Lonkan tekonivelleikkaus. Iskiashermovaurio. Pohjehermohalvaus. PV 38/2022
Lonkan tekonivelleikkaus. Iskiashermovaurio. Pohjehermohalvaus. PV 38/2022
Tapahtumatiedot
Potilaalle tehtiin edenneen ja hankalaoireisen nivelrikon vuoksi oikean lonkan tekonivelleikkaus. Potilaan oikea alaraaja oli leikkaukseen ryhdyttäessä vajaa 2 cm vasenta lyhyempi, ja alaraajassa oli hankala kiputila.
Leikkauksessa oikeaan lonkkaniveleen asetettiin sementtikiinnitteinen tekonivel. Toimenpiteen jälkeen havaittiin iskiashermon halvausoireilua, ja leikkauksen jälkeisenä päivänä otetuissa magneettikuvissa havaittiin turvotusta iskiashermon rungon ympärillä. Kirurgisiin toimenpiteisiin ei katsottu olevan tarvetta. Potilaalle tehdyssä ENMG-tutkimuksessa havaittiin iskiashermovaurioon sopivat muutokset. Potilaan lonkan liikkeet ovat hyvät ja kivuttomat, mutta hermovauriosta aiheutuu kipuja ja kävelyvaikeutta.
Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa
Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, ettei kyseessä ole potilasvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Selvitysten perusteella arvioituna tehty toimenpide oli lääketieteellisesti perusteltu. Toimenpiteen toteutus oli asianmukainen. Hermon venyttyminen tekonivelleikkauksen yhteydessä on aina mahdollista, vaikka hermo on leikkauksen aikana tunnistettu (identifioitu). Tekonivelleikkauksen jälkeinen oireilu ei ole aiheutunut hoidon virheellisestä tai puutteellisesta toteutuksesta eikä se olisi ollut vältettävissä.
Ratkaisusuosituspyyntö
Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.
LAUTAKUNNAN RATKAISU
Sovellettava säännös
Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Hoidon asianmukaisuuden arviointi
Lautakunta katsoi, että potilaan oikean lonkan tekonivelleikkaus oli perusteltu toimenpide vaikean nivelrikon vuoksi.
Leikkauksessa käytettiin niin kutsuttua taka-avausta, jossa lonkkanivel paljastetaan pakara-alueelta reisiluun takaa edeten. Leikkauskertomuksessa ei ole mainintaa mahdollisista komplikaatioista leikkauksen aikana. Leikkauskertomuksen mukaan päärynänmuotoisen lihaksen (piriformis) jänne sekä iskiashermo tunnistettiin (identifioitiin) toimenpiteessä ja päärynänmuotoisen lihaksen jänteeseen laitettiin pitolangat. Pitolangan avulla iskiashermo jää lähtökohtaisesti operaatiossa suojaan.
Tekonivelen asennus suoritettiin asianmukaisesti, ja valitut tekonivelkomponentit olivat kooltaan asianmukaisia. Leikkauksen jälkeen otetuissa röntgenkuvissa oli todettavissa tekonivelen hyvä asento.
Lautakunta totesi, että pohjehermon halvaus (peroneuspareesi) voi lonkan tekonivelleikkauksen yhteydessä syntyä joko iskiashermon, jonka toinen päähaara pohjehermo on, venytyksen seurauksena tai leikkausinstrumentin aiheuttamana. Oireet ja löydökset ovat samanlaisia kummassakin vaihtoehdossa tapahtuneen vaurion jälkeen. Venytysvaurio ei ole aina asianmukaisestikaan toimien vältettävissä. Tiedetään, että takaviillosta suoritetussa leikkauksessa leikkauksen aikainen iskiashermon venytys on vähemmän todennäköistä kuin niin kutsutussa Hardingen avauksessa (etuavaus). Leikkausinstrumentin aiheuttama hermovaurio sen sijaan on vältettävissä asianmukaisella leikkaustekniikalla. Leikkausinstrumentin aiheuttamana iskiashermon vaurio on lonkan tekonivelleikkauksen yhteydessä mahdollinen joko tylpän iskun tai viiltävän instrumentin aiheuttamana tai leikkausalueen näkyvyyttä parantavan metallisen niin kutsutun automaattilevittäjän aiheuttamana puristuksena.
Tiedetään myös, että yli 2 cm alaraajan pidentäminen lonkan tekonivelleikkauksen yhteydessä altistaa iskiashermon vauriolle. Tässä tapauksessa ennen leikkausta oikea alaraaja oli noin 1,8 cm vasenta lyhyempi. Leikkauksen jälkeen otetussa vastaavassa röntgenkuvassa oli todettavissa, että alaraajat olivat suunnilleen yhtä pitkät. Toimenpiteessä oli suunnitellusti lisätty pituutta leikattavaan alaraajaan, ja oli mahdollista, että tarpeellinen pituuden lisäys leikattuun alaraajaan oli aiheuttanut pohjehermoon venytystä.
Kyseessä olevassa tapauksessa leikkauskertomuksessa ei ollut mainintaa mahdollisesta leikkausinstrumentin aiheuttamasta hermovauriosta leikkauksen aikana. Iskiashermo oli leikkauskertomuksen mukaan tunnistettu asianmukaisesti ja suojattu päärynänmuotoisen lihaksen jänteen pitolankojen avulla mekaanisilta vaurioilta. Lautakunta ei pitänyt todennäköisenä, että hermovaurio olisi aiheutunut leikkauksessa käytetyistä instrumenteista.
Lautakunta piti todennäköisenä, että hermovaurio oli seurausta toimenpiteen aikaisesta hermon venytyksestä, mikä ei olisi ollut toisinkaan toimien vältettävissä. Tekonivelleikkauksen jälkeinen oireilu ei siten ollut aiheutunut hoidon virheellisestä tai puutteellisesta toteutuksesta, eikä kyseessä ole ollut korvattava vahinko.