Myötävaikutus vahinkoon. Törkeä huolimattomuus. LV 24/1592

Täysistunto 6.6.2025

Lautakunnan ratkaistavana on vuosittain useita tapauksia, joissa oikeudellisena kysymyksenä on korvauksen alentaminen tai epääminen päihteiden käytön tai törkeän huolimattomuuden perusteella. Tämä tapaus oli poikkeuksellinen sikäli, että vahinkoon johtanutta tapahtumainkulkua ei täysin aukottomasti pystytty todentamaan. Ratkaisun mukaan vahinko oli kuitenkin seurausta vahinkoa kärsineen törkeästä huolimattomuudesta.

TAPAHTUMATIEDOT

Jalankulkija X jäi syyskuussa 2024 aamuyöllä taajama-alueella kuorma-auton yliajamaksi. Vahinkohetkellä hän oli päihtyneenä maannut osittain ajoradalla katuvalaistuksen pimentoon jäävällä kohdalla. Kuorma-auton kuljettaja yritti väistää, mutta kuorma-auton takapyörä osui X:n jalkaan, minkä seurauksena alaraaja jouduttiin amputoimaan. X ei muistanut vahinkoa välittömästi edeltäviä tapahtumia, mutta kertoi olleensa matkalla ravintolasta kotiin ja väsyneensä matkalla.

Vakuutuslaitos ehdotti korvausten puolittamista X:n törkeän huolimattomuuden vuoksi.

Myötävaikutuksen arviointi

Jos joku on törkeällä huolimattomuudella myötävaikuttanut kärsimänsä henkilövahingon syntymiseen, korvausta voidaan liikennevakuutuslain 47 §:n mukaan alentaa tai evätä se sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Vahinkoon myötävaikuttavana törkeänä huolimattomuutena voidaan pitää sitä, että vahinkoa kärsinyt on mieltänyt vahingon vaaran ja suhtautunut siihen välinpitämättömästi. Arvio huolimattomuuden laadusta on tehtävä tapauskohtaisesti olosuhteista saadun selvityksen perusteella. Vaikka tarkat tapahtumatiedot jäivät osin selvittämättä, vahinkoa kärsinyt oli lähtenyt liikenteeseen päihtyneenä ja väsyneenä, minkä seurauksena hän oli jäänyt makaamaan osittain ajoradalle. Muuta syytä ajoradalle päätymiseen, kuten sairauskohtausta, ei asiakirjaselvityksestä ilmennyt. Vahinko oli siten syy-yhteydessä vahinkoa kärsineen menettelyyn.

Lautakunta katsoi, että X:n makaaminen alaraajat ajoradalla pimeässä, päihtyneenä ja väsyneenä, lisäsi merkittävästi vahingon riskiä. Hänen humalatilansa todennäköisesti vaikutti tapahtumaan, eikä itseaiheutettua päihtymystä voi pitää anteeksiantoperusteena. X:n menettelyä voitiin pitää törkeän huolimattomana.

Lautakunta piti kuitenkin olosuhteet huomioon kohtuullisena alentaa korvausta 1/3-osalla.

Lautakunta oli yksimielinen.