Rannemurtuma. Konservatiivinen hoito. Kipsin puristaminen. Kyynärhermon vaurio. PV 65/2022

Rannemurtuma. Konservatiivinen hoito. Kipsin puristaminen. Kyynärhermon vaurio. PV 65/2022

Tapahtumat

Potilas sai kaatuessaan rannemurtuman (värttinäluun murtuman). Hoidossa murtuma vedettiin paikoilleen (reponoitiin) ja tuettiin kipsillä (konservatiivinen hoito). Rannemurtuman kontrollikäynnit ohjelmoitiin 1, 2 ja 5 viikon päähän. Potilas kuvasi kontrollikäynneillä kipsin puristavan, mutta röntgenkuvien perusteella murtuman asento oli hyvä, eikä kipsiä vaihdettu tai löysätty. Kipsin edelleen puristaessa se päätettiin poistaa 2 viikkoa etukäteen. Käsi todettiin kipsin poiston jälkeen reilusti turvonneeksi ranteen ja kämmenen alueelta. Röntgenkuvassa murtuma kuvautui luutuneena, mutta mahdollisesti murtumakappale painoi käden keskihermoa. Potilaalle ohjelmoitiin hermoratatutkimus (ENMG), jossa todettiin lievä, mutta selväasteinen kyynärhermon (nervus ulnaris) sekä sensoristen että motoristen säikeiden kompressiovaurio ranteen alueen ulkosyrjällä ja lieväasteinen käden keskihermon (nervus medianus) pinne. Myös värttinähermon (nervus radialis) sensorisessa vasteessa todettiin levää puolieroa.

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilasvakuutuskeskus katsoi, ettei kyseessä ollut potilasvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Tutkimus ja hoito oli lääketieteellisesti perusteltua käden värttinäluun murtuman vuoksi. Murtuman asento oli niin hyvä, ettei leikkaushoidolle ollut perusteita. Hoito toteutettiin hyväksyttävän hoitokäytännön mukaisesti eikä kipsisidos ollut liian tiukka ja siinä oli runsaasti pehmustetta. Murtumassa oli lievä siirtymä, mikä johtaa suurempaan verenpurkaumaan ja turvotukseen. Värttinäluun kämmenpuoleinen kuori oli kääntynyt kämmeneen päin ja tämä lisää painevaikutusta keskihermoon. Turvotus ja hermomuutokset johtuivat näin ollen itse murtumasta, eikä hoidosta. Murtuma luutui tyydyttävään asentoon.

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettava säännös

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Hoidon asianmukaisuuden arviointi

Lautakunta arvioi, että potilaalla todettu hermovaurio oli todennäköisesti seurausta kipsin aiheuttamasta puristuksesta. Kipsin puristuksen tunne johtuu tavallisesti murtuman seurauksena kehittyneestä verenpurkaumasta ja turvotuksesta. Tässä tapauksessa murtumassa oli lievä siirtymä, mikä on voinut johtaa suurempaan verenpurkaumaan ja turvotukseen. Lisäksi värttinäluun kämmenpuoleinen kuori oli kääntynyt kämmeneen päin, mikä oli saattanut lisätä painevaikutusta keskihermoon, ja edesauttanut siten hermon puristumista.

Lautakunta totesi, että potilaan valittaessa kipsin painamisesta kipsi on aiheellista korjata tai tarvittaessa vaihtaa. Yleisenä ohjeena on, että puristusta on vähennettävä joko löysäämällä kipsin päälle asetettuja siteitä tai vaihtamalla kipsi. Ohjeita siitä, minkä asteiset kivut edellyttävät kipsin vaihtoa, ei ole.

Lautakunta katsoi, ettei potilaan kertomuksiin kipsin painamisesta murtuman seurannan aikana reagoitu asianmukaisesti. Kipsin puristamista ei pysty ulkoisesti arvioimaan, vaan potilaan oma tuntuma on arviota tehtäessä merkittävä. Kipsinvaihdolla tai löysäämisellä päästään tavanomaisesti lähes välittömään kivunlievitykseen.  Kipsin ei tule painaa, ja potilasta tulee kuunnella. Murtuman asentoa ei saa ylläpitää pehmytkudosten vaurioitumisen uhalla eikä hoidolla saa aiheuttaa suurempaa haittaa.

Lautakunta arvioi, että tässä tapauksessa hyvällä kipsihoidolla olisi todennäköisesti vältytty hermon kompressiovauriolta. Todettu hermovaurio sijaitsi kyynärluun puolella (ulnaaripuolella), kun taas itse murtuma oli värttinäluun puolella (radiaalipuolella), ja murtuman luonne oli suhteellisen hyvänlaatuinen, jolloin oli epätodennäköistä, että hermovaurio olisi aiheutunut sisäisen paineen tai verenpurkauksen seurauksena. Mikäli ranteessa oli ollut turvotusta aiheuttavaa verenpurkaumaa, kipsin löysääminen olisi ollut erittäin tärkeää hermovaurion synnyn ehkäisemiseksi. Tältä osin kyseessä oli korvattava potilasvahinko.  

Lautakunta suositti, että Potilasvakuutuskeskus korvaa potilaalle aiheutuneen henkilövahingon potilasvahinkolain säännösten mukaisesti.