Nilkkavamma. Nivelsiteen korjausleikkaus. PV 41/2022
Nilkkavamma. Nivelsiteen korjausleikkaus. PV 41/2022
Tapahtumat
Potilaan nilkka vääntyi ja vammaa hoidettiin kahden kuukauden ajan tukiortoosilla. Oireiden jatkuessa tehtiin nilkan magneettitutkimus, jossa todettiin ulomman puolen nivelsiteen (FTP-ligamentin) ja pitkän pohjeluulihaksen jänteen venähdysvauriot.
Kontrollimagneettikuvauksessa 5 kuukauden kuluttua todettiin osittainen nivelsiteen (FTP) repeämä, nestettä nivelsiteen alueella sekä paikallista nesteturvotusta. Nilkka oli vakaa ja liikeala normaali.
Vuoden kuluttua vammasta nilkka oli kivulias ja epävakaan tuntuinen. Varpaille nousu oli kivuliasta. Ortopedin konsultaatiossa diagnoosiksi asetettiin nilkan takaosan pinnetila. Magneettitutkimus uusittiin. Kipualueelle pistetty paikallinen kortisonilääkitys puudutteen kanssa kipeytti nilkkaa entisestään.
Kun nilkan kipuoire oli jatkunut yli kaksi vuotta vammasta, päädyttiin leikkaushoitoon. Avoleikkauksessa puhdistettiin nivelkalvon tulehdusta, poistettiin luupiikki ja kiristettiin nivelside.
Nilkkaan tehtiin muutaman kuukauden kuluttua vielä takaosan puhdistus tähystyksellisesti (artoskooppisesti). Tämän toimenpiteen jälkeen paraneminen sujui normaalisti.
Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa
Potilas haki korvausta potilasvakuutuksesta. Vahinkoilmoituksen mukaan nilkan takaosan pinnetilaa olisi tullut korjata tähystysleikkauksella.
Potilasvakuutuskeskus katsoi antamassaan korvauspäätöksessä, ettei kyseessä ole potilasvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Keskuksen arvion mukaan valittu nilkan hoitomenetelmä oli hyväksyttävä ja nilkan avoleikkaus valintana perusteltu. Nilkan kliinisissä tutkimuksissa ei leikkausta edeltävästi ollut kuvattu merkittävää epätukevuutta, mutta potilaan kuvaamat oireet sopivat siihen. Löydös oli testauksessa leikkausta edeltävästi ollut positiivinen sivusuunnan löysyyteen viitaten. Leikkauksessa oli todettu, että nivelside (FTA) oli ollut löysä. Toimenpiteen toteutuksessa oli saavutettu vaadittava ammatillisen osaamisen taso.
Ratkaisusuosituspyyntö
Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.
LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS
Sovellettava säännös
Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Hoidon asianmukaisuuden arviointi
Lautakunnan arvion mukaan nilkan vääntövamma hoidettiin viiveettä ja asianmukaisesti tukiortoosilla. Vaikka nilkkaa oli hoidettu ja kuntoutettu kahden vuoden ajan, nilkan takaosan kipu ja pettämisen tunne olivat jatkuneet. Lautakunta piti todennäköisenä, että ilman leikkausta nilkka ei olisi parantunut.
Potilaalla oli ollut nilkan löysyyttä jo ennen nilkkavammaa. Lautakunnan käsityksen mukaan valittu leikkaustoimenpide ja sen laajuus oli perusteltu. Nilkkaoireiston ainakin yhtenä syynä oli ollut nilkan takaosan ahtaus. Magneettitutkimuksessa oli lisäksi havaittu myös pohjeluulihaksen jänteen venähdysvamma sekä nivelsiteen (FTP) osittainen repeämä.
Nilkan toisen nivelsiteen (FTA-ligamentin) korjausleikkauksen välttämättömyys jäi jonkin verran suhteelliseksi, koska potilasasiakirjamerkinnät nilkan löysyydestä olivat ristiriitaiset. Potilaalla oli kuitenkin ollut yli kaksi vuotta hankala kipuongelma, jota oli hoidettu ei-leikkauksellisesti. Vaikka nilkka oli aikaisemmin vastaanotoilla arvioitu vakaaksi (stabiiliksi), leikkaukseen tullessa nilkka oli selkeän löysä, minkä vuoksi päädyttiin nivelsiteen kiristysleikkaukseen. Näin ollen lautakunta piti nivelsiteen kiristysleikkausta perusteltuna ja asianmukaisena hoitomuotona.
Lisäksi lautakunta totesi, että leikkaus oli suoritettu aikana, jolloin nilkan nivelsiteiden korjaus niin kutsutulla tähystystoimenpiteellä ei ollut yleisen hoitokäytännön mukainen, eikä se kuulunut yleisesti ortopedien toimenpidevalikoimaan, vaan avoleikkaus oli ollut yleisin tapa. Lautakunta piti avoleikkausta lääketieteellisesti perusteltuna valintana. Potilaalle ei ollut aiheutunut potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattavaa henkilövahinkoa.