Elatuksen menetys. Kotityön arvo. LV 11/2446
Elatuksen menetys. Kotityön arvo.
LV 11/2446
Lautakunnan istunto 27.4.2012
TAPAHTUMATIEDOT
X menehtyi liikennevahingossa. Kysymys oli liikennevahinkolautakunnassa siitä, oliko X:n äidillä A:lla oikeus saada korvausta elatuksen menetyksestä sillä perusteella että X oli eläessään tehnyt hänen hyväkseen koti- ja hoivatyötä.
LAUSUNTOPYYNTÖ
Vakuutuslaitos esitti lausuntopyynnössään, ettei elatuksen menetystä tulisi korvata A:lle.
Viitaten vahingonkorvauslain 5 luvun 4 §:n säännökseen sekä hallituksen esitykseen (HE 167/2003) vakuutuslaitos lausui, että kotityön arvo otetaan huomioon vain erityisestä syystä. Vakuutuslaitos katsoi, ettei A ollut lain edellyttämällä tavalla poikansa X:n kotihoidon varassa eikä A:n taholta oltu esitetty selvitystä siitä kuinka paljon X oli tosiasiallisesti avustanut eri taloudessa asuvaa äitiään. Puheena olevassa tapauksessa ei oltu esitetty lain tarkoittamia erityisiä syitä kotiavun korvaamiseen elatuksen menetyksenä.
VASTINE
Lausuntopyynnön johdosta antamassaan vastineessa A ilmoitti, että hän on ollut poikansa X:n hänen hyväkseen tekemän kotityön varassa 1990-luvun lopulta tämän kuolemaan asti. On olemassa em. lainkohdassa tarkoitettuja erityisiä syitä rinnastaa X:n hänen hyväkseen tekemä kotityön arvo elatukseen.
An ilmoituksen mukaan X teki vapaaehtoisesti keskimäärin kolmena päivänä viikossa viisi tuntia päivässä kotityötä hänen hyväkseen. A painotti olevansa pienituloinen ja vähävarainen leski, jolla ei ole mahdollisuutta omilla tuloilla tai varallisuudella hankkia vastaavia palveluita kuin mitä pojaltaan X:ltä sai.
A kertoi, että hänen lapsensa ja lapsenlapsensa ovat heille kohtuuttomin panoksin tehneet X:n kuolinpäivästä lähtien kotityötä hänen ja Y:n hyväksi. Se ei kuitenkaan ole vahingonkorvauslain 6 luvun 4 §:n 3 momentilla luodun korvausjärjestelyn tarkoitus. A katsoi, että vaikka vahingonkorvauslain 5 luvun 4 §:n 3 momentin soveltamisala on tarkoitettu suppeaksi, laissa ja sen valmistelutöissä tarkoitetut perusteet korvauksen maksamiseksi hänelle ovat olemassa.
LAUTAKUNNAN LAUSUNTO
Liikennevakuutuslain (279/1959) 1 §:n mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko.
Liikennevakuutuslain 6 §:n mukaan liikennevahingon korvaus määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2a-2d, 3, 4, 4a, 4b, 5, 7 ja 8 §:n sekä 7 luvun 3 §:n säännöksiä.
Liikennevahinkolautakunnasta annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan lautakunta voi antaa yleisiä soveltamissuosituksia liikennevakuutuslain mukaisissa korvausasioissa ja liikennevakuutuslain soveltamisen kannalta periaatteellisissa kysymyksissä. Liikennevahinkolautakunta on antanut liikennevahinkojen korvaustoimen yhtenäistämistä varten normeja ja ohjeita, jotka lautakunta on ottanut esitettyjen selvitysten ohella huomioon lausuntoa antaessaan.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 §:n mukaan, jos elatusvelvollinen tai muutoin toisen elatuksesta huolehtinut henkilö on saanut surmansa, elatukseen tai elatusapuun oikeutetulla taikka muutoin surmansa saaneen elatuksen varassa olleella on oikeus saada korvausta elatuksen menetyksestä. Elatuksen menetyksestä määrätään korvaus ottamalla huomioon, missä määrin korvaukseen oikeutettu todennäköisesti olisi saanut elatusta surmansa saaneelta ja mitä hän kohtuuden mukaan tarvitsee elatukseensa ottaen huomioon hänen mahdollisuutensa hankkia itse elatuksensa ansiotyöllä ja muut olosuhteet. Elatukseen voidaan erityisestä syystä rinnastaa kotityön arvo.
X ei ole lain nojalla ollut elatusvelvollinen äitiinsä A:han nähden. Asiassa oli tämän johdosta tarkasteltava sitä, oliko X muutoin huolehtinut A:n elatuksesta ja oliko A siten ollut X:n elatuksen varassa. Mikäli näin katsotaan, oli asiassa tämän jälkeen ratkaistava, tuliko elatuksen menetyksen arvioinnissa ottaa huomioon kotityön arvo.
Kuten vahingonkorvauslain 5 luvun 4 §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 137/2003 vp) on todettu, kaikilla surmansa saaneen elatuksen varassa tosiasiallisesti olleilla henkilöillä on oikeus korvaukseen. Elatussuhteen ei tarvitse perustua lakiin, vaan riittävää on, että surmansa saaneen osoitetaan tosiasiallisesti huolehtineen korvausta vaativan elatuksesta. Säännöksen mukaan esimerkiksi surmansa saaneen henkilön elatuksen varassa elänyt avopuoliso tai vanhus olisi oikeutettu korvaukseen, jos korvausvelvollisuuden edellytykset muutoin täyttyvät. Korvausvelvollisuuden perustavalta tosiasialliselta elatussuhteelta edellytetään vakiintuneisuutta.
Asiakirjatietojen mukaan liikennevahingossa menehtynyt X oli asunut eri asunnossa kuin äitinsä A ja veljensä Y. X oli vuosia auttanut iäkästä, liikuntarajoitteista kärsivää äitiään A:ta ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa veljeään Y:tä, jotka asuivat yhdessä muutaman kilometrin päässä X:n asunnosta sekä lähimmistä palveluista. A:n vastineen mukaan X:n tekemät työt olivat sisältäneet omakotitalokiinteistön hoitamista, polttopuiden tekemistä, lumitöitä, nurmikon leikkaamista ja korjaustöitä, kodin siivoamista ja kuljetusapua. Lisäksi
X oli tehnyt A:n hoitamiseksi ja avustamiseksi hoivatyöksi luonnehdittavaa työtä. X:n kuoleman jälkeen näissä tehtävissä olivat auttaneet enemmän muut sukulaiset. Lautakunta totesi esitetyn selvityksen perusteella, että X oli tehnyt äitinsä avustamiseksi hoivatyötä sekä suorittanut edellä mainittuja asunnon kunnostukseen ja kotitöihin liittyneitä tehtäviä. Lautakunta katsoi, että esitetyt työt olivat olleet laadultaan sellaisia, ettei niillä ollut merkitystä A:n elatuksen tarvetta arvioitaessa. X ei ollut varsinaisesti huolehtinut A:n elatuksesta eikä A ole tosiasiassa ollut X:n elatuksen varassa. A:n voidaan näillä selvityksin katsoa tulleen toimeen ansaitsemillaan eläketuloilla.
Lautakunta totesi edellä lausutuilla perusteilla, että A ei ollut vahingonkorvauslain 5 luvun 4 §:n tarkoittamalla tavalla X:n elatuksen varassa. Hän ei näin ollen ollut oikeutettu liikennevakuutuksen perusteella korvaukseen elatuksen menetyksestä.
Lautakunta oli yksimielinen.