Taksin seisonta-ajan korvaus. Korvausmäärän arviointi. LV 24/147

Täysistunto 6.6.2025

Asiassa oli kysymys siitä, tuliko taksiajoneuvon korjausajalta taksiyrittäjälle aiheutunut vahinko korvata lautakunnan normien vai tuloslaskelman perusteella. Taksiyrittäjä vaati normikorvausta, vakuutuslaitos korvasi menetyksen tuloslaskelman perusteella, mikä johti hieman normikorvausta pienempään korvaukseen.  Lautakunta päätyi arvioimaan vahinkoa oikeudenkäymiskaaressa olevan oikeusohjeen mukaisesti, minkä perusteella korvaus tuli maksettavaksi normikorvauksen mukaisesti. Lisäksi esillä oli kysymys siitä, rinnastuiko vakuutuslaitoksen sähköpostiviesti korvauspäätökseen.  

TAPAHTUMATIEDOT

Taksina käytetty ajoneuvo vaurioitui 15.12.2023 tapahtuneessa liikennevahingossa. Vakuutuslaitos ilmoitti korvauspäätöksessään maksavansa ajoneuvon korjauksen ajalta 2.-4.1.2024 seisonta-ajan korvausta yhteensä 637,08 euroa taksiyrittäjän toimittaman tuloslaskelman perusteella, jonka mukaan ajoneuvon tuotto taksikäytössä oli 212,36 euroa päivältä. Koska todellinen menetys jäi alle liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan vahvistamien kaksivuorossa olevien ajoneuvo- ja kuljettajan palkkanormien, seisonta-ajan korvaus maksettiin todelliseen menetettyyn tuloon perustuen.

RATKAISUSUOSITUSPYYNTÖ

Taksiyrittäjä oli tyytymätön korvauspäätökseen ja vaati korvausta maksettavaksi liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan kaksivuorokäytössä olevaa taksia koskevan normikorvauksen mukaan. Vahingon jälkeen hänelle lähetetyssä sähköpostissa kerrottiin seisonta-ajalta maksettavan korvausta lautakunnan soveltamisohjeen mukaisesti. Näin ei kuitenkaan tehty, vaan maksettiin jotain täysin poikkeavia summia. Aikaisemmissa liikennevahingoissa muut vakuutusyhtiöt ovat maksaneet lautakunnan soveltamisohjeiden mukaisesti. Tämä vakuutusyhtiö ei jostain syystä ohjeistusta noudata.

VAKUUTUSLAITOKSEN VASTINE

Korvauskäsittelyn yhteydessä on keskustelua käyty siitä, oliko vahingon rajoittamisperiaatteen mukaisesti taksiyrittäjän pitänyt hankkia korjausajalle sijaisauto, mutta vakuutuslaitos on kuitenkin hyväksynyt taksiyrittäjän perustelut vuokrataksin ottamatta jättämiselle ja pyytänyt häneltä tuloslaskelman vähintään kuudelta kuukaudelta ennen vahinkoa ja laskenut korvauksen koko ajalta todellisen menetyksen mukaan. Tuloslaskelman mukaan ajoneuvon tuotto on 212,36 euroa päivältä, eli todellinen menetetty tulo kolmen vuorokauden seisonta-ajalta on yhteensä 637,08 euroa.

Eri vahingot ovat aina jonkin verran toisistaan poikkeavia. Todellisen menetyksen jäädessä alle lautakunnan vahvistamien normien, maksetaan korvaus seisonta-ajasta todellisen menetyksen mukaisesti. Vahingonkorvausoikeuden rikastumiskiellon periaatteen soveltaminen takaa, ettei vahinkoa kärsinyt hyödy vahingosta, eli vahingonkorvaus ei ylitä todellisen vahingon määrää.

Vakuutuslaitos piti korvauspäätöstään lain mukaisena, mutta ilmoitti jättävänsä lautakunnan ratkaistavaksi, tuleeko lisäkorvausta maksaa.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Liikennevakuutuslain (460/2016) 37 §:n 1 momentin mukaan korvaus esinevahingosta määrätään vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaisesti, jollei tässä laissa toisin säädetä. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan ajoneuvolle aiheutuneena vahinkona korvataan korjauskustannus tai sitä vastaava määrä. Ajoneuvon arvon alentumista ei korvata.

Vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Liikennevakuutuksesta korvataan liikennevahingosta todellisuudessa aiheutunut vahinko, jonka aiheutumisesta ja aiheutuneen vahingon määrästä korvausta vaativalla lähtökohtaisesti on näyttötaakka. Vakiintuneen liikennevakuutuksen korvauskäytännön perusteella ajoneuvon korjausajalta aiheutuneesta ajoneuvon käyttöhyödyn menetyksestä maksetaan muun näytön puuttuessa seisonta-ajan korvausta, jonka määrä perustuu lautakunnan vuosittain vahvistamiin normikorvauksiin.

Näiden lautakunnan vuosittain vahvistamien normikorvausten määrät perustuvat lähinnä ajoneuvon seisonta-aikaan kohdistuviin hyödyttömiksi käyneisiin hankintakustannuksiin ja yritystoiminnassa käytettävien ajoneuvojen osalta myös autoon kohdistuvaan osuuteen liikevoitosta. Seisonta-ajan korvauksella pyritään kattamaan seisonta-aikaa vastaavat moottoriajoneuvon hankkimisesta aiheutuneet kustannukset, jotka vaurioitunutta ajoneuvoa vastaavilla ajoneuvoilla on keskimääräisesti. Mikäli vahinkoa kärsinyt näyttää kärsineensä todellista vahinkoa yli kulloinkin voimassa olevan ohjeen mukaisen seisonta-aikakorvauksen, korvataan täyden korvauksen periaatteen mukaisesti todellinen vahingon määrä.

Edellä mainitun normikorvauksen lisäksi korvataan vahingon vuoksi hukkaan mennyt kuljettajan palkka sivukuluineen kuljettajan palkan normikorvauksella. Kuljettajan palkkaa koskevaan korvaukseen on oikeus yrityksellä, jonka palveluksessa oleva autonkuljettaja ei voi tehdä työtään autonkuljettajana sen vuoksi, että ajoneuvo on vaurioitunut tai tuhoutunut liikennevahingossa ja yritys on kuitenkin velvollinen maksamaan kuljettajalle palkkaa.

Normin mukainen seisonta-ajan korvaus maksetaan kaikissa moottoriajoneuvoluokissa jokaiselta seisontapäivältä. Korvausten maksamisen edellytyksenä on, että vakuutuslaitokselle on toimitettu luotettava selvitys seisonta-ajasta, esimerkiksi korjaamon seisonta-ajan todistus. Ellei todistusta seisonta-ajasta ole saatavissa, korvataan arvioitu seisonta-aika.

Taksin seisonta-ajan normikorvaus ja kuljettajan palkka korvataan ajoneuvon vuorokautisen käyttöajan mukaan joko yksin- tai kaksinkertaisena. Kahdessa vuorossa käytettävän taksiauton seisonta-aikaa koskevan normikorvauksen maksaminen seisonta-ajalta edellyttää taksin säännöllistä käyttöä kahdessa vuorossa ympäri vuoden. Tämän vaatimuksen katsotaan täyttyvän, jos ammatinharjoittaja voi osoittaa, että hänellä on palveluksessaan kuljettaja tai kuljettajia ja ko. auton ajotuntimäärä on yli 3 600 tuntia vuodessa.

Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan ajoneuvoa on korjattu korjaamolla 2.-4.1.2024. Lautakunnalle toimitetun autokorjaamon laskun mukaan ajoneuvo on ollut korjausajan ulkopuolella liikennekelpoinen. Lisäksi lautakunnalla on ollut käytettävissään taksiyrityksen tuloslaskelma ajalta 6/2023-11/2023 ja 6/2022-11/2022. Taksiyrittäjän mukaan taksi ajaa kahdessa vuorossa ja siinä on palkatut kuljettajat. Lautakunnalle ei ole toimitettu selvitystä kuljettajille maksetuista palkoista tai ajovuoroista seisonta-ajalta.

Vakuutuslaitos on maksanut seisonta-ajan korvausta 212,36 euroa päivältä, eli kolmelta korjauspäivältä yhteensä 637,08 euroa. Korvaus on määritetty menetetyn tulon perusteella taksiyrittäjän vakuutuslaitoksen pyynnöstä toimittaman tuloslaskelman perusteella.

Lautakunnan vuodelle 2024 vahvistaman ajoneuvojen seisonta-ajan normikorvaustaulukon mukaan yhdessä vuorossa käytetyn taksiauton seisonta-ajan korvaus on 34,27 euroa/päivä ja kuljettajan palkan normikorvaus on 189,05 euroa/päivä. Normikorvausten yhteismäärä on siten 223,32 euroa/päivä.

Vahinkoa kärsineen yrityksen puolesta on vedottu siihen, että vahingon jälkeen hänelle lähetetyssä sähköpostissa kerrottiin seisonta-ajalta maksettavan korvausta lautakunnan soveltamisohjeen mukaisesti. Tämä viesti on ollut myös lautakunnan nähtävänä.  Viestissä, jossa on ollut myös muita toimintaohjeita, on todettu, että ”korjausajalta korvaamme Liikennevahinkolautakunnan määrittämän seisonta-aikakorvauksen”. Lautakunnan näkemyksen mukaan kyseistä sähköpostiviestissä esitettyä ilmausta ei kuitenkaan voida pitää vakuutuslaitosta velvoittavana korvauspäätöksenä tai siihen rinnastuvana tahdonilmaisuna.

Lautakunta toteaa, että normikorvauksilla on pyritty siihen, että samanlaiset vahingot korvattaisiin yhdenvertaisesti ja samalla vältettäisiin korvausintressiin nähden työläs vahingon selvittely. Mikäli vahinkoa kärsinyt vaatii seisonta-ajan korvausta maksettavaksi yli lautakunnan normin, voidaan korvausta vaativalta edellyttää näyttöä todellisesta vahingon määrästä. 

Lautakunta katsoo, että varsinkin yksittäisten päivien osalta taksikäytössä olevan ajoneuvon käyttöhyödyn menetyksen näyttäminen on haastavaa pelkän tuloslaskelman perusteella, jolloin lautakunnan normikorvaus on käyttökelpoinen väline korvauksen määrittämiseksi. Lautakunnalle toimitetusta tuloslaskelmasta käy ilmi, että yrityksen vuosien 2022 ja 2023 liikevaihto ja tulos ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja on tarkastelujaksona vaihdellut merkittävästi, mikä lautakunnan näkemyksen mukaan edelleen lisää todellisen menetyksen näyttämisen vaikeutta. Vakuutuslaitoksen korvauspäätöksestä tai muista selvityksistä ei myöskään käy tarkemmin ilmi, miten päiväkohtainen tulos on laskettu.

Nyt käytettävissä olleista selvityksistä ei kuitenkaan ilmene, että taksia olisi käytetty säännöllisesti kahdessa vuorossa ennen liikennevahinkoa.

Lautakunnan näkemyksen mukaan vaurioituneen ajoneuvon kolmen päivän seisonta-ajalta aiheutunutta todellisen vahingon määrää ei pystytä selvittämään riittävällä tavalla. Koska yritykselle aiheutuneen vahingon määrästä ei ole saatavissa riittävää näyttöä, lautakunta arvioi vahingon määrän oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 3 momentin mukaisesti. Lautakunta arvioi vahingon määräksi lautakunnan normin mukaisen yhdessä vuorossa käytettävän taksin seisonta-ajan normikorvauksen sekä kuljettajan palkan korvauksen kolmelta päivältä, joka on yhteensä 669,96 euroa. Aiemmin maksettu korvaus huomioiden lisäkorvausta tulee maksettavaksi 32,88 euroa.

Lautakunta oli yksimielinen.