Periproteettisen murtuman korjausleikkaus. Infektio. Siedettävyys. PV 11/2023

Periproteettisen murtuman korjausleikkaus. Infektio. Siedettävyys. PV 11/2023

Tapahtumatiedot

Potilaalle tehtiin vuonna 2014 oikean lonkan tekonivelleikkaus. Hän sai noin kahden ja puolen viikon kuluttua leikkauksesta kaatumisen seurauksena leikattuun lonkkaan periproteettisen (tekoniveltä ympäröivän luun) murtuman. Murtuman korjausleikkauksen jälkeen potilaalle kehittyi oikean nivusalueen paheneva kiputila, johon liittyi myös CRP-tulehdusarvon nousua. Yli kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen todettiin nivelnestepunktiossa bakteerikasvua. Myöhemmin kipuoireet jatkuivat ja tekonivelen todettiin irronneen. Bakteeriviljelynäytteissä kasvoi toistetusti sama bakteeri. Infektoitunut tekonivel jouduttiin poistamaan ja laittamaan tilalle spacer (väliaikainen antibioottikäsitelty tekonivel). Potilaalle aloitettiin antibioottihoito, jolla infektio korjaantui, ja lonkkaan laitettiin uusi tekonivel. Bakteerinäytteet leikkauksen yhteydessä jäivät negatiivisiksi. Leikkauksen jälkeen tekonivel meni kuitenkin vielä kahdesti sijoiltaan ja sen vuoksi jouduttiin tekonivelen kuppiosan vaihtoon. Vielä tämänkin jälkeen leikkausalueella todettiin nestekertymiä.

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, että potilaalla murtuman korjausleikkauksen jälkeen todettu infektio oli todennäköisesti saanut alkunsa hoidon yhteydessä, mutta sitä ei ollut voitu välttää asianmukaisesti toteutetusta hoidosta huolimatta. Infektion toteaminen ja hoito oli Keskuksen arvion mukaan ollut asianmukaista.

Keskus katsoi, että potilaalle tehtyyn toimenpiteeseen oli liittynyt yli 2 %:n infektioriski ja infektio oli täten ollut ennakoitavissa. Potilaan hoidettavana olleen sairauden Keskus arvioi olevan hoitamattomana työ- tai toimintakykyä vaarantava sekä elämänlaatua huonontava. Keskus totesi potilaan olleen infektion takia sairaalahoidossa, jolloin hänelle oli annettu muun muassa suonensisäistä antibioottihoitoa, ja lisäksi hänelle oli tehty kaksivaiheinen revisioleikkaus.
Keskus katsoi, että kysymyksessä oli ollut siedettävä infektio, minkä vuoksi potilaalle infektion vuoksi aiheutunutta vahinkoa ei korvattu potilasvakuutuksesta.

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISU

Sovellettava säännös

Potilasvahinkolain 2 §:n (879/1998) 1 momentin 3 kohdan mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksen, hoidon tai muun vastaavan käsittelyn yhteydessä alkaneesta infektiosta, jollei potilaan ole siedettävä vahinkoa ottaen huomioon infektion ennakoitavuus, aiheutuneen vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste sekä potilaan muu terveydentila.

Infektion siedettävyyden arviointi

Lautakunta piti todennäköisenä, että potilaalla todettu infektio oli saanut alkunsa kaatumisen aiheuttaman periproteettisen murtuman vuoksi tehdyssä korjausleikkauksessa. Lautakunta totesi, että kyseessä ollut bakteeri aiheuttaa useimmiten varsin hitaasti etenevän infektion, mikä sopi myös potilaan oireistoon.
Kaikkeen kirurgiseen hoitoon liittyy infektioriski. Lautakunta totesi, että tekonivelleikkauksissa yleinen infektioriski on alhainen. Tässä tapauksessa potilaalla oli kuitenkin ollut leikkauksen aikana yleisesti tunnettuja selviä infektioriskiä lisääviä tekijöitä (perussairaus ja siihen käytössä ollut lääkitys). Lisäksi kyseessä oli ollut lyhyen ajan sisällä tehty uusintaleikkaus, jossa infektioriski on aina korkeampi kuin ensimmäisessä leikkauksessa. Kun otettiin huomioon kyseiset yksilölliset tekijät, oli potilaalle tehtyyn toimenpiteeseen liittynyt lautakunnan käsityksen mukaan ennalta yli kahden prosentin infektioriski. Infektio oli siten ollut potilasvahinkolain tarkoittamalla tavalla ennakoitavissa. 

Infektiosta aiheutuneen vahingon vakavuuden osalta lautakunta totesi, että tekonivelinfektio johti pitkään jatkuneeseen nivuskipuun ja lopulta tekonivelen poistoon. Ennen uuden tekonivelen laittoa potilas sai kuuden viikon ajan antibioottihoitoa, josta kaksi viikkoa suonensisäisesti. Kaikkiaan potilas oli vuodeosastohoidossa noin kuuden viikon ajan. Leikkauksen jälkeen tekonivel meni vielä kahdesti sijoiltaan, minkä vuoksi tekonivelen kuppiosa jouduttiin vaihtamaan. 

Potilas oli kertomansa mukaan joutunut yhä kaksi vuotta infektion aiheuttaneen leikkauksen jälkeen käyttämään tukivälineitä liikkumiseen. Lisäksi leikkausalueella oli todettu nestekertymää, jonka arvioitiin voivan sopia infektion aiheuttamaksi.

Lautakunta totesi, että potilaalle oli aiheutunut kaatumisen seurauksena periproteettinen murtuma, jonka hoitamiseksi tehty leikkaus oli välttämätön potilaan liikuntakyvyn ylläpitämiseksi. 

Potilaalla todettiin olleen leikkausajankohtana myös muita aiempia sairauksia.  

Infektion siedettävyyden arvioinnin osalta lautakunta totesi, että hallituksen esityksen perusteluissa potilasvahinkolain muuttamiseksi todetaan, että ennakoitavissa olevan infektion on oltava vakavuudeltaan harvinainen ja yllättävä, jotta se korvattaisiin siedettävyysharkinnan perusteella (HE 91/1998, s. 24). 

Potilas sai infektion vuoksi antibioottihoitoa kuuden viikon ajan ja hänelle jouduttiin infektion vuoksi tekemään infektoituneen tekonivelen poistoleikkaus, laittamaan tilalle väliaikainen tekonivel (spacer) sekä infektion rauhoituttua laittamaan uusi tekonivel. Lisäksi tekonivelen kahden sijoiltaanmenon vuoksi jouduttiin vaihtamaan tekonivelen kuppiosa. Potilas joutui olemaan sairaalahoidossa kaikkiaan noin kuuden viikon ajan. Infektiosta arvioitiin voineen jäädä potilaalle jonkinasteista toiminnallista haittaa. Lopputuloksen arvioitiin olleen kuitenkin parempi kuin se olisi ilman leikkaushoitoa ollut. 

Kun otettiin huomioon leikkaukseen tässä tapauksessa liittynyt selvästi kohonnut infektioriski, ei kyseessä lautakunnan näkemyksen mukaan ollut potilasvahinkolaissa tarkoitettu korvattava infektiovahinko. 

Lautakunta ei suosittanut vahingonkorvausta.