Matkakulut. LV 08/712

Matkakulut LV 08/712

A oli 22.7.2007 liikennevahingossa, jossa hän saimurtumat V lannenikamaan ja lantioon, vasemmanpuoleisen V lannerankahermojuuren ja lannepunoksen hermorakenteiden vaurio, vasemman sääriluun varsiosan murtuma, oikean nilkan kaksoiskehräsmurtuma sekä ruhjevammoja eri puolille kehoa. Oikeaan nilkkaan suoritettiin metallipiikkikiinnitysleikkaus 26.7.2007. Lantion murtumaan tehtiin ruuvi- ja levykiinnitystoimenpide 10.8.2007. Oikeasta nilkasta poistettiin metallipiikkejä 19.9.2007. Lantion kiinnityslevy poistettiin myöhemmin, helmikuussa 2008. Vahingoittuneella esiintyi myös psyykkisiä stressioireita. Vahingoittunut oli sairaalaosastohoidossa 22.7. - 24.10.2007 ja 13.2. - 16.2.2008 sekä teho-osastohoidossa 22.7. - 24.7.2007, 1.8. - 8.8.2007 ja sairauskertomustietojen mukaan myös 10.8. - 20.8.2007.

Liikennevahingosta vastuussa oleva vakuutusyhtiö ilmoitti korvanneensa A:n vanhempien vierailukäyntien aiheuttamat matkakulut omalla autolla 1. - 8.8.2007 väliseltä ajalta jokaiselta päivältä ja 9.8. - 30.9.2007 kaksi kertaa viikossa.

A:n vanhemmat vaativat lausuntopyynnössään, että yhtiö korvaisi vierailukäynneistä aiheutuneet todelliset matkakulut. Vanhemmat kävivät A:n sairaalassaoloaikana 9.8. - 30.9.2007 vierailulla joka päivä. Vanhemmat perustelivat vaatimustaan sillä, että vahingoittunut masentui sairaalassa tajutessaan, ettei voi enää juosta tai kävellä normaalisti. Vahingoittunut kieltäytyi syömästä sekä juomasta ja sai ravintoa nenämahaletkulla. Vanhempien kertoman mukaan lääkärit olivat tämän takia sitä mieltä, että vanhempien ja sisarusten pitää käydä piristämässä vahingoittunutta.

LAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Liikennevakuutuslain (279/1959) 1 §:n mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko. 

Liikennevakuutuslain 6 §:n mukaan liikennevahingon korvaus määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2a-2d, 3, 4, 4a, 4b, 5, 7 ja 8 §:n sekä 7 luvun 3 §:n säännöksiä.

Kysymys on vahingoittuneen vanhempien matkakulujen korvausmäärästä ajalta 9.8. - 30.9.2007 heidän käytyään päivittäin katsomassa lastaan sairaalassa. Korvaus määrätään soveltaen vahingonkorvauslain 5 luvun 2 d §:ää, jonka mukaan henkilövahingon kärsineen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla henkilövahingon kärsineelle erityisen läheisellä henkilöllä on erityisestä syystä oikeus kohtuulliseen korvaukseen tarpeellisista kuluista ja ansionmenetyksestä, jotka heille aiheutuvat henkilövahingon kärsineen hoitamisesta. Sama koskee muiden vahingosta johtuvien toimenpiteiden korvaamista, jos ne ovat omiaan edistämään henkilövahingon kärsineen tervehtymistä tai kuntoutumista. Korvausta maksetaan enintään siihen saakka, kun henkilövahingon kärsineen terveydentila vahinkotapahtuman jälkeen on vakiintunut.

Vahingoittunut oli liikennevahingon sattuessa 9-vuotias. Hoitotoimenpiteisiin ei liittynyt merkityksellisiä komplikaatioita ja vahingoittuneen fyysisen toipumisen kuvataan edistyneen odotetulla tavalla. Vahingoittuneen vammat olivat suhteellisen vaikeat ja vahingoittuneelle suoritettiin 10.8.2007 suurehko leikkaustoimenpide lantion murtuman johdosta. Vahingoittuneella oli ilmennyt pitkittynyttä psyykkistä oirehdintaa, kuten masentuneisuutta ja syömättömyyttä, jopa siinä määrin, että jouduttiin turvautumaan nenämahaletkuruokintaan, vaikka vahingoittuneen fyysiset vammat eivät ole sitä edellyttäneet.

Lautakunta katsoi, että oli kohtuullista korvata päivittäiset matkat 30.8.2008 saakka. Tämän jälkeen kolmen viikoittaisen matkan korvaamista voidaan pitää riittävänä 30.9.2008 saakka.

Lautakunta oli yksimielinen.