Korvattavuus. Luvaton käyttö. Erityinen syy. LV 03/1467

Korvattavuus, luvaton käyttö, erityinen syy Täysistunto LV 03/1467

A oli ollut matkustajana liikennevahingossa B:n kuljettaman ajoneuvon suistuttua päin puuta.

A, B ja eräs kolmas henkilö olivat lähteneet ajelulle B:n isoveljen C:n omistamalla henkilöautolla. A oli matkustajana etupenkillä ja kolmas henkilö takapenkillä. B oli menettänyt auton hallinnan ja törmännyt puuhun sillä seurauksella, että A loukkaantui. B oli vahinkohetkellä 15-vuotias ja A 14-vuotias. Auto oli ollut käytössä ilman C:n lupaa.

Vakuutuslaitos oli korvauspäätöksessään katsonut, ettei se voi maksaa A:lle korvausta hänen vahingoistaan liikennevakuutuksesta. Vakuutuslaitos oli perustanut korvauspäätöksensä liikennevakuutuslain 7 §:n 3 momenttiin (1144/2002), jonka mukaan luvattomasti käyttöön otetussa ajoneuvossa olleelle henkilölle suoritetaan korvausta vain erityisestä syystä. Korvauspäätöksen mukaan auton omistaja ei ollut antanut lupaa sen käyttöön ja A oli ollut tästä asiasta tietoinen.

Liikennevakuutuslain (1144/2002) 7 §:n 3 momentin mukaan jos henkilö- tai omaisuusvahinko on aiheutunut vahinkoa kärsineen ollessa luvattomasti käyttöön otetussa ajoneuvossa ja hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää käyttöönoton luvattomuudesta, hänelle suoritetaan korvausta sen ajoneuvon liikennevakuutuksesta vain erityisestä syystä.

Tapahtumaselvitysten perusteella lautakunta piti riidattomana sitä, että A oli ollut matkustajana B:n kuljettamassa autossa ja että B oli ottanut luvatta isoveljensä omistaman auton käyttöönsä. A oli ollut esitetyn selvityksen perusteella asiasta tietoinen. Siten kysymyksessä on liikennevakuutuslain 7 §:n 3 kohdan tarkoittama luvaton käyttö.

B oli kertonut ottaneensa luvatta auton avaimet kodissaan eteisessä sijainneesta avainkaapista. B oli ollut luvatta ajelemassa yksinään isoveljensä autolla jo aiemmin liikennevahinkopäivänä. Myöhemmin A ja eräs toinen henkilö olivat tulleet B:n luokse vierailulle, jolloin he olivat lähteneet yhdessä ajelemaan B:n toimiessa kuljettajana.

Huomioon ottaen B:n aikaisempi ajelu samana päivänä ja se, että A oli vierailulla häntä jonkin verran vanhemman pojan luona, lautakunta pitää todennäköisenä, että ajoon lähtö oli tapahtunut hetken mielijohteesta ja B:n aloitteesta. Lautakunnalle esitetystä selvityksestä ei ilmene, että A olisi tehnyt aloitteen ajoon lähdöstä. A oli ollut tietoinen siitä, että B oli ennenkin ajellut isoveljensä autolla, mm. aiemmin samana päivänä. A ei ole voinut näissä olosuhteissa tehdä autoajelusta sellaisia johtopäätöksiä, että kuljettajan tai hänen oma menettelynsä olisi erityisen moitittavaa tai että siihen sisältyisi erityisiä riskejä. Ikäänsä nähden A ei ole kyennyt täysin arvioimaan tekonsa oikeudellisia seurauksia.

Liikennevahinkoon johtanut tapahtumainkulku ja A:n mahdollisuus ikäänsä nähden ymmärtää tekonsa oikeudellinen merkitys ja siihen liittyvä vahingonriski muodostavat tässä tapauksessa kokonaisuutena lautakunnan käsityksen mukaan liikennevakuutuslain 7 §:n 3 momentin tarkoittaman erityisen syyn, jonka perusteella vakuutuslaitoksen tulisi suorittaa A:lle täysi korvaus liikennevakuutuksesta.