Spinaalipuudutus..Epiduraalihematooma. Kohtuuton seuraus. PV 15/2023

Spinaalipuudutus.Epiduraalihematooma. Kohtuuton seuraus. PV 15/2023

Tapahtumatiedot

Potilaalle tehtiin vuonna 2014 alueellisessa sairaalassa polven vääntövamman vuoksi tähystyksellinen leikkaus spinaalipuudutuksessa. Leikkauksen jälkeen operoimaton alaraaja tuntui puutuneelta. Potilas lähetettiin yliopistolliseen sairaalaan, jossa tehdyssä magneettikuvauksessa (MRI) todettiin verenpurkauma spinaalikanavassa (epiduraalihematooma) lannerangan alueella. Verenpurkaumaa tyhjennettiin samana iltana tehdyssä leikkauksessa.

Verenpurkauman tyhjennysleikkauksen jälkeen potilaalla esiintyi virtsaamistarpeen tunnistamisen vaikeutta, ja peräsuolen sulkijalihaksen voima oli heikentynyt. Potilaalle jäi kipua ja liikkumisen vaikeutta sekä virtsan ja ulosteen pidätyskyvyttömyyttä. Hänelle asennettiin neuromodulaattori.

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilasvakuutuskeskus katsoi, että potilaalle tehty selkäpuudutus polven tähystysleikkauksen yhteydessä oli lääketieteellisesti perusteltu, ja toimenpiteen toteutus oli asianmukainen. Keskus totesi, että selkäpuudutuksen yhteydessä aiheutunut epiduraalinen verenpurkauma on hoitoon liittyvä aina mahdollinen seuraus, jota ei voitu välttää hoidon asianmukaisesta toteutuksesta huolimatta. Tämän perusteella kyseessä ei ollut korvattava potilasvahinko.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettavat säännökset

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Lain 2 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä edellyttäen, että siitä on seurannut pysyvä vaikea sairaus tai vamma taikka kuolema ja seurausta voidaan pitää kohtuuttomana ottaen huomioon vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste, potilaan muu terveydentila, vahingon harvinaisuus sekä vahingonvaaran suuruus yksittäistapauksessa.

Kohtuuttomuusvahinkojen korvaamista koskevan säännöksen (2.1 § 7-kohta) soveltamisperusteista

Hallituksen esityksessä potilasvahinkolain muuttamiseksi (HE 91/1998) todetaan (s. 25 – 26), että vahingon kohtuuttomuusarviointi tulee kysymykseen silloin, kun potilaalle on aiheutunut pysyvä vakava vamma tai hän on kuollut. Tämän absoluuttisen kriteerin täytyttyä suoritettaisiin varsinainen kohtuuttomuusarvio soveltamalla kahta eri perustetta, jotka ovat vahingon suhteellinen vakavuus sekä vahingon ennakoitavuus. Vahingon kohtuuttomuuteen ei viittaisi vahingosta ja muista sairauksista aiheutuva potilaan kokonaistilanteen epäedullisuus, vaan päinvastoin huomattava epäsuhta toisaalta aiheutuneen vahingon ja toisaalta hoidettavana olleen sairauden sekä potilaan muun terveydentilan välillä. Vakaviakaan komplikaatioita ei korvattaisi kohtuuttomina silloin, kun ne ovat olleet ennakoitavissa. Toisaalta harvinainenkaan komplikaatio ei olisi kohtuuton, jos potilaalla olisi yksittäistapauksessa ollut tavanomaista korkeampi riski sen toteutumisesta.

Arviointi

Lautakunta katsoi, että potilaan hoidossa oli saavutettu vaadittava ammatillinen osaaminen.

Lautakunta piti todennäköisenä, että spinaalipuudutuksen seurauksena syntynyt laaja verenpurkauma oli aiheuttanut rakon ja peräaukon toimintahäiriön ja alaraajojen puutuneisuuden. Potilaalle oli aiheutunut hoidon seurauksena virtsan ja ulosteen pidätyskyvyttömyyttä, jonka hoidoksi oli asetettu neuromodulaattorielektrodi. Hoitovaste oli aluksi hyvä, mutta vaste heikentyi myöhemmin.

Potilaalle aiheutunut pysyvä haitta muodostui rakon pidätyskyvyn puutteesta, peräsuolen toiminnan huononemisesta ja alaraajojen puutuneisuudesta. Rakon pidätyskyvyn puute ja peräaukon pidätyskyvyn puute kuvautuivat keskivaikeina. Alaraajoissa ilmeni lievää toiminnanvajautta. Lautakunnan käsityksen mukaan potilaalle hoidon seurauksena aiheutunut pysyvä haitta sijoittui vähintään haittaluokkiin 7-8.  Lautakunta suoritti asiassa kohtuuttomuusarvioinnin.

Hoidettava vamma oli vaikea-asteinen polven kierukkarepeämä. Sekä sisempi että ulompi nivelkierukka olivat revenneet ja potilas kykeni kävelemään vain 200-300 metriä. Pysäyttävänä ongelmana oli kipu.

Vahingon vakavuuden ja pysyvyyden osalta lautakunta totesi, että potilaan virtsa- ja ulosteinkontinenssin tilassa oli tapahtunut muutoksia elektrodihoidon myötä, mutta saavutettu hoitovaste oli heikentynyt.  Lautakunta piti todennäköisenä, että aiheutunut vaurio oli pysyvä, eikä tilaan voida merkittävissä määrin vaikuttaa uusilla hoitokeinoilla.

Lautakunnan selvityksen perusteella verenpurkauma kyseisen toimenpiteen yhteydessä oli erittäin harvinainen, mutta tunnettu ja mahdollinen komplikaatio. Potilalla ei ollut tiedossa sellaisia tekijöitä, jotka olisivat lisänneet epiduraalihematooman riskiä.

Lautakunta totesi, että arvioitaessa tapauksessa hoidon alkutilannetta ja saavutettua lopputulosta, on epäsuhta merkittävä. Spinaalipuudutus, josta aiheutui merkittävää pysyvää haittaa aiheuttanut vaurio, suoritettiin polven tähystysleikkauksen rutiininomaisena aputoimenpiteenä.

Potilaalla ei ollut inkontinenssioireita ennen toimenpidettä. Hänellä oli polvikipua, minkä vuoksi tähystysleikkaus tehtiin. Toimenpiteen tarkoitus oli lievittää polvikipua ja parantaa työ- ja liikuntakykyä. Polvikipu lievittyi leikkauksen seurauksena, mutta spinaalipuudutuksen komplikaationa syntynyt laaja verenpurkauma johti kroonisiin ongelmiin pidätyskyvyssä ja alaraajojen tunnossa.

Lautakunta arvioi asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että tässä tapauksessa seurausta voidaan pitää kohtuuttomana ottaen huomioon vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste, potilaan muu terveydentila, vahingon harvinaisuus sekä vahingonvaaran suuruus yksittäistapauksessa.

Lautakunta katsoi, että kyseessä on potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 7 kohdan perusteella korvattava vahinko.