Vaivaisenluu. Jäykistysleikkaus. Virheasento. Uusintaleikkaus. PV 28/2022

Vaivaisenluu. Jäykistysleikkaus. Virheasento. Uusintaleikkaus. PV 28/2022

Tapahtumat

Potilaalle tehtiin vaivaisenluuvirheasennon vuoksi jalkateräleikkaus, jossa tehtiin I jalkapöydänluun tyvinivelen (TMT) luudutus, I varpaan tyvijäsenen asennon korjaus sekä toimenpiteet II vasaravarpaan korjaamiseksi. Leikkauksen jälkeen tehtiin jalkaterän sidonta.

Ensimmäisellä kontrollikäynnillä tehtyjen jäykistysten ja luun katkaisujen (osteotomioiden) arvioitiin luutuneen, vaikka radiologin lausunnon mukaan nivelrako ei näyttänyt vielä täysin luutuneelta. Jalan asento oli hyvä ja I jalkapöydänluun luudutettu tyvinivel oli vivuttaen tukeva (stabiili). Potilaalle sallittiin täyspainovaraus.

Vaivaisenluuvirheasento palautui pian, ja tehdyssä tietokonekerroskuvauksessa I jalkapöydänluun tyvinivelen todettiin olevan luutumatta. Vajaan kolmen kuukauden kuluttua ensimmäisestä leikkauksesta päädyttiin uusintaleikkaukseen, jossa I jalkapöydänluun tyvinivel kiinnitettiin uudella levyllä. Myös vaajaluiden välisessä nivelessä todettiin epävakaus ja tämä nivel luudutettiin. Lisäksi kantapään alueelle tehdystä viillosta otettiin luusiirteet, jotka laitettiin I jalkapöydänluun tyvinivelen tasolle.

Seurannassa potilas koki jalan tilanteen olevan parempi. Röntgenkuvissa luustoasennot ja kiinnitysmateriaalin asento olivat ennallaan.  

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, ettei kyseessä ole potilasvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Keskuksen arvion mukaan jalkaterän leikkaus oli lääketieteellisesti perusteltu vaivaisenluuvirheasennon vuoksi ja toimenpiteen toteutus oli asianmukainen. Leikkauksen jälkeinen virheasennon palautuminen ja luudutuksen luutumattomuus olivat hoitoon liittyviä aina mahdollisia seurauksia, joita ei voitu välttää hoidon asianmukaisesta toteutuksesta huolimatta.

Ratkaisusuosituspyyntö                     

Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettava säännös

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Hoidon asianmukaisuuden arviointi

Potilaalla oli todettu vahva-asteinen vaivaisenluuvirheasento, joka aiheutti jalkineongelmia ja kipeytymistä I varpaan tyvinivelen (MTP I) kohdalla. II varpaassa oli vasaravarvas. I varpaan tyvinivelessä oli todettu jonkin verran rappeumamuutoksia erityisesti jalkapöydänluun puolella. Lautakunnan arvion mukaan potilaalle tehty jalkaterän leikkaus oli yleisen hoitokäytännön mukaan aiheellinen toimenpide.

Lautakunta totesi, että käytetty leikkausmenetelmä oli yleisesti hyväksytty ja asianmukainen vaikea-asteisen sekä epävakaan vaivaisenluuvirheasennon korjaamiseksi. Myös liitännäistoimenpiteiden osalta valitut leikkausmenetelmät olivat yleisen hoitokäytännön mukaisia.  Selvitysten perusteella jalkaterän leikkaus suoritettiin teknisesti asianmukaisesti. Luudutetun I jalkapöydänluun tyvinivelen kiinnitys ruuvilla ja lukkolevyllä oli suositusten mukainen. Läpivalokontrollissa asennon todettiin olevan hyvä.

Lautakunta totesi saamaansa selvitykseen viitaten, että I jalkapöydänluun tyvinivel on hankala luudutettava ja luutumishäiriöiden ilmeneminen on yleistä.

Potilaan tapauksessa jalkaterän kuormitusta kevennettiin noin kuukauden ajan. Sen jälkeen kontrollikäynnillä I jalkapöydänluun tyvinivel todettiin vivuttamalla tukevaksi. Nivelen jäykistys oli tukevasti kiinnitetty levy- ja ruuvikiinnityksellä, eikä potilaan kohdalla ollut luutumista haittaavia tekijöitä tiedossa. Nämä seikat huomioiden täyspainokuormitukseen siirtyminen ensimmäisellä kontrollikäynnillä oli hyväksyttävää, vaikka radiologin lausunnon mukaan nivelrako ei näyttänyt vielä täysin luutuneelta.

Lautakunta totesi, että jalkaterän leikkaus ja sen jatkohoito oli suoritettu yleisen hoitokäytännön mukaisesti ja asianmukaisesti. Lautakunta arvioi, että I jalkapöydänluun luutumattomuus ja siitä johtuva jalkapöydänluun virheasennon uusiutuminen eivät olleet todennäköisesti olleet vältettävissä hoidon asianmukaisesta toteutuksesta huolimatta. Lautakunta ei myöskään pitänyt todennäköisenä, että uusintaleikkauksen tarve olisi ollut vältettävissä jatkamalla kuormituksen keventämistä pidempään. Potilaalle ei ollut aiheutunut potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattavaa henkilövahinkoa.