Läheisen oikeus sairaanhoito- ja muihin kulukorvauksiin sekä korvaukseen ansionmenetyksestä

LÄHEISEN OIKEUS SAIRAANHOITO- JA MUIHIN KULUKORVAUKSIIN SEKÄ KORVAUKSEEN ANSIONMENETYKSESTÄ (VahL 5:2 d §)

Vahingonkorvauslain 5:2 d §:n mukaan henkilövahingon kärsineelle erityisen läheisellä on erityisestä syystä oikeus kohtuulliseen korvaukseen tarpeellisista kuluista ja ansionmenetyksestä vammautuneen hoitamisesta ja muista toimenpiteistä, jotka aiheutuvat vammautuneen hoitamisesta. Korvausta voi tällä perusteella saada enintään vamman vakiintumiseen saakka.

Läheinen

Henkilövahingon kärsineelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus VahL 5:2 d §:n mukaan jäljempänä tarkemmin eritellyin perustein seuraavassa tarkemmin esitettyihin korvauksiin.  Erityisen läheisten henkilöiden piiri on määrittely läheisen oikeutta korvaukseen henkisestä kärsimyksestä koskevassa kohdassa.

Korvaukseen oikeuttavat erityiset syyt

Vahinkoa kärsineen läheisellä on oikeus saada suoraan vahingon aiheuttajalta tai korvausvastuussa olevalta vakuutuslaitokselta korvaus hänelle aiheutuneista kuluista ja ansion menetyksestä. Kyseessä on vahingonkorvausoikeudellisesta pääsäännöstä poikkeava oikeus korvaukseen.  Tämän vuoksi korvausvelvollisuuden edellytyksenä on erityinen syy. Pääsäännön mukaan vahinkoa kärsinyt on oikeutettu korvaukseen henkilövahingosta.

Erityisenä syynä voidaan pitää vamman vaikeutta, vammautuneen ikää ja esimerkiksi kehitysvammaisuutta. Erityisen syyn olemassa olo on harkittava tapauskohtaisesti.

Lautakunnan lausunto LV 07/610.

Korvattava vahinko

Korvaus hoitamisesta

VahL 5:2 d §:n nojalla ei korvata varsinaista sairaanhoitoa, vaan tarvittava hoiva ja avustaminen. Vahinkoa kärsineen kotihoidosta läheiselle aiheutuva ansionmenetys on korvattava vain, jos läheisen jääminen pois työstä on ollut perusteltua vahinkoa kärsineen vamman vakavuuden ja siitä aiheutuneen hoivan ja avun tarpeen vuoksi tai sen vuoksi, että vahinkoa kärsinyt lapsi tarvitsee kotihoitoa. Läheisen on yleisen vahingonkorvausoikeudellisen periaatteen mukaan pyrittävä rajoittamaan hänelle aiheutuvan vahingon määrää.  Näin ollen voidaan edellyttää, että vahinkoa kärsineen lapsen vanhemmista pääsääntöisesti vähemmän ansaitseva jää pois työstä, jos kotihoito lapsen saamien vammojen hoidon kannalta on tarpeen.

Korvattavaksi voi tulla myös kuntoutusjaksoon osallistumisen aiheuttama ansionmenetys.  Ansionmenetyksestä korvattavan vahingon määrittelyn osalta viitataan kohdassa Yleistä ansionmenetyksestä esitettyyn.

Korvaus kuluista ja ansionmenetyksestä maksetaan suoraan läheiselle.

Korvaus muista toimenpiteistä

Jos toimenpide on luonteeltaan sellainen, että se on omiaan edistämään vahinkoa kärsineen tervehtymistä tai kuntoutumista, on siitä aiheutunut kulu korvattava toimenpiteen suorittaneelle läheiselle. Korvaaminen ei edellytä, että toimenpiteellä juuri käsillä olevassa yksittäistapauksessa voitaisiin osoittaa positiivisia vaikutuksia. Korvattavuuden kannalta on ratkaisevaa, että toimenpide on sen laatuinen, että sillä on tyypillisesti positiivinen vaikutus kyseisenlaisen henkilövahingon kärsineen terveydentilaan ja kuntoutumiseen.

Esimerkiksi lapsipotilaan pitkä laitoshoitojakso, jolloin vanhempien vierailut ovat tarpeen, voi oikeuttaa korvaukseen matkakuluista ja ansionmenetyksestä.

Korvauksen ajallinen ulottuvuus

Korvausta vahinkoa kärsineen hoitamisesta, avustamisesta ja hoiva amisesta voi saada VahL 5:2 d §:n tarkoittamin perustein enintään siihen saakka, kun liikennevahingossa saadun vamman tila on vakiintunut. Vakiintuminen tarkoittaa yleensä sitä, että pysyvä haitta voidaan määrittää ja vahvistaa.

Vahingon rajoittaminen

VahL 5:2 d §:n nojalla suoritetaan kohtuullinen korvaus tarpeellisista kuluista.

Korvattavan kulun osalta rajana voidaan pitää sitä, mitä kyseisen toimen hoidattaminen vieraalla olisi maksanut.  Kohtuullisuusvaatimuksen voidaan katsoa edellyttävän muun ohella, että matkat tehdään halvinta kulkuneuvoa käyttäen. Vastaavasti voidaan edellyttää, että vähemmän ansaitseva puoliso pois työstä hoitamaan vahinkoa kärsinyttä lasta ellei muu ole perusteltua.  Korvaus on määriteltävä tapauskohtaisen arvion perusteella.

Selvyyden vuoksi on syytä todeta, että VahL 5:4 b §:n nojalla korvaukseen oikeutetun läheisellä (läheisen läheisellä) ei ole oikeutta VahL 5:2 d §:n nojalla kuluista ja ansionmenetyksestä. Kysymyksessä on liikennevahinkoon nähden niin etäinen seuraus, että sen ei enää voida katsoa olevan korvausoikeuden perustavassa syy-yhteydessä liikennevahinkoon.

Ohjeen soveltaminen

Ohjetta sovelletaan tapauksissa, joissa liikennevahinko sattuu 1.1.2006 tai sen jälkeen.