Ansionmenetys. Lomapalkka. Vapaa-ajan menetys. Työajanlyhennysvapaa. LV 06/2387
Ansionmenetys. Lomapalkka. Työajanlyhennysvapaa. LV 06/2387
A:lta oli liikennevahingon seurauksena jäänyt saamatta kaksi päivää vuoden 2005 lomia ja kaksi päivää vuoden 2006 lomia sekä 25 työajanlyhennystuntia vuodelta 2005.
Vakuutusyhtiö Y oli antanut korvauspäätöksen, jonka mukaan yhtiö oli muun muassa katsonut, että liikennevakuutuksesta ei korvata ansaitun vuosiloman pitämisen estymistä ja virkistyksen menetystä eikä työajanlyhennystuntien menetystä.
Lausuntopyynnössään A katsoi, että hänelle oli aiheutunut liikennevakuutuksesta korvattavaa ansionmenetystä lomapalkan ja työajanlyhennysvapaiden menettämisen johdosta. A katsoi, että lomapalkan osalta kyseessä oli todellinen ansionmenetys, koska hänen lomapalkkansa jäi pienemmäksi liikennevahingon vuoksi. Koska vuosiloman ja työajanlyhennysvapaan kertyminen edellyttää työpanosta, joka estyi liikennevahinkovammojen vuoksi, A ei ole siinä asemassa, jossa hän olisi ollut ilman liikennevahinkoa. Täyden korvauksen periaatteen mukaisesti A:lle tulisi korvata se taloudellinen menetys, joka hänelle liikennevahingon seurauksena aiheutui.
Lausuntopyyntöön antamassaan vastineessa Y ilmoitti korvanneensa liikennevakuutuksesta A:lle tämän menettämän lomarahan A:n työnantajan ilmoituksen mukaisesti. Y:n näkemyksen mukaan A:lle ei ollut aiheutunut muuta liikennevakuutuksesta korvattavaa taloudellista menetystä.
Liikennevahinkolautakunnan lausunto
Liikennevakuutuslain (279/1959) 1 §:n mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko.
Vahinkohetkellä voimassa olleen liikennevakuutuslain 6 §:n mukaan Liikennevahingon korvaus määrätään noudattaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2-5 §:n ja 7 luvun 3 §:n säännöksiä.
Vahingonkorvauslain vahinkohetkellä voimassa olleen 5 luvun 2 §:n mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä, kivusta ja särystä sekä viasta tai muusta pysyvästä haitasta.
Esitetyn selvityksen mukaan A:lta oli liikennevahingon seurauksena jäänyt saamatta yhteensä neljä vuosilomapäivää ja 25 työajanlyhennystuntia.
Liikennevahinkovammojen aiheuttamasta työkyvyttömyydestä johtuva ansionmenetys korvataan tosiasiallisen menetyksen suuruisena. Ansionmenetyksenä korvataan se taloudellinen menetys, joka vahinkoa kärsineelle on aiheutunut ja tavoitteena on täyden korvauksen periaatteen mukaisesti saattaa vahinkoa kärsinyt siihen taloudelliseen asemaan jossa hän olisi ollut ilman liikennevahinkoa.
Vuosiloman kertyminen edellyttää työpanosta. Mikäli kyseisiä vapaapäiviä ei ole kertynyt sen vuoksi, että työpanos on jäänyt puuttumaan, ei laskennallista korvausta pitämättä jääneestä lomasta voida maksaa. Henkilölle ei aiheudu taloudellista menetystä, koska työssäoloajalta maksettava palkka vastaa sitä palkkaa, joka olisi maksettu kertymättä jääneen loman ajalta.
Työajanlyhennystuntien menettäminen merkitsee vahinkoa kärsineelle vapaa-ajan menetystä, mutta taloudellista menetystä myöskään työajanlyhennystuntien menettämisestä ei A:lle ole osoitettu aiheutuneen.
Lautakunta katsoi jääneen osoittamatta, että A:lle olisi liikennevahingon seurauksena aiheutunut Y:n maksamaa ansionmenetyskorvausta suurempi ansionmenetys. Lisäkorvauksen maksamiselle ei siten ollut perusteita.
Lautakunta oli yksimielinen.