Esinevahinko. Korvattavan vahingon määrä. Lapsen turvaistuimen arvo. LV 22/1109

Tässä tapauksessa oli kysymys siitä, mitä on pidettävä vahingonkorvauslaissa tarkoitettuna esineen arvona, kun vaurioituneet esineet olivat lasten turvaistuin ja turvakaukalo. Lautakunnan enemmistö (puheenjohtaja, 2 varapuheenjohtajaa ja 6 jäsentä) päätyi siihen, että tällaisten esineiden arvona ei voitu pitää niiden myyntihintaa, vaan vahingonkorvauslain mukainen arvo voitiin määritellä ottamalla huomioon esineen hankintahinta, ikä ja esineen oletettu käyttöikä. Vähemmistöön jääneet kaksi jäsentä olisivat määrittäneet esineen arvon sen myyntihinnan mukaan ja hyväksyneet vakuutuslaitoksen korvauspäätöksen.

Täysistunto 15.6.2023

TAPAHTUMATIEDOT                 

Muutoksenhakijan lasten turvaistuin sekä turvakaukalo ja telakka vaurioituivat liikennevahingossa toukokuussa 2022.

VAKUUTUSLAITOKSEN KORVAUSPÄÄTÖS

Vakuutuslaitos maksoi korvausta vuonna 2021 hankitusta turvaistuimesta 250 euroa sekä vuonna 2018 hankituista turvakaukalosta ja telakasta 70 euroa, eli yhteensä 320 euroa. Vakuutuslaitoksen päätöksen mukaan käytettyjen turvaistuinten tilalle ei rikastumiskiellon vuoksi voida korvata uusia vastaavia tarvikkeita, vaan niistä maksetaan vastaavien käytettyjen tarvikkeiden hinta. Koska turvaistuimet eivät ole olleet uusia, vakuutuslaitos on suorittanut niistä käyvän arvon mukaisen korvauksen. Käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä ennen vahinkoa niistä olisi yksityishenkilölle myytäessä saatu.                                                                                        

RATKAISUSUOSITUSPYYNTÖ

Muutoksenhakija on tyytymätön vakuutuslaitoksen korvauspäätökseen. Hän vaatii korvattavaksi esineiden täyttä hintaa käyvän arvon sijaan. Korvausmäärä 320 euroa ei riitä uusien vastaavien turvaistuimien hankintaan, sillä niiden hinta on yhteensä noin 800 euroa. Molemmat turvalaitteet on ostettu uutena ja hän tietää niiden historian. Ne eivät olleet kolaroituja tms. Ikävähennyksiä ei voida käyttää, kun on kyse turvalaitteista. Hän ei itse ostaisi turvaistuimia käytettynä esim. verkosta juuri sen takia, ettei niiden historiasta voi olla täysin varma. Muutoksenhakijan mielestä hänen tulisi saada täysin vastaavat turvalaitteet autoonsa, jotka hänellä kolarihetkellä on ollut varsinkin, kun hän ei ole ollut itse millään tavalla syyllinen osapuoli kolarissa.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettavat lainkohdat                                           

Liikennevakuutuslain (460/2016) 37 §:n 1 momentin nojalla korvaus esinevahingosta määrätään vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 5 §:n mukaisesti, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Arviointi

Käytettävissä olevan selvityksen perusteella turvaistuin oli ostettu uutena vuonna 2021 ja turvakaukalo ja telakka oli ostettu uutena vuonna 2018. Muutoksenhakijan mukaan turvaistuimesta tulisi korvata sen ostohinta 419 euroa, sekä turvakaukalosta ja telakasta niiden ostohinta noin 400 euroa. Hän vaatii niiden täyden arvon korvaamista.

Toisin kuin ajoneuvoille aiheutuneissa vahingoissa, liikennevakuutuslaissa ei ole muiden esineiden osalta asetettu lähtökohdaksi pelkästään käyvän arvon mukaista korvausta. Vahingonkorvauslain nojalla esineen vaurioituessa korjauskelvottomaksi vahinko tulee korvata tuhoutuneen esineen arvon mukaan. Esineen arvo voidaan tilanteen mukaan määrittää joko jälleenhankinta-arvon, myyntiarvon, päivänarvon tai tuottoarvon mukaan. Lähtökohtana on täyden korvauksen periaate, joskin samalla tulee ottaa huomioon rikastumiskiellon periaate. Sen mukaan voidaan jälleenhankinta-arvon mukaisessa korvauksessakin huomioida vähennyksenä tuhoutuneesta esineestä ennen vahinkoa saatu käyttöhyöty.

Korvaus tuhoutuneesta esineestä suoritetaan sen arvon suuruisena kuin esineellä on vahinkohetkellä ollut. Esineen arvo ei siten välttämättä tarkoita uuden vastaavan esineen hankintahintaa, vaan sitä, mikä taloudellinen arvo tuhoutuneella esineellä on ollut vahinkohetkellä. Tällä on lautakunnan ratkaisukäytännössä useimmiten pidetty sitä käteishintaa, joka esineestä olisi myytäessä voitu vahinkohetkellä käteiskaupassa saada.

Muutoksenhakijan mukaan perhe tarvitsee vaurioituneiden turvaistuimen, turvakaukalon ja sen telakan tilalle vastaavat laitteet vahingon jälkeenkin. Näissä olosuhteissa ja kyseisten esineiden ominaislaatu huomioon ottaen lautakunta pitää perusteltuna, ettei korvausta määrätä yksinomaan sen mukaan, millä hinnalla vastaavat esineet saisi hankittua käytettynä tai mikä olisi niistä välittömästi ennen vahinkoa saatavissa ollut myyntihinta. Lautakunnan käsityksen mukaan on yleisesti tiedossa, että tämänkaltaisilla esineillä ei ole toimivia jälkimarkkinoita. Tästä syystä esineen arvoa ei voida tässä tapauksessa arvioida yksistään vastaavien tarjolla olevien esineiden käyvän arvon perusteella.

Lautakunnan arvion mukaan lasten turvaistuinten keskimääräisenä käyttöikänä voidaan pitää seitsemää vuotta. Nyt kyseessä olevien laitteiden kunnosta ei ole esitetty selvitystä, joten lautakunta olettaa niiden olleen ikäänsä nähden tavanomaisessa kunnossa. Edellä todettu ja ottaen huomioon laitteiden ikä suhteutettuna niiden keskimääräisen yleiseen käyttöikään lautakunta arvioi kohtuulliseksi korvausmääräksi yhteensä 500 euroa. 

Lautakunta suosittaa vakuutuslaitosta suorittamaan lisäkorvausta 180 euroa.

Kyseessä oli äänestysratkaisu