Hammaslääketiede. Hammasimplanttihoito. Kruunun rikkoutuminen. PV 1/2025

Tapahtumatiedot

Potilaalle asennettiin vuonna 2017 puuttuvan hampaan 16 tilalle implantti. Noin viisi kuukautta myöhemmin implanttiin asennettiin implanttikruunu. Seurannassa implantin tilanne oli useita vuosia ongelmaton. Noin neljä vuotta implanttikruunun asentamisesta kruunun todettiin rikkoutuneen.

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, että implanttikruunun asennus oli lääketieteellisesti perusteltua ja se toteutettiin hyväksyttävän hoitokäytännön mukaisesti. Implanttikruunu valmistettiin järjestelmän vakiotyyppisen jatkeen avulla ja kruunun muotoilu oli tavanomainen. Luurakenne implantin alueella oli riittävä, luutukea oli tarpeeksi ja etäisyys viereisiin hampaisiin oli riittävä. Kruunu oli valmistettu suhteellisen kapean vakiojatkeen varaan, jolloin keraamiselle kruunulle ei tule erityistä tukea, mutta kyse on yleisesti hyväksytystä ja laajasti käytössä olevasta menetelmästä, eikä hoidon toteutuksessa ole todettavissa virheitä tai puutteita. Implanttikruunun lohkeaminen oli hoitoon liittyvä seuraus, jota ei voitu välttää hoidon asianmukaisesta toteutuksesta huolimatta.

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettava säännös

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Hoidon asianmukaisuuden arviointi

Lautakunta piti implanttihoitoa puuttuvan hampaan korvaamiseksi perusteltuna. Samoin implanttileikkauksen tekninen toteutus oli asianmukainen implantin asemoinnin osalta.

Lautakunta totesi, että implanttikruunussa käytetty jatke oli saatavilla olevan selvityksen mukaan ollut kapea. Käytetty vakiojatke ei anna parasta mahdollista tukea kruunulle ja se on siten todennäköisesti vaikuttanut kruunun rikkoutumiseen. Kyseessä oli lautakunnan käsityksen mukaan kuitenkin yleisesti Suomessa käytössä oleva menetelmä implanttikruunuja valmistaessa, eikä sen käyttöä siten voida yksittäisen potilaan kohdalla pitää potilasvahinkolaissa tarkoitettuna ammattistandardin alituksena siitä huolimatta, että kapean vakiojatkeen antama tuki on epäoptimaalinen. Potilaan hoitoa koskevista potilasasiakirjoista ei tässä tapauksessa ilmennyt sellaista erityistä syytä, jonka vuoksi vakiojatkeen käytöstä olisi pitänyt ehdottomasti pidättäytyä

Lautakunnan käsityksen mukaan implanttikruunuja valmistaessa olisi mahdollista valmistaa ja käyttää tukevuudeltaan parempia vaihtoehtoja nykyisille tehdasvalmisteisille vakiojatkeille. Tältä osin hoitosuositusten ja -käytäntöjen muuttaminen tapahtuu kuitenkin ensisijaisesti terveydenhuollon piirissä. Kun tässä tapauksessa kyseessä oli yleisesti hyväksytty jatke, ei sen käyttämistä voitu aiheutuneesta komplikaatiosta huolimatta pitää korvattavana potilasvahinkona.

Lautakunta ei suosittanut vahingonkorvausta.