Selkäydinkanavan avarrusleikkaus. Infektio. Siedettävyys. PV 14/2023
Selkäydinkanavan avarrusleikkaus. Infektio. Siedettävyys. PV 14/2023
Tapahtumatiedot
Potilaalle tehtiin vuonna 2016 selkäydinkanavan avarrusleikkaus lannerangan alueelle kahteen tasoon. Hänellä oli esiintynyt yli vuoden ajan lannerangan ahtaumaan liittyviä alaraajaoireita ja lannerangan magneettikuvauksessa oli todettu kahdella tasolla merkittävät ahtaumat, jotka sopivat selittämään oireet.
Leikkaus sujui ilman ongelmia ja potilas kotiutui hyväkuntoisena. Kotiutumisen jälkeen haavaan kehittyi eritystä ja myöhemmin infektio, jonka vuoksi potilas oli vuodeosastohoidossa kymmenen vuorokautta. Osastojakson aikana haava puhdistettiin leikkaussaliolosuhteissa kahdesti, minkä jälkeen haava lähti paranemaan.
Potilas kotiutui hyväkuntoisena, ja kotiutumisen jälkeen antibioottihoitoa jatkettiin suun kautta otettavassa muodossa. Antibioottihoito jatkui yhteensä kahden kuukauden ajan.
Kontrollikäynnillä kuukauden kuluttua kotiutumisesta potilaan vointi selän suhteen oli hyvä ja hän kertoi tehneensä kävelylenkkejä, jotka ennen leikkausta olivat olleet mahdottomia.
Sittemmin potilaan liikuntakyky heikkeni uudelleen. Kaularangan magneettikuvauksessa todettiin löydökset, joiden katsottiin voivan selittää potilaan oireet.
Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa
Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, että potilaalle tehty selkäleikkaus oli ollut lääketieteellisesti perusteltu lannerangan alueen selkäydinkanavan ahtauman takia ja toimenpiteen toteutus oli ollut asianmukainen. Keskus totesi potilaan saaneen ennen toimenpidettä myös asianmukaisen suojalääkityksen.
Keskus piti todennäköisenä, että infektio oli saanut alkunsa hoidon yhteydessä, mutta katsoi, että sitä ei ollut voitu välttää asianmukaisesti toteutetusta hoidosta huolimatta. Keskus arvioi myös infektion toteamisen ja hoidon olleen asianmukaista.
Keskus arvioi infektion korvattavuutta myös potilasvahinkolain infektiosäännöksen perusteella. Se katsoi, että tehtyyn toimenpiteeseen oli liittynyt matala infektioriski ja ettei potilaalla ollut ollut infektioriskiä kohottavia perussairauksia, joten kysymyksessä oli ollut ennakoimaton infektio.
Infektion siedettävyysarviossaan Keskus totesi potilaan perussairauden olevan hoitamattomana työ- tai toimintakykyä vaarantava. Keskus totesi potilaan olleen infektion takia sairaalahoidossa kymmenen vuorokauden ajan, jolloin hänelle oli annettu suonensisäistä antibioottihoitoa ja tehty kaksi puhdistustoimenpidettä. Kontrollikäynnillä kuukauden kuluttua ei infektioon viittaavaa ollut enää ollut todettavissa. Keskus arvioi, ettei infektio ollut heikentänyt hoitotulosta. Mainituilla perusteilla Keskus katsoi, että kyseessä oli siedettävä infektio.
Keskus katsoi täten, ettei kyseessä ollut potilasvahinkolain perusteella korvattava henkilövahinko.
Ratkaisusuosituspyyntö
Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.
LAUTAKUNNAN RATKAISU
Sovellettavat säännökset
Potilasvahinkolain 2 §:n (879/1998) 1 momentin 1 kohdan mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Lain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksen, hoidon tai muun vastaavan käsittelyn yhteydessä alkaneesta infektiosta, jollei potilaan ole siedettävä vahinkoa ottaen huomioon infektion ennakoitavuus, aiheutuneen vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste sekä potilaan muu terveydentila.
Hoidon asianmukaisuuden arviointi
Potilaalle tehty selkäleikkaus oli aiheellinen toimenpide hänellä yli vuoden ajan esiintyneiden alaraajaoireiden ja magneettikuvauksessa todettujen, oireiden aiheuttajiksi sopineiden löydösten vuoksi. Leikkaus suoritettiin leikkauskertomuksen perusteella arvioituna yleisen hoitokäytännön mukaisella menetelmällä ja teknisesti asianmukaisesti.
Potilas sai leikkauksen yhteydessä infektioita ennalta ehkäisemään tarkoitetun antibioottilääkityksen (antibioottiprofylaksian). Siitä huolimatta infektio ei ollut tässä tapauksessa vältettävissä. Myös infektion hoito toteutui asianmukaisesti.
Lautakunta totesi, että yli kolme vuotta selkäleikkauksen jälkeen tehdyssä lannerangan magneettikuvauksessa selkäydinkanava oli koko lannerangan alueella hyvin avoin. Kuvissa ei näkynyt poikkeuksellista arpimuodostusta tai muutakaan tavallisuudesta poikkeavaa, joka olisi selittänyt potilaan uudestaan huonontuneen liikuntakyvyn. Lautakunta piti todennäköisenä, että potilaan liikkumiskykyä olivat todennäköisesti heikentäneet eniten hänellä todetut tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja neurologinen sairaus.
Infektion siedettävyyden arviointi
Lautakunta piti todennäköisenä, että potilaalla todettu infektio oli alkanut hänelle tehdyn selkäleikkauksen yhteydessä.
Kaikkeen kirurgiseen hoitoon liittyy infektioriski. Tämän tyyppisissä selkäleikkauksissa yleinen infektioriski on kuitenkin alhainen, riskin voidaan arvioida olevan lähtökohtaisesti olevan alle kaksi prosenttia.
Potilasasiakirjamerkintöjen mukaan potilas tupakoi runsaasti. Tupakointi heikentää kudosten paranemista ja lisää infektioriskiä. Vaikka infektioriski olikin kohonnut tupakoinnin vuoksi, infektioriski ei lautakunnan käsityksen mukaan ollut kuitenkaan kokonaisuutena kohonnut yli 2 %:n. Infektio oli siten ollut potilasvahinkolain tarkoittamalla tavalla ennakoimaton.
Potilas joutui olemaan infektion vuoksi sairaalahoidossa kymmenen vuorokautta. Hän sai laskimonsisäistä antibioottihoitoa ja haavaan tehtiin kaksi kirurgista puhdistusta, minkä jälkeen haava lähti paranemaan. Potilas kotiutui hyväkuntoisena, ja kotiutumisen jälkeen antibioottihoitoa jatkettiin suun kautta otettavassa muodossa. Antibioottihoito jatkui yhteensä kahden kuukauden ajan. Lautakunta arvioi käytettävissään olleen selvityksen perusteella, ettei infektio ollut vaikuttanut hoidon lopputulokseen.
Hoidettavana ollut sairaus, lannerangan alueen selkäydinkanavan ahtauma, ei ollut henkeä uhkaava tai nopeasti vakavaan vammautumiseen johtava sairaus, mutta se oli vaikuttanut potilaan toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Ilman tehtyä leikkausta potilaan sairaus olisi edennyt ja aiheuttanut hänelle lisääntyviä oireita.
Potilaalla todettiin olevan myös muita aiempia sairauksia ja hänelle oli tehty lannerankaleikkaus aiemmin.
Hallituksen esityksen perusteluissa potilasvahinkolain muuttamiseksi todetaan, että jos infektioriskin voidaan arvioida olevan vai prosentin parin luokkaa, voidaan infektion katsoa kohtaavan potilaita varsin sattumanvaraisesti, jolloin riskintasaus potilaiden kesken on lähtökohtaisesti perusteltua. (HE 91/1998 vp, s. 24). Lievät infektioiden aiheuttamat vahingot potilaan olisi kuitenkin aina siedettävä. Jos taas on kysymys lievää vakavammasta vahingosta, sen vakavuus on suhteutettava käsiteltävänä olleen sairauden laatuun ja vaikeusasteeseen sekä potilaan muuhun terveydentilaan silloinkin, kun infektiota voidaan pitää ennakoimattomana.
Vaikka infektio oli ollut ennakoimaton, ei kysymyksessä ollut lautakunnan arvion mukaan potilasvahinkolaissa tarkoitettu korvattava infektiovahinko, kun otettiin huomioon infektiosta aiheutuneen vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden laatu ja vaikeusaste sekä potilaan muu terveydentila.