Akillesjännerepeämän leikkaushoito. Infektio. PV 19/2023

Akillesjännerepeämän leikkaushoito. Infektio. PV 19/2023

Tapahtumatiedot

Potilas loukkasi pallopelissä jalkansa (tapahtumavuosi 2017). Terveyskeskuksessa noin kahta viikkoa myöhemmin tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin akillesjänteen päällä selkeä kuoppa ja kyseessä arvioitiin olevan akillesjänteen repeämä. Potilas lähetettiin arvioon keskussairaalan kirurgian poliklinikalle, jossa päädyttiin leikkaukselliseen hoitoon. Potilaalle tehtiin noin kahta viikkoa myöhemmin akillesjänteen repeämän korjausleikkaus. Potilasta oli ennen leikkausta kehotettu lopettamaan tupakointi, mutta hän ei ollut näin tehnyt. Leikkauksessa todettiin akillesjänteen päiden olevan vetäytyneet ja arpeutuneet. Jänteen päät saatiin ommeltua yhteen. Potilas sai leikkauksen yhteydessä infektioita ennalta ehkäisevän antibioottilääkityksen.

Kipsi poistettiin noin kolmen viikon kuluttua leikkauksesta ja tuolloin leikkaushaava todettiin siistiksi. Hoitoa jatkettiin tukihoidolla (ortoosihoidolla). Potilas hakeutui vajaan kahden viikon kuluttua kipsin poistosta terveyskeskukseen leikkaushaavan punoituksen ja märkäerityksen vuoksi. Haavalta otettiin bakteeriviljelynäyte. Potilaalle aloitettiin antibioottilääkitys suun kautta. Bakteeriviljelyssä todettiin bakteerikasvua.  Infektiota herkästi ilmaiseva CRP-arvo oli koholla. Potilas lähetettiin keskussairaalaan infektion hoidon arvioon.

Keskussairaalassa aloitettiin suonensisäinen antibioottilääkitys. Potilaalle tehtiin leikkaushaavan avaustoimenpide, jossa akillesjänteen päiden todettiin olevan erillään toisistaan. Akillesjänteestä jouduttiin poistamaan huonoa kudosta. Haava jätettiin infektiotilanteen vuoksi auki. Haava suljettiin kolmen päivän kuluttua. Akillesjänteen korjaamisen mahdollisuuksia pidettiin heikkoina potilaan tupakoinnin vuoksi. Hoitoa jatkettiin lastahoidolla. Antibioottilääkitys suun kautta otettuna jatkui edelleen, kun potilas kotiutettiin viiden vuorokauden sairaalahoidon jälkeen.

Kontrollikäynnillä kolmen viikon kuluttua haavan todettiin olevan kiinni, eikä kliinisiä infektion merkkejä todettu. Akillesjänteessä todettiin arpikudosta ja jalassa oli ponnistusvoiman heikkoutta.

Asian käsittely potilasvakuutuskeskuksessa

Potilasvakuutuskeskus katsoi, että kyseessä ei ole potilasvahinkolain perusteella korvattava henkilövahinko.  Infektio on todennäköisesti saanut alkunsa hoidon yhteydessä, mutta sitä ei voitu välttää asianmukaisesti toteutetusta hoidosta huolimatta. Infektion toteaminen ja hoito oli asianmukaista. Potilasvakuutuskeskus katsoi antamassaan korvauspäätöksessä, että potilaalle tehtyyn toimenpiteeseen liittyi yli 2 %:n infektioriski. Kysymyksessä oli ennakoitu infektio. Hoitamattomana potilaan perussairaus oli työ- ja toimintakykyä vaarantava. Keskus katsoi, että kysymyksessä oli siedettävä infektio. 

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettava säännös     

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Lain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksen, hoidon tai muun vastaavan käsittelyn yhteydessä alkaneesta infektiosta, jollei potilaan ole siedettävä vahinkoa ottaen huomioon infektion ennakoitavuus, aiheutuneen vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste sekä potilaan muu terveydentila.

Hoidon asianmukaisuuden arviointi

Lautakunta katsoi, että akillesjänteen repeämän korjausleikkauksessa saavutettiin kokeneen ortopediaan ja traumatologiaan erikoistuneen lääkärin ammatillinen osaaminen. Leikkauksessa akillesjänteen päät saatiin ommeltua yhteen. Potilas sai leikkauksen yhteydessä asianmukaisen infektioita ennaltaehkäisevän lääkityksen. Lautakunnan arvion mukaan leikkauksen jälkihoito toteutettiin hyväksytyn hoitokäytännön mukaisesti.

Infektion korvattavuuden arviointi

Lautakunta piti todennäköisenä, että infektio alkoi akillesjänteen repeämän hoidon yhteydessä. Kaikkeen kirurgiseen hoitoon liittyy infektioriski. Akillesjännealueen vaatimattomat verenkierto-olosuhteet aiheuttavat kudosten huonon paranemistaipumuksen ja altistavat näin alueen infektiolle. Tämän vuoksi akillesjänneleikkauksiin liittyy yleensä kohonnut infektioriski. Lautakunnan käsityksen mukaan infektioriskin voitiin arvioida lähtökohtaisesti olevan yli kaksi prosenttia. Tässä tapauksessa infektioriskiä kohotti lautakunnan arvion mukaan myös potilaan tupakointi, jota hän ei leikkausta edeltävästi ollut kehotuksista huolimatta lopettanut. Lautakunta katsoi, että tässä tapauksessa infektio on ollut ennakoitavissa potilasvahinkolain tarkoittamalla tavalla.

Potilaalle aloitettiin terveyskeskuksessa todetun haavainfektion hoidoksi antibioottilääkitys suun kautta otettuna. Potilas lähetettiin keskussairaalaan, jossa aloitettiin suonensisäinen antibioottilääkitys. Haavaan tehtiin kirurginen puhdistustoimenpide, jossa jouduttiin poistamaan akillesjänteestä runsaasti huonoa kudosta. Haava jätettiin auki ja se päästiin turvotuksen laskettua sulkemaan kolmea vuorokautta myöhemmin. Potilas oli infektion vuoksi sairaalahoidossa viiden vuorokauden ajan. Antibioottilääkitys suun kautta otettuna jatkui vielä kotiutumisen jälkeen 10 vuorokauden ajan. Kontrollikäynnillä kolmen viikon kuluttua haavan todettiin sulkeutuneen eikä infektion merkkejä ollut. Akillesjänne oli parantunut arpikudoksella ja tästä aiheutui ponnistusvoiman heikkous ja kuormitusta kantapään alueelle.

Infektion seurauksena leikkauksella tavoiteltu hoitotulos menetettiin. Lautakunnan arvion mukaan infektion vakavuuteen ja hoitotulokseen vaikutti myös potilaan tupakointi, jota hän ei ollut lopettanut kehotuksista huolimatta.

Lautakunta totesi, että infektio ei ole sinänsä harvinainen ja yllättävä seuraus akillesjänteen repeämän korjausleikkauksen jälkeen. Potilaalle jouduttiin tekemään infektion vuoksi revisiotoimenpide, jossa jouduttiin poistamaan runsaasti huonoa kudosta. Akillesjännerepeämän jälkitilan hoitoa jännesiirteellä ja arpikudoksen poistolla pidettiin mahdollisena.

Lautakunta katsoi, ettei kysymyksessä ole potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattava infektiovahinko. Lautakunta ei suosittanut korvausta.