Akillesjänteen repeämä. Diagnosointi. PV 25/2022

Akillesjänteen repeämä. Diagnosointi. PV 25/2022

Tapahtumat                    

Potilas hakeutui keskussairaalan päivystykseen kaaduttuaan ja loukattuaan jalkaansa. Jalalle ei pystynyt varaamaan. Tutkittaessa jalka todettiin aristavaksi. Jalassa oli mustelmaa sisäkehräsluusta veneluun alueelle asti. Veneluun alueella todettiin turvotusta, mutta jalkaterän muut luualueet ja ulkokehräsluu olivat aristamattomat. Nilkan koukistusvoima oli normaali, mutta ojennusvoima vajaa. Akillesjänteen tilaa ei mainittu potilasasiakirjamerkinnöissä. Röntgenkuvassa ei murtumia todettu. Terveyskeskuspäivystäjä konsultoi kirurgian päivystäjää, jonka ohjeen mukaan potilaalle tehtiin kipulääkeresepti ja määrättiin kyynärsauvat. Diagnoosiksi asetettiin nilkan alueen ruhje.

Potilas hakeutui neljän kuukauden kuluttua kaatumisesta yksityiselle lääkäriasemalle jalan vaivojen jatkumisen vuoksi. Nilkkaan oli jäänyt epävarmuutta ja nyrjähdystaipumusta, ja potilas kuvasi kaatuvansa helposti. Tutkimuksessa todettiin vasemman nilkan ponnistusvoima heikoksi. Potilas ei pystynyt nousemaan varpailleen. Akillesjänteessä todettiin selkeä puutos. Sisäkehräsluun alueella ei todettu aristusta eikä nilkassa todettu väljyyttä. Tehdyssä magneettitutkimuksessa todettiin vanha akillesjänteen repeämä.

Ortopedin arvion mukaan jalan toimimattomuus liittyi akillesjänteen repeämään. Korjausleikkaukseen arvioitiin liittyvän runsaasti riskejä. Akillesjänteen repeämän hoidossa suositeltiin ei-leikkauksellista hoitoa ja kuntouttavaa fysioterapiaa.  

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilas haki korvausta potilasvakuutuksesta.

Potilasvakuutuskeskus katsoi, ettei kyseessä ole potilasvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Keskuksen arvion mukaan keskussairaalan perusterveydenhuollon päivystyksessä tehdyt tutkimukset sekä annetut hoidot olivat lääketieteellisesti perusteltuja kaatumisen seurauksena aiheutuneen vasemman nilkan vamman takia, ja ne oli toteutettu asianmukaisesti. Keskuksen mukaan kyseessä oli todennäköisesti ollut aluksi osittainen akillesjänteen repeämä ja akillesjänne oli katkennut kokonaan vasta myöhemmin. Keskus katsoi, että tämä ei olisi todennäköisesti ollut vältettävissä toisin toimien. Keskuksen mukaan akillesjänteen totaalirepeämän diagnoosin toteaminen ei ollut viivästynyt eikä korvausta potilasvakuutuksesta maksettu.

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettava säännös    

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Hoidon asianmukaisuuden arviointi

Jalkavamman päivystyshoidossa jalan kliininen tutkiminen ja röntgenkuvaus ovat yleensä riittävät tutkimukset nilkan seudun vammojen diagnostiikassa. Potilaan tapauksessa päivystäjä totesi nilkan ojennusvoiman vajaaksi, mutta potilaskertomustietojen perusteella ei tutkinut akillesjännettä.

Lautakunta totesi, että akillesjänteen repeämä oli erittäin todennäköisesti ollut täydellinen, sillä nilkan magneettikuvassa ei akillesjänteessä ollut havaittavissa tuoreita repeämämuutoksia. Akillesjänteen repeämän diagnosointi kliinisillä testeillä ja jänteen tunnustelulla kuuluu lääkärin perusosaamiseen. Tämä vamma olisi tullut havaita tai ainakin epäillä sitä jo asianmukaisen kliinisen tutkimuksen perusteella.

Lautakunta totesi, että mikäli akillesjänteen repeämä olisi todettu asianmukaisesti jo ensikäynnillä, se olisi todennäköisesti hoidettu konservatiivisesti kipsihoidolla ja toiminnallisella lastoituksella. Asianmukaisesti toteutetulla kipsaus- ja lastoitushoidolla akillesjänteen repeämä olisi erittäin todennäköisesti parantunut hyvin. Pohjelihaksen voima olisi voinut jäädä hiukan aiempaa heikommaksi. Uusintarepeämiä esiintyy 2-8 %:lla konservatiivisesti hoidetuista potilaista. Potilaan kuvaama jalan epävarmuus, siihen liittyvä kaatuilutaipumus ja ponnistusvoiman puutos liittyvät akillesjänteen repeämän aiheuttamaan voimanpuutokseen. Lautakunta piti erittäin todennäköisenä, että akillesjänteen repeämän aiheuttamat oireet olivat pysyviä.

Lautakunta katsoi, ettei nilkkavamman tutkimuksissa ja hoidossa saavutettu kokeneelta terveydenhuollon ammattihenkilöltä vaadittavaa ammatillista osaamista siltä osin, että akillesjänteen repeämä jäi päivystyksessä diagnosoimatta ja hoitoa ei aloitettu. Akillesjänteen repeämän diagnosoinnin ja hoidon puute johtivat alaraajan toiminnan pysyvään puutokseen. Lautakunta suositti, että Potilasvakuutuskeskus korvaa potilaalle aiheutuneen henkilövahingon potilasvahinkolain säännösten mukaisesti.