Polven tekonivelleikkaus. Ulkosuuntainen virheasento PV 47/2022
Polven tekonivelleikkaus. Ulkosuuntainen virheasento PV 47/2022
Tapahtumat
Potilaalle tehtiin keskussairaalassa oikean polven tekonivelleikkaus. Leikkauksen jälkeen potilas koki leikatun polven kipujen pahentuvan eikä hän pystynyt lainkaan varaamaan jalalle. Röntgenkuvien perusteella polvi näytti olevan ulkosuuntaisessa asennossa (valguksessa), mutta tekonivelen komponentit näyttivät olevan paikoillaan.
Ulkosuuntainen virheasento kasvoi seurannassa, jolloin hoidossa päädyttiin noin kolmen kuukauden kuluttua ensimmäisestä leikkauksesta suorittamaan polven uusintaleikkaus. Uusintaleikkauksessa havaittiin proteesin reisikomponentin olevan virheasennossa, mutta komponentti oli kuitenkin hyvin kiinnittynyt. Reisikomponentti poistettiin ja se korvattiin uudella. Ulkonivelnastan alaosasta proteesin alta oli luuta sulanut pois noin 1 cm verran. Leikkausdiagnoosina oli polviproteesin reisiosan irtoaminen.
Potilaan polvioireet lisääntyivät noin vuoden kuluttua uusintaleikkauksesta. Röntgenkuvassa havaittiin taas polvilumpion suuntautumista ulospäin (lateralisaatio) ja luukasvamaa (eksostoosi) sekä kulumaa. Kävelyn hankaloitumisen ja kivun vuoksi päädyttiin kolmanteen leikkaukseen. Kolmannessa leikkauksessa polvilumpion todettiin suuntautuvan ulkosuuntaan ja potilaalle laitettiin ns. patellanappi, jolla polvilumpio pinnoitettiin. Leikkauksen lopussa polven todettiin olevan tukeva ja liikkuvan hyvin.
Kolmannen leikkauksen jälkeisellä kontrollikäynnillä todettiin potilaan kuntoutumisen edenneen kohtalaisen hyvin. Potilas liikkui yhden kepin kanssa ontumatta. Kipua tuntui edelleen polven ulkosivulla, mutta kivut olivat merkittävästi helpottuneet viimeisimmän leikkauksen jälkeen. Potilas oli huomannut polven herkästi suuntautuvan ulospäin (valgisoivan), mikäli hän ei kyykistäessä kiinnittänyt siihen huomiota.
Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa
Potilas haki korvausta potilasvakuutuksesta tekonivelleikkauksen jälkeisestä polven ulkosuuntaisesta virheasennosta ja uusintaleikkauksista ja aiheutuneista haitoista.
Potilasvakuutuskeskus katsoi antamassaan korvauspäätöksessä, että tekonivelleikkauksen jälkeinen polven ulkosuuntainen virheasento ja sen vuoksi tehty uusintaleikkaus olivat hoitoon liittyviä aina mahdollisia seurauksia, joita ei voitu välttää hoidon asianmukaisesta toteutuksesta huolimatta. Kyseessä ei ollut korvattava potilasvahinko.
Ratkaisusuosituspyyntö
Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.
LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS
Sovellettava säännös
Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Hoidon asianmukaisuuden arviointi
Lautakunta totesi, että polven tekonivelleikkaus oli yleisen hoitokäytännön mukaan aiheellinen toimenpide ja se suoritettiin yleisesti hyväksytyllä menetelmällä. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan ensimmäisessä leikkauksen jälkeisessä röntgenkuvassa reisikomponentin kulma reisiluuhun nähden oli 7,9-8,6 astetta, kun kulman suositus on 5-6 astetta. Tämä välitön leikkauksen jälkeinen korostunut ulkosuuntainen virheasento oli todennäköisesti ollut vaikuttamassa asennon huonontumiseen edelleen. Myöhemmin otettujen röntgenkuvien perusteella ulkosuuntainen virheasento oli kasvanut ja oli jo 12-13 astetta. Etu-takasuunnassa otetuissa polven röntgenkuvissa oli nähtävissä myös reisiluun ulomman nivelnastan ääriviivassa pullistumaa ja myös sivukuvassa oli nähtävissä asennon muutosta (reisikomponentin etulipan asento luun etureunaan verrattuna). Reisikomponentin virheasennon lisääntyminen johtui lautakunnan mukaan todennäköisesti joko proteesin alaisen luun (reisiluun ulkonivelnasta) rasitusmurtumasta tai verenkiertohäiriöstä, joka johti luun painumiseen.
Todennäköisenä syynä tai altistavana tekijänä oikean polven tekonivelleikkauksen jälkeisen ulkosuuntaisen virheasennon lisääntymiselle oli lautakunnan arvion mukaan leikkauksen jälkeinen korostunut ulkosuuntainen asento proteesissa. Ulkosuuntainen virheasento ja sen lisääntyminen olisi lautakunnan arvion mukaan ollut todennäköisesti vältettävissä, mikäli tekonivelkomponentit olisi asemoitu asianmukaisesti ensimmäisessä leikkauksessa. Lautakunta katsoi, että ulkosuuntaisen virheasennon lisääntymisen vuoksi tehty uusintaleikkaus olisi todennäköisesti ollut vältettävissä. Lautakunta suositti korvausta tältä osin.
Kolmannen leikkauksen osalta, jossa povilumpio pinnoitettiin ns. patellanapilla, lautakunta totesi, että lumpion pinnoittamisen tarpeeseen on mahdollisesti voinut vaikuttaa mahdollinen kiertovirheasento. Tästä ei kuitenkaan ollut selvää näyttöä, minkä vuoksi lautakunta päätyi arvioimaan, että polvilumpion pinnoiteleikkaus ei olisi todennäköisesti ollut vältettävissä asianmukaisestikaan asemoitujen tekonivelkomponenttien jälkeen, eikä korvausta tältä osin suositettu.