Elatuksen menettäminen. Korvauksen määrittämisperuste ja korvauksen määrä. Henkivakuutuskorvauksen huomioiminen. LV 2025//1050

Elatuksen menettäminen. Korvauksen määrittämisperuste ja korvauksen määrä. Henkivakuutuskorvauksen huomioiminen. LV 2025//1050

TÄYSISTUNTO

20.5.2026     

Liikennevakuutuksessa korvaus elatuksen menetyksestä määrätään vahingonkorvauslain mukaan ottamalla huomioon, missä määrin korvaukseen oikeutettu todennäköisesti olisi saanut elatusta surmansa saaneelta ja mitä hän kohtuuden mukaan tarvitsee elatukseensa ottaen huomioon hänen mahdollisuutensa hankkia itse elatuksensa ansiotyöllä ja muut olosuhteet.

Tässä ratkaisussa oli kysymys muun muassa siitä, johtaisiko elatuksen menetyskorvauksen laskeminen lautakunnan korvausohjeiden mukaan korvaukseen, joka ylittää kohtuullisen elatuksen tarpeen. Lautakunnan näkemyksen mukaan yksittäistapauksessakaan ei ole syytä poiketa vakiintuneesti sovelletuista korvausohjeista. Jos kuitenkin korvausohjeiden mukaisesti määritetty laskennallinen korvausmäärä selvästi ylittäisi (tai alittaisi) menehtyneen elatuskykyyn ja elatuksen varassa olleiden henkilöiden elatuksen tarpeeseen nähden kohtuullisen korvaustason, korvausohjeiden mukaan lasketusta korvausmäärästä voidaan poiketa. Ratkaisun mukaan suuri henkivakuutuskorvaus voitiin ottaa huomioon korvauksen suuruutta määritettäessä.

Tapahtumatiedot

Vahinkoa kärsinyt sai surmansa työmatkalla tapahtuneessa liikennevahingossa syksyllä 2022.  Hän oli aloittanut seitsemään kuukautta ennen kuolemaansa yritystoiminnan päivittäistavarakauppiaana, ja pian hänen kuolemansa jälkeen liiketoiminta myytiin. Hänen perheeseensä kuuluivat leski ja kaksi alaikäistä lasta.

Ratkaisusuosituspyyntö

Vakuutuslaitos esitti korvausta elatuksen menetyksestä maksettavaksi leskelle sekä kahdelle lapselle. Vakuutuslaitos oli määrittänyt vahinkoa kärsineen vuosiansion kyseiseltä kaupparyhmältä saamansa selvityksen perusteella. Kyseisessä selvityksessä oli esitetty tietoja kauppiaiden harjoittaman yritystoiminnan liikevaihdon ja -voiton kehittymisestä suhteessa kauppiasuran pituuteen.  Jos korvaus määritetäisiin edellä mainitun selvityksen mukaisten ansioiden perusteella lautakunnan korvausohjeiden mukaisilla laskukaavoilla, se johtaisi lesken osalta eri aikoina vuositasolla vajaan 20 000–77 000 €:n elatuksen menetyskorvaukseen ja kumpikin lapsista saisi korvausta eri aikoina vuositasolla noin 20 000 € - 37 000 €.

Koska lautakunnan korvausohjeiden mukaisesti laskettava elatuksen menetyksen korvausmäärä ylittäisi vahingonkorvauslaissa tarkoitetun kohtuullisen elatuksen tarpeen, vakuutuslaitos esitti leskelle ja lapsille suoritettavaksi liikennevakuutuksesta korvausta elatuksen menetyksestä oikeusministeriön elatusapua koskevan ohjeen (oikeusministeriön julkaisu 2007:2) mukaisesti siten, että korvausmäärä vastaisi lesken osalta yksin asuvan henkilön tai yksinhuoltajan elinkustannusten mukaista määrää kaksinkertaisena ja lasten osalta oikeusministeriön ohjeen yleisten kustannusten mukaista määrää kaksinkertaisena.

Leski oli ennen vahinkoa luopunut aiemmasta työstään ja opiskeli liikennevahingon tapahtuessa toiseen ammattiin. Vakuutuslaitos arvioi, että hänellä oli kuitenkin mahdollisuus saavuttaa aiempaa työtään vastaava ansiotaso opintovapaansa päätyttyä.

Vastine  

Leski toimitti omasta ja alaikäisten lastensa puolesta lautakunnalle oman vastineensa, jossa hän vaati esitettyä suurempaa korvausta ja toi esiin muun muassa vaikean perhetilanteen ja oman sairautensa aiheuttamia haasteita työllistymiselleen ja omille ansaintamahdollisuuksilleen.                   

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettavat säännökset

Liikennevakuutuslain (460/2016) 34 §:n 1 momentin mukaan korvaus henkilövahingosta määrätään vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2 a-2 d, 3, 4, 4 a, 4 b, 7 ja 8 §:n sekä 7 luvun 3 §:n mukaisesti, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 §:ssä (509/2004) on säädetty, että jos elatusvelvollinen tai muutoin toisen elatuksesta huolehtinut henkilö on saanut surmansa, elatukseen tai elatusapuun oikeutetulla taikka muutoin surmansa saaneen elatuksen varassa olleella on oikeus saada korvausta elatuksen menetyksestä. Elatuksen menetyksestä määrätään korvaus ottamalla huomioon, missä määrin korvaukseen oikeutettu todennäköisesti olisi saanut elatusta surmansa saaneelta ja mitä hän kohtuuden mukaan tarvitsee elatukseensa ottaen huomioon hänen mahdollisuutensa hankkia itse elatuksensa ansiotyöllä ja muut olosuhteet.

Arviointi

Yleistä elatuksen menetyskorvauksen arvioinnista

Sitä, mitä tarpeelliseen elatukseen kuuluu, ei ole määritelty vahingonkorvauslaissa eikä sen esitöissä. Koska vahingonkorvauslain mukaan korvattavaksi tulee se määrä, jonka korvaukseen oikeutettu kohtuuden mukaan tarvitsee elatukseensa, ei korvaus määräydy täysimääräisesti sen mukaan, mitä korvaukseen oikeutettu on kuolemantapauksen johdosta tosiasiallisesti menettänyt (HE 167/2003, s. 49).

Elatuksen menetyksen korvausmäärä on liikennevahingoissa vakiintuneesti määritetty vainajan ja lesken tulojen arvion ja lautakunnan ohjeistamien laskusääntöjen mukaisesti. Eri aikoina elatuksen tarve voi olla erilainen ja korvaus on määriteltävä tarpeen mukaan. Korvausajan pituuteen vaikuttaa menehtyneen elinajanodote kuolinhetkellä.

Lautakunnan korvausohjeiden mukaan korvausmäärän laskennan lähtökohtana on menehtyneen ja korvaukseen oikeutetun lesken vakiintunut ansiotaso ennen vahinkoa, ja korvaus on korvaukseen oikeutettujen lukumäärän mukaan määräytyvä prosenttiosuus puolisoiden ansioiden yhteenlasketusta määrästä eli ns. perhetulosta. Leskelle maksettavassa osuudessa huomioidaan vähennyksenä hänen omat tulonsa, ja lesken ansiotulot, jotka ylittävät laskennallisen jako-osuuden, vähennetään myös hänen elatusvastuullaan olevien muiden elatuksen menetyskorvaukseen oikeutettujen osuuksista.

Liikennevakuutuksessa elatuksen menetyksen korvauksen tavoitteena voidaan pitää vahingossa menehtyneen elatuksen varassa olleiden henkilöiden elinolosuhteiden jatkuvuuden turvaamista silloin, kun elinolosuhteita voidaan pitää tavanomaisina ja kohtuullisina. Sen sijaan korvauksen tarkoituksena ei ole taata puolison ja lasten taloudellisen tilanteen säilymistä muuttumattomana elatusvelvollisen kuolemasta huolimatta.

Korvausarvioinnissa otetaan huomioon perheenjäsenten ansiotulot, varallisuus sekä muut etuudet ja korvaukset, joihin menehtyneen elatuksen varassa olleilla henkilöillä on oikeus kuoleman johdosta. Tavanomaista asunto- ja muuta varallisuutta ei kuitenkaan huomioida korvauksen saajan elatustarvetta vähentävänä seikkana. Sen sijaan helposti realisoitava huomattava sijoitusomaisuus ja huomattavat talletusvarat voidaan ottaa huomioon elatuksen tarvetta arvioitaessa. Samoin merkittävät henkivakuutuskorvaukset voidaan ottaa huomioon, sen sijaan esimerkiksi työntekijän ryhmähenkivakuutuksesta maksettavaa kuolemantapauskorvausta ei oteta huomioon. 

Korvauksen määrittämisperusteesta

Vakiintuneessa korvauskäytännössä korvaus on useimmissa tapauksissa määritetty lautakunnan korvausohjeiden laskentasäännön mukaisesti. Tämä laskentasääntö on useimmissa tapauksissa kaavamaisuudestaan huolimatta perusteltu, koska sen avulla korvaus on yhdenvertaisesti ja ennustettavasti määritettävissä. Tästä laskentasäännöstä voidaan kuitenkin poiketa tapauskohtaisen harkinnan perusteella, jos sen käyttö johtaisi selvästi kohtuuttomaan lopputulokseen tai kohtuullisen elatuksen tarpeen ylittävään korvaukseen. 

Lautakunta totesi, että vakuutusyhtiön viittaama oikeusministeriön ohje lapsen elatusavun suuruuden arvoimiseksi sisältää huomionarvoisia seikkoja elatuskyvyn ja elatuksen tarpeen arvioimisen tueksi. Toinen vastaavantyyppinen ohje on esimerkiksi Kuluttajatutkimuskeskuksen kohtuullisen minimin viitebudjetti.  Kun elatuksen menetyksen korvauksen perusteena olevassa vahingonkorvauslaissa tai lautakunnan ratkaisukäytännössä ei ole tapahtunut muutoksia, lautakunta ei pitänyt perusteltuna poiketa vakiintuneesta määrittämistavasta, joten tällaisia eri tarkoitukseen laadittuja ohjeita ja selvityksiä ei yksittäistapauksessakaan tule ottaa lähtökohdaksi arvioitaessa liikennevakuutuksesta suoritettavaa korvausta.

Lautakunnan korvausohjeiden mukaan elatuksen menetyskorvausta arvioitaessa lasketaan yhteen puolisoiden tulot. Näin saadusta perhetulosta arvioidaan yksin elävän lesken tarvitsevan elatukseensa 60 prosenttia. Lesken omia tuloja verrataan tähän tarpeellisen elatuksen määrään, ja niiden jäädessä sen alle maksetaan leskelle erotus korvauksena elatuksen menetyksestä. Kun elatuksen saajina on leski ja yksi lapsi, on vertailutulo 65 prosenttia perhetulosta. Kahden lapsen kanssa elävälle leskelle määrä on 70 prosenttia. Kun korvausta on suoritettava sekä puolisolle että lapsille, kuuluu siitä kaksi osaa puolisolle ja kullekin lapselle yksi osa.

Vahinkoa kärsineen ansiotason ja kauppiasuran kehittymistä ei lautakunnan mielestä voinut perustaa edellä mainittuun kaupparyhmältä saatuun selvitykseen.  Lisäksi lautakunta totesi, että tässä tapauksessa menehtyneen oletetun vuosiansion täydellisen tarkka määrittäminen ei ole ratkaisevaa, koska joka tapauksessa tulee lisäksi arvioitavaksi, mikä on elatuskykyyn ja elatuksen tarpeeseen nähden riittävä korvausmäärä kattamaan elatuksen varassa olleiden kohtuullisen elatuksen tarpeen.

Henkivakuutuskorvaus

Perukirjan mukaan puolisoilla ei ollut huomattavaa likvidiä omaisuutta. Vainajalla oli kuitenkin vapaaehtoinen henkivakuutus, jonka 115 777 €:n kuolintapauskorvausta ei perukirjan laatimishetkellä ollut maksettu ainoana edunsaajana olevalle leskelle.

Korkein oikeus on ratkaisussaan 2025:48 todennut, että elatusvelvollisen vähintään 100 000 euron suuruinen eläkesäästö oli otettava huomioon elatusvelvollisen elatuskykyä arvioitaessa. Lautakunta toteaa, että vaikka henkivakuutussopimuksen mukainen kuoleman perusteella maksettava korvaus voikin ainakin osittain tulla käytetyksi myös muuhun kuin edunsaajan omaan elatukseen, on kuitenkin näin suuri vakuutuskorvaus otettava huomioon edunsaajan elatustarpeen arvioinnissa. Lautakunta pitää perusteltuna ottaa tämä huomioon siten, että henkivakuutuskorvaukselle lasketaan 3 %:n vuotuinen tuotto, joka lisätään lesken ansioihin. Tällöin ansiotulona huomioitava määrä olisi vuodessa 3 473,31 €. Henkivakuutuksen tuoton huomioiminen edellyttää sitä, että perukirjassa mainittu vakuutuskorvaus on todellisuudessa edunsaajalle myös maksettu.

Lautakunta suositti, että vakuutuslaitos tekee edellä mainitut seikat huomioon ottaen uuden esityksen maksettavan elatuksen menetyskorvauksen määrästä käyttäen sen perusteena lautakunnan korvausohjeiden laskentasääntöjä. Korvausohjeiden mukaan laskettua korvausmäärää tulee arvioida vielä siltä kannalta, johtaako se selvästi menehtyneen elinaikaiseen elatuskykyyn suhteutettuna liian pieneen tai kohtuullisen elatuksen tarpeen ylittävään korvaukseen.