Jatkuva ansionmenetyskorvaus. Osa-aikatyö. Syy-yhteys. LV 23/1068

Täysistunto 6.6.2025

Tässä tapauksessa ratkaistavana kysymyksenä oli se, voitiinko jatkuvaa ansionmenetyskorvausta edelleen maksaa ansionalenemakorvauksena, vaikka vahinkoa kärsineen osa-aikatyö oli päättynyt. Vahinkoa kärsinyttä oli alun perin pidetty täysin työkyvyttömänä, kunnes hän itse hakeutui hänelle työkyvyn rajoitteiden kannalta sopivaan osa-aikatyöhön, jossa hän ehti ennen työsuhteen päättymistä työskennellä useita vuosia. Arvioitavana oli myös se, missä määrin hänen nykyiseen työkykyynsä olivat vaikuttaneet liikennevahinkovammojen jälkitila ja niistä riippumattomat sairaudet.

Vahinkoa kärsinyt oli liikennevahingossa vuonna 1981, jonka seurauksena hänelle aiheutui aivovamma, sisäelinvammoja sekä tukielinvammoja vasempaan yläraajaan, kaula-, rinta- ja lannenikamiin. Liikennevahinkolautakunta oli vuonna 1993 vahvistanut liikennevahingosta aiheutuneen pysyvän haitan haittaluokaksi 6.

Vahinkoa kärsinyt oli työskennellyt kampaajana liikennevahingon sattuessa. Hän oli liikennevakuutuksesta korvattavana kuntoutuksena saanut koulutuksen kosmetologiksi, ja hänelle oli myönnetty yritystukea oman yrityksen perustamiseen.  Hän oli kuitenkin joutunut luopumaan yrityksestään liikennevahingosta aiheutuneiden rajoitteiden vuoksi, ja häntä oli pidetty täysin työkyvyttömänä vuoden 1994 loppupuolelta alkaen. Hänelle maksettiin siitä lähtien täyttä ansionmenetyskorvausta kampaajan tulotason mukaan, kunnes hän aloitti hänelle räätälöidyn osa-aikaisen kosmetiikkaosaston myyjän työn. Osa-aikatyöstä saatu palkka huomioitiin ansionmenetyskorvauksessa, joten vahinkoa kärsineelle oli vuodesta 2011 alkaen alettu maksaa ansionalenemakorvausta.

Vahinkoa kärsineen osa-aikainen työsuhde päätettiin maaliskuussa 2016, koska työnantajalla ei ollut tarjota vahinkoa kärsineelle työkyvyn rajoitteet huomioivaa ja hänen työkykyään vastaavaa työtä.

Vakuutuslaitoksen korvauspäätös

Vakuutuslaitoksen korvauspäätöksen mukaan ansiotulojen lasku johtui liikennevahingosta riippumattomista oireista, kuten dystoniasta (lihasvääntösairaus)  ja kaularangan rappeumasta, ja siksi maksetun  ansionmenetyskorvauksen määrää ei osa-aikatyön menetyksestä huolimatta muutettaisi, vaan jatkuva ansionmenetyskorvaus (liikennevakuutuksen työkyvyttömyyseläke) maksettaisiin edelleen vuonna 2011 annetun korvauspäätöksen mukaisesti osa-aikatyöhön perustuvana ansionalenemakorvauksena.

Ratkaisusuosituspyyntö

Vahinkoa kärsinyt vaatii ratkaisusuosuosituspyynnössään jatkuvan ansionmenetyskorvauksen maksamista täysimääräisenä. Liikennevahinkovammat olivat vaikuttaneet hänen elämäänsä monella tavalla, mutta hän oli yrittänyt sitkeällä omaehtoisella kuntoutuksella olla työelämässä voimiensa mukaan. Vammat ja terveydentilan heikentyminen johtuvat ainoastaan onnettomuudesta, eikä kyse ole iän tuomista muista sairauksista. Vahinkoa kärsinyt piti lisäksi kohtuuttomana, että lisäansioiden hankkimisesta ja työyhteisöön kuulumisesta rangaistiin taloudellisesti.

Lautakunnan ratkaisusuositus

Sovellettavat säännökset ja oikeusohjeet

Voimassa olleen liikennevakuutuslain (279/1959) 1 §:n 1 momentin mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko.

Liikennevakuutuslain 6 §:n mukaan liikennevahingon korvaus määrätään noudattaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2 - 5 §:n ja 7 luvun 3 §:n säännöksiä.

Ratkaisu

Korvausta maksetaan ansionalenemasta, jos voidaan arvioida, että vahinkoa kärsinyt kykenisi liikennevahinkovammoistaan huolimatta ansaitsemaan ansiotuloja työskentelemällä, mutta tulojen määrä jää aiempaa alhaisemmaksi. Tällöin korvataan vahinkoa edeltäneiden ja sen jälkeisten tulojen erotus.

Lautakunta totesi, ettei esitetystä selvityksestä ilmennyt seikkoja, joiden perusteella osa-aikatyön päättymisen olisi voitu arvioida johtuvan yksinomaan tai ainakaan pääosin liikennevahingosta riippumattomista syistä. Lautakunnan näkemyksen mukaan vahinkoa kärsineen työkyvyn rajoitteet olivat olennaisesti samoja kuin ennen osa-aikatyöhön siirtymistä, jolloin häntä oli pidetty täysin työkyvyttömänä. Tämän vuoksi ei ollut perustetta katsoa vahinkoa kärsineen työkyvyn pysyvästi osittain palautuneen niin, että jatkuvaa ansionmenetyskorvausta voitaisiin edelleen maksaa ansionalenemakorvauksena.  Näin ollen korvauksen perusteena oleva vuosiansio tuli määrittää alun perin vahvistetun 100 %:n työkyvyttömyysasteen mukaan indeksillä tarkistettuna.