Polven tekonivelleikkaus. Uusintaleikkaus. PV 49/2022

Polven tekonivelleikkaus. Uusintaleikkaus.  PV 49/2022

Tapahtumatiedot

Potilaalle tehtiin voimakkaan nivelrikon vuoksi oikean polven tekonivelleikkaus. Leikkauksen jälkeen polvi ei kestänyt rasitusta. Polvessa todettiin tuntoarkuutta sekä tunnottomuutta.

Reilu vuosi ensimmäisen leikkauksen jälkeen tehtiin uusintaleikkaus, jossa vaihdettiin polven tekonivelen osa. Polven kivuliaisuus voimistui. Reilut kolme vuotta alkuperäisen leikkauksen jälkeen polveen tehtiin toinen uusintaleikkaus, jossa tekonivelen osat vaihdettiin tukevampiin.

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa                                          

Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, että ensimmäisen tekonivelleikkauksen toteutus ei ollut asianmukainen siltä osin, että leikkauksessa asennettiin liian ohut muovi, minkä seurauksena polveen jäi oireilua ja jouduttiin tekemään uusintaleikkaus. Keskus maksoi potilaalle korvausta tilapäisestä haitasta sekä vahingon vuoksi tarpeellisista kuluista.

Ratkaisusuosituspyyntö                                          

Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen maksamiin korvauksiin ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS                                          

Sovellettava säännös

Potilasvahinkolain 11 b §:n 3 momentin (879/1998) mukaan Potilasvahinkolautakunta saa käsitellä korvausasian myös korvausperusteen osalta, vaikka ratkaisusuositusta pyydetään vain korvausmääristä.

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Hoidon asianmukaisuuden arviointi

Lautakunta totesi, että potilaan oikean polven tekonivelleikkaus oli perusteltu toimenpide vaikean nivelrikon vuoksi.

Lautakunnan arvion mukaan tekonivelleikkaus suoritettiin yleisen hoitokäytännön mukaisella menetelmällä. Leikkauskertomuksen perusteella arvioiden leikkauksen tekninen toteutus oli asianmukainen. Nivelsiteiden kireys oli vakaa polven ollessa suorana sekä sen ollessa koukussa. Lautakunnan käsityksen mukaan leikkaushetken tietojen mukaan mikään ei viitannut siihen, että leikkaustilanteessa olisi ollut syytä käyttää paksumpaa muovia.

Toisen leikkauksen jälkeen polvi oli hyvin kivulias. Potilaalla todettiin hermovaurioon sopivaa puutumista, tunnottomuutta ja tunnon herkistymistä jo ensimmäisen leikkauksen jälkeen.  Lautakunta piti mahdollisena, että jonkinlaista hermovauriota syntyi jo ensimmäisessä leikkauksessa, koska hyvän alkutoipumisen jälkeen polveen alkoi tulla pintatunto-ongelmaa.

Polven tekonivelleikkaus tehdään tavallisimmin ns. keskiviillosta, kuten tässäkin tapauksessa. Tähän leikkausviiltoon liittyy yleisesti eriasteisia ihon tuntohäiriöitä polven ulkosyrjällä, mikä johtuu siitä, että viilto aiheuttaa sääri-reisihermon infrapatellaarisen haaran vaurion. Tuntohäiriö ja sen laajuus vähenevät tavallisesti ajan myötä.  Polven tekonivelleikkaukseen saattaa liittyä myös vaikeampiasteinen monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä, jonka laukaisijana voi olla leikkaus sinänsä tai siihen liittynyt hermovaurio. Tällainen kipuoireyhtymä on kuitenkin hyvin harvinainen.

Toisen uusintaleikkauksen löydöksenä oli potilaskertomuksen mukaan lähinnä koukistuspuolen selvä epävakaus. Polven tukevuutta parannettiin vaihtamalla polveen tukevoittavat tekonivelkomponentit ja epätasapaino korjattiin. Potilas toipui tästä kohtuullisen hyvin, ja polvesta tuli kaiken kaikkiaan selvästi parempi.

Lautakunnan arvion mukaan tekonivelen vaihto jo ensimmäisessä uusintaleikkauksessa olisi johtanut leikkaushetken tietojen perusteella arvioituna tarpeettoman suureen leikkaukseen. Jos pienemmällä toimenpiteellä voidaan olettaa päästävän toivottuun hoitotulokseen, on asianmukaista valita pienempi toimenpide. Potilasvahinkoarviota ei voida perustaa jälkikäteen leikkaustuloksesta saatuihin tietoihin, mikäli toimenpiteessä valitut ratkaisut ovat toimenpiteen hetken tietojen perusteella olleet asianmukaisia.

Lautakunnan käsityksen mukaan kyseessä ei olisi ollut korvattava potilasvahinko.