Korvausvastuu. Väistämisvelvollisuus. Luottamusperiaate. LV 23/1334

KORVAUSVASTUU. VÄISTÄMISVELVOLLISUUS. LUOTTAMUSPERIAATE.

Täysistunto 7.10.2024

LV 23/1334

Asiassa oli kysymys korvausvastuun arvioimisesta, kun väistämisvelvollinen kääntyi vasemmalle vastantulevien kaistan yli samaan aikaan, kun vastaantuleva ajoneuvo näytti virheellisesti suuntamerkkiä. Pelkkä toisen osapuolen virheellinen vilkun näyttö ei tämän tapauksen olosuhteissa poistanut kääntyjän väistämisvastuuta.

TAPAHTUMATIEDOT    

Ajoneuvon A kuljettaja kääntyi risteyksessä vasemmalle moottoritielle vievään ramppiin, jolloin hän törmäsi vastakkaisesta suunnasta tulleeseen ajoneuvoon B. A:n kuljettajan mukaan ajoneuvolla B oli ollut vilkku päälle oikealle ja siihen luottaen hän ryhtyi kääntymään. Ajoneuvoa B kuljettanut henkilö ei osannut varmasti sanoa, oliko hänellä ollut vilkku päällä vai ei.  Lautakunta kuitenkin päätyi sille esitetyn selvityksen perusteella pitämään todennäköisenä, että ajoneuvon B oikea suuntavalaisin oli ollut päällä.

RATKAISU

Sovellettavat säännökset

Liikennevakuutuslain 33 §:n 1 momentissa on säädetty, että kun ajoneuvon aiheuttama vahinko on kohdistunut toiseen ajoneuvoon, kiskoilla kulkevaan raideliikenneajoneuvoon tai tällaisessa ajoneuvossa olevaan henkilöön tai omaisuuteen, vahinkoa ei korvata ensiksi mainitun ajoneuvon vakuutuksesta, jollei vahinko ole aiheutunut ajoneuvon:

1)omistajan, haltijan, kuljettajan tai matkustajan tuottamuksesta;

2)liikennesääntöjen vastaisesta kulusta tai sijainnista; tai

3)puutteellisesta kunnosta tai virheellisestä kuormauksesta.

Liikennevakuutuslain 33 §:n 2 momentin mukaan korvausvastuu osapuolten välillä jaetaan ottaen huomioon kaikki vahinkoon vaikuttaneet seikat, jos myös sillä vahingon osapuolella, jolle vahinkoa aiheutui, oli tuottamusta tai muu 1 momentin 1—3 kohdassa mainittu olosuhde.

Lautakunta viittasi ratkaisusuosituksessaan tieliikennelain 3 §:än, 4 §:än (tienkäyttäjän ennakointivelvollisuus, 21 §:än (ryhmittyminen käännyttäessä) 24 §:än (vastaantulevan liikenteen väistämisvelvollisuus käännyttäessä vasemmalle) ja 48 :än (suuntamerkin antaminen).

Arviointi

Lautakunta totesi, että luottamusperiaate on osa voimassa olevaa oikeutta, vaikka se ei sisälly lainsäädäntöön (HE 180/2017 vp, s. 31). Periaatteen sisältö on se, että tienkäyttäjä voi lähtökohtaisesti luottaa siihen, että toinen tienkäyttäjä noudattaa liikennesääntöjä. Luottamusperiaate edellyttää, että tienkäyttäjä sekä sopeuttaa oman toimintansa vallitseviin olosuhteisiin, että tarkkailee toisten tienkäyttäjien toimintaa. Toisaalta toisten tienkäyttäjien sääntöjen mukaiseen toimintaan saa luottaa vain silloin, kun vahinkoa edeltäneiden tapahtumien perusteella ei ole ollut syitä päinvastaiselle oletukselle. Luottamusperiaatteeseen sisältyy ennakointivelvollisuus, joten tienkäyttäjän tulee tarkkailla ja ennakoida sitä, miten toiset tienkäyttäjät toimivat ja näiden havaintojen perusteella mukauttaa oma toimintansa vallitseviin olosuhteisiin.

Lautakunta on vakiintuneesti arvioinut väistämisvelvollisuutta varsin ankarasti siten, että vahingon tapahtuessa lähtökohtana on väistämisvelvollisen korvausvastuu. Asiaa voidaan kuitenkin arvioida toisin, jos voidaan osoittaa, että toinen osallinen on menetellyt ennalta arvaamattomasti liikennesääntöjen vastaisesti ja tällä menettelyllä on syy-yhteys liikennevahingon aiheutumiseen. Tällöinkään väistämisvelvollisen vastuuta ei välttämättä poista toisen tienkäyttäjän virheellinen menettely, koska väistämisvelvollisen tulee riittävästi varmistua siitä, että toisen tienkäyttäjän tarkoituksena on kääntyä antamansa suuntamerkin mukaisesti. Tässä arvioinnissa tulee huomioida niin olosuhteet kuin merkin antaneen tienkäyttäjän tosiasiallinen toimintakin tilanteessa. Kääntymistilanteessa väistämisvelvollisuutta arvioitaessa on vakiintuneesti annettu erityistä merkitystä paitsi suuntamerkin käytölle myös suuntamerkkiä käyttävän ajoneuvon lähestymisnopeudelle ja tieliikennelain 21 §:ssä säädetylle ryhmittymiselle.

Lautakunta totesi, että toisen osallisen aiheeton vilkun näyttö oli voinut synnyttää ratkaisusuosituksen pyytäjälle käsityksen, että toisella ajoneuvolla käännyttäisiin suuntamerkin osoittamalla tavalla. Näyttämättä kuitenkin jäi, että ajoneuvon B kuljettaja olisi vilkun lisäksi muuten osoittanut, että hän olisi ollut kääntymässä oikealle. Hänen ei ole osoitettu hiljentäneen vauhtia tai ryhmittyneen kaistallaan sen oikeaan laitaan. Lautakunta katsoi, ettei tilanteessa lähtökohtaisesti väistämisvelvollisella ajoneuvon A kuljettajalla ole ollut yksinomaan suuntamerkin käyttämisen johdosta perustetta olettaa, että ajoneuvo B kääntyy.

Lautakunnan arvion mukaan liikennevahinko oli aiheutunut yksin ajoneuvon A kuljettajan tuottamuksesta hänen laiminlyötyään väistämisvelvollisuutensa.

Lautakunta oli yksimielinen.