuvattiin muodostavan kestävän kehyksen ja tukevan ihmisen kudosten oikeaa asentoa, täysin turvallisesti ja jopa lopullisesti. Niiden myös kerrottiin eroavan täysin mesolangoista, joita verkkosivuilla kerrotun mukaan ei hoitolaitoksessa käytetä.

Toimenpiteen kestoksi ilmoitettiin noin 90 minuuttia ja se kerrottiin suoritettavan paikallispuudutuksessa leikkaussalissa tai sitä vastaavissa, steriileissä tiloissa. Toipumisen kerrottiin kestävän keskimäärin 4–7 päivää, ei kuitenkaan vaikuttavan työkuntoon, vaan olevan ennemminkin esteettistä, kuten turvotusta tai mahdollisia mustelmia. Lievää tai kohtalaista kipua kerrottiin voivan ilmetä toimenpidealueella muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Markkinointitiedoissa kerrottiin lisäksi, että toimenpiteen suorittaa toimenpiteeseen erikoistunut sairaanhoitaja.  

Lautakunta totesi, että vaikka se, miten toimintaa markkinoidaan, ei sinänsä ratkaisekaan kysymystä siitä, onko kyse sisällöllisesti terveyden- ja sairaanhoidosta potilasvahinkolakia sovellettaessa, ei tässä tapauksessa toimenpiteen suorittaneelta taholta ollut saatu muutakaan selvitystä tehdystä toimenpiteestä ja sen suorittamisesta.

Lautakunta totesi, että tässä tapauksessa hoidon toteutti sairaanhoitaja, joka on terveydenhuollon ammattihenkilö ja toimenpide tehtiin terveydenhuollon toimintayksikössä, jossa tehdään myös kauneudenhoitoa. Kyseessä todettiin olevan invasiivinen eli elimistön sisälle ulottuva toimenpide, jossa lanka viedään kudokseen ja toimenpiteeseen todettiin sisältyvän myös riskejä. Hoitotoimenpiteen katsottiin perustuvan länsimaisen lääketieteellisen tietämyksen soveltamiseen ja siinä käytettävän välineistön ja materiaalien (puudutteet, neulat, langat) olevan terveyden- ja sairaanhoidossa yleisesti käytössä olevia.

Lautakunta katsoi tässä tapauksessa asiassa edellä esitetyt seikat huomioon ottaen, että korvauksenhakijalle tehtyä lankakohotustoimenpidettä voitiin pitää potilasvahinkolaissa / potilasvakuutuslaissa tarkoitettuna terveyden- ja sairaanhoitona ja siten lain soveltamisalaan kuuluvana.

Ilmoitettua vahinkotapahtumaa ja siitä mahdollisesti aiheutunutta henkilövahinkoa voitiin siten arvioida potilasvahinkolain 2 §:n / potilasvakuutuslain 23 §:n perusteella.