Myötävaikutus. Sähköpotkulauta. Kuljettajan humalatilan arviointi. LV 25/1640 ja LV 25/1740
Täysistunto 10.2.2026
Liikennevakuutuslakia muutettiin 1.6.2024 alkaen siten, että moottoriajoneuvoina pidetään myös vuokrattuja sähköpotkulautoja niiden painosta riippumatta. Liikennevakuutuslain 34 a §:n (218/2024) mukaan vuokratun sähköpotkulaudan kuljettajalle aiheutuneesta henkilövahingosta korvataan vuokratun sähköpotkulaudan vakuutuksesta ainoastaan liikennevakuutuslaissa tarkoitetut sairaanhoitokustannukset.
Lakimuutoksen jälkeen lautakunnan liikennevahinko-osastolle on tullut runsaasti vakuutuslaitoksen ratkaisusuosituspyyntöjä korvauksen epäämisestä tai alentamisesta sähköpotkulaudan kuljettajan päihteiden vaikutuksen alaisuuden vuoksi.
Liikennevakuutuslain 48 §:n soveltamisen kannalta ongelma on siinä, että sähköpotkulautojen kuljettajille ei yleensä tehdä verikokeita tai tarkkuusalkometripuhallutuksia, vaan osoituksena päihtymistilan voimakkuudesta on vain ensihoidon tekemä puhallutus. Lautakunta otti näissä kahdessa ratkaisussaan kantaa seulonta-alkometrin tuloksen näyttöarvoon.
Kummassakin tapauksessa sovellettava säännös oli liikennevakuutuslain 48 §:n 2 momentti (960/2019). Siinä on todettu, että jos vahinkoa kärsinyt on vahinkotapahtuman sattuessa kuljettanut ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 0,5 promillea tai että hänellä on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, tai hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksesta taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutuksesta, korvausta alennetaan sen mukaan, mikä oli hänen osuutensa vahinkoon.
Tapahtumatiedot
Tapauksessa 25/1640 vahinkoa kärsinyt oli kertonut vahinkoilmoituksessaan vahingon tapahtuneen kello 01:00. Hän kertoi ajaneensa sähköpotkulaudalla kadulla, kun yhtäkkiä hänen eteensä ilmestyi jalankulkija. Vahinkoa kärsinyt pelästyi ja teki nopean väistöliikkeen oikealle, jolloin sähköpotkulauta ajautui kevyenliikenteenväylän korkean reunan yli ja vahinkoa kärsinyt kaatui loukaten jalkansa. Hän puhalsi ambulanssissa lukeman, joka vastasi 0,5 promillen humalatilaa. Puhallutus tapahtui 20 minuutin kuluttua siitä, kun ensihoito oli saanut ilmoituksen vahingosta.
Tapauksessa 25/1740 vahingosta oli ilmoitettu hätäkeskukseen klo 1:36. Vahinkoa kärsinyt kertoi vahinkoilmoituksessaan kaatuneensa sähköpotkulaudalla jarruttaessaan, joka tapahtui jalankulkijoiden vuoksi. Hän puhalsi alkometriin 0,6 promillea klo 2:08.
Syy-yhteyden arviointi
Päihteiden vaikutuksen alaisena olemisen ja vahingon aiheutumisen välisestä syy-yhteydestä lautakunta totesi seuraavaa:
Liikennevakuutuksessa lähtökohtana on, että liikennevahingon korvaukset maksetaan täysimääräisesti, mutta korvaukset voidaan evätä tai niitä voidaan alentaa muun muassa, jos vahinkoa kärsinyt on itse aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudellaan, tai jos päihteiden vaikutuksen alaisuus on johtanut vahinkoon. Rajoitussäännökseen vetoavan tulee pystyä näyttämään riittävästi toteen rajoituksen soveltamisen edellytykset.
Korvauksen epääminen tai alentaminen tällaisessa tapauksessa edellyttää, että aiheutunut vahinko on syy-yhteydessä ajokyvyn heikentymiseen.
Liikennevakuutuslain 48 §:n 2 momentin mukaan siinä säädetyn veren tai uloshengitysilman raja-arvon ylittyessä korvausta voidaan alentaa sen mukaan, mikä oli vahinkoa kärsineen osuus vahinkoon.
Humalatilan ylittäessä myötävaikutusvähennykselle liikennevakuutuslaissa säädetyn raja-arvon lähtökohtaolettamana on, että aiheutunut vahinko on syy-yhteydessä humalatilaan. Perusteena tälle on se yleisesti tunnustettu tosiasia, että alkoholi kiistattomasti vaikuttaa ajoneuvoa kuljettavan toimintakykyyn heikentämällä havainto-, arviointi-, ratkaisu-, koordinaatio- ja toimintakykyä. Syy-yhteysolettaman kumoaminen edellyttää näyttöä siitä, että humalatilalla ei ole ollut vaikutusta aiheutuneeseen vahinkoon. Mikroliikkumista koskevan lainsäädäntöuudistuksen perustelujen mukaan (HE 12/2025) kansallisessa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu jo 0,5 promillen humalan lisäävän tienkäyttäjien riskiä joutua liikenneonnettomuuteen.
Tapauksessa LV 25/1640 lautakunta ei ottanut kantaa humalatilan ja vahingon väliseen syy-yhteyteen, koska siinä ei ylipäänsä katsottu olevan perustetta 48 §:n mukaista perustetta myötävaikutusvähennykselle.
Tapauksessa LV 25/1740 lautakunnan näkemys oli, että vahinkoon oli johtanut tavanomainen liikennetilanne, eikä tapahtumainkulkua voitu pitää niin poikkeuksellisena, että se olisi katkaissut syy-yhteyden humalatilan ja vahingon välillä. Edelleen lautakunta totesi, että vaikka vahinkoa kärsinyt olisi joutunut tekemään väistöliikkeen jalankulkijoiden vuoksi, oli hänen reaktioonsa väistämättä vaikuttanut humalatilan vuoksi heikentynyt ajokyky, jonka voitiin arvioida todennäköisesti olleen vahinkotapahtuman syynä.
Humalatilan arviointi
Kummassakaan tapauksessa humalatilan voimakkuudesta ei lautakunnan mielestä voinut tehdä päätelmiä kuljettajien tilasta potilasasiakirjoihin kuljettajien käyttäytymisestä ja tilasta tehtyjen kirjausten perusteella.
Korvauksen vähentämisperusteen tueksi esitettävän näytön arvioinnin osalta lautakunta totesi, että lakisääteiset vakuutukset ovat osa sosiaaliturvaa. Vaikka liikennevakuutuslain 34 a § rajaa liikennevakuutuksesta sähköpotkulautojen kuljettajille maksettavat korvaukset vain sairaanhoitokuluihin, ei kysymystä voida kuitenkaan pitää merkitykseltään kertaluonteiseen hallinnolliseen seuraamusmaksuun verrattavana, kun huomioidaan, että tosiasiassa liikennevahingon aiheuttamat sairaanhoitokustannukset voivat pysyvien vammojen osalta nousta huomattavan suuriksi ja niiden korvaaminen on osa lainsäädännöllä suojattua sosiaaliturvaa.
Lautakunta viittasi perusteluissaan myös mikroliikkumista koskevan lainsäädäntöuudistuksen perusteluihin (HE 12/2025) siltä osin kuin niissä selostettiin viranomaisen velvollisuutta osoittaa seuraamusmaksun määräämisen edellytyksenä olevien tunnusmerkkien täyttyminen. Perustelujen mukaan viranomaisen olisi varmistuttava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Edelleen lautakunta totesi sen tosiasian, että tämän lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä ei pidetty mahdollisena säätää kevyiden sähköajoneuvojen kuljettajien verikokeesta alkoholipitoisuuden toteamiseksi.
Lautakunta arvioi epäys- tai alentamisperusteen olemassaoloa kussakin tapauksessa käytettävissä olleen kirjallisen selvityksen perusteella. Liikennevakuutuslain 48 §:ssä on yksiselitteisesti todettu korvauksen alentamisen tai epäämisen raja-arvot, eikä mikroliikkumista koskevan lainsäädäntöuudistuksen ja liikennevirhemaksun säätämisen yhteydessä katsottu aiheelliseksi muuttaa liikennevakuutuslakia tältä osin.
Koska käytännössä useimmissa tapauksissa sähköpotkulaudan kuljettajaa ei voida epäillä rikoksesta, jonka selvittämiseksi viranomaisella olisi oikeus tehdä henkilönkatsastus tai määrätä kuljettaja verikokeeseen, ei näissä vahingoissa voida edellyttää niitä korvauksen epäys- tai alentamisperusteen osoittamiseksi. Vaikka liikennevakuutuslain 48 §:n soveltaminen ei edellytä samanlaista näyttöä kuin syyksi lukeva rikostuomio, vakuutuslaitoksen tulee kuitenkin vahinkoa kärsineiden oikeusturvanäkökohdatkin huomioiden selvittää päihtymistilan aste riittävän luotettavasti.
Useimmissa lautakunnan käsittelemissä sähköpotkulautavahingoissa vahinkoa kärsineille ei ole suoritettu sairaalassa tarkempia verikokeita, joista selviäisi veren alkoholipitoisuus luotettavasti, eikä yleensä poliisikaan käy vahinkopaikalla. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden suorittaman puhallutuksen tulosta voidaankin lähtökohtaisesti pitää luotettavana. Puhallutustuloksen luotettavuuteen voivat kuitenkin vaikuttaa laitteen mittaustarkkuus, sen kunto sekä puhallushetken olosuhteet. Olosuhteina voidaan pitää esimerkiksi äärimmäisiä lämpötiloja, jotka lautakunnan käsityksen mukaan voivat aiheuttaa virhemarginaalia puhallustulokseen. Puhallutustulosta voi myös vääristää se, milloin alkoholia on edellisen kerran nautittu, sekä puhalluksen laatu.
Lisäksi lautakunta toteaa, että ensihoidon tekemän puhallutuksen tarkoitus ei ole selvittää vahinkoa kärsineiden tarkkaa uloshengitysilman alkoholipitoisuutta, vaan puhallutuksen tarkoitus on hoidollinen, jolloin täsmällisen puhallutustuloksen saaminen ei ole testin ensisijainen tavoite, mikä voi vaikuttaa tuloksen luotettavuuteen. Lautakunta ei siten voi rinnastaa ensihoidon tekemää puhallutusta laadun tai tarkkuuden osalta poliisin suorittamaan puhallutukseen, jonka perusteella liikennevirhemaksu on mahdollista määrätä.
Lautakunnalle ei ollut kummassakaan tapauksessa toimitettu asiassa selvitystä, joka poistaisi edellä lueteltuja puhallutukseen liittyviä epävarmuustekijöitä. Lautakunnalla ei ole tietoa puhallutukseen käytetystä laitteesta, sen kalibroinnista tai mahdollisesta virhemarginaalista, joka tulokseen liittyy. Puhallutukseen liittyvistä olosuhteista ei ole käytettävissä mitään selvitystä. Myöskään ei ole tehty uusintapuhallutusta, jonka perusteella voitaisiin arvioida ensimmäisen tuloksen luotettavuutta.
Silloin kun näyttönä humalatilasta on vain ensihoidon kirjaus puhallutuksen tuloksesta, ei yksinomaan puhalluskokeen tulosta muun selvityksen puuttuessa voida pitää riittävänä osoituksena korvauksen vähentämis- tai epäämisperusteesta, kun puhalluskokeen tulos on lähellä 48 §:ssä säädettyjä raja-arvoja.
Ratkaisut
Tapauksessa LV 25/1640 lautakunnan ratkaisu oli seuraava:
Vahinkoa kärsineen puhallustulos on ollut täsmälleen liikennevakuutuslain 48 §:ssä säädetty 0,5 promillen alaraja, jonka täyttyessä tai ylittyessä korvausta voidaan alentaa. Muilla kuin poliisin käytössä olevilla tarkkuusalkometreillä saatuihin puhallutustuloksiin liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi lautakunta katsoo, että kun uloshengitysilman alkoholipitoisuuden mittaustulos jää alle lukeman, joka vastaa 0,6 promillen veren alkoholipitoisuutta (tai 0,26 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa), ei mittausvirhemahdollisuuden vuoksi myötävaikutusvähennystä tule tehdä pelkästään mittauslukeman perusteella. Kun myötävaikutusvähennyksen perusteeksi on tässä tapauksessa esitetty ainoastaan mittaustulos, eikä asiassa ole esitetty tarkempaa selvitystä saadun puhallustuloksen luotettavuudesta tai muuta selvitystä, jonka perusteella vahinkoa kärsineen humalatilan voimakkuutta voitaisiin arvioida luotettavasti, ei maksettavia korvauksia voida lautakunnan arvion mukaan alentaa liikennevakuutuslain 48 §:n perusteella.
Tapauksessa LV 25/1740 lautakunnan ratkaisu oli seuraava:
Lautakunta arvioi, ettei vahinkoa kärsineen puhallustulos ole niin lähellä liikennevakuutuslain 48 §:n raja-arvoja, ettei tuloksen voitaisi katsoa osoittavan vahinkoa kärsineen humalatilaa liikennevahingon hetkellä. Tätä arviota tukee sekin, että uloshengitysilman alkoholipitoisuus laskee sen jälkeen, kun alkoholin juominen on lopetettu. Tässä tapauksessa liikennevahingon ja puhalluksen välissä on kulunut yli puoli tuntia, jona aikana vahinkoa kärsineen humalatila on laskenut.
Näin ollen lautakunta arvioi, että vahinkoa kärsineen uloshengitysilman alkoholipitoisuus on ollut liikennevahingon sattuessa 0,6 promillea, ja että sattunut liikennevahinko on syy-yhteydessä vahinkoa kärsineen humalatilan johdosta heikentyneeseen ajokykyyn.
Vakiintuneen korvauskäytännön perusteella maksettavia korvauksia voidaan tässä tapauksessa alentaa 1/3:lla.
Lautakunta oli yksimielinen kummassakin ratkaisussa.