Peräpukaman kuroutuma. Peräsuolen esiinluiskahdus. PV 7/2022

Peräpukaman kuroutuma. Peräsuolen esiinluiskahdus. PV 7/2022

Tapahtumatiedot

Potilas hakeutui aamuyöaikaan yliopistolliseen sairaalaan joitakin tunteja aiemmin ulostamisen yhteydessä ilmaantuneen peräsuolen ja peräpukamien esiinluiskahduksen sekä runsaan verenvuodon vuoksi. Ensiavussa sairaanhoitaja arvioi hoidontarpeen potilasta tutkimatta ja potilasasiakirjamerkintöjä tekemättä. Päivystävän lääkärin konsultaation jälkeen potilas kotiutettiin ja häntä kehotettiin hakeutumaan omalle terveysasemalle.

Potilas hakeutui seuraavana aamuna terveysasemalle, jossa todettiin kookas verekäs pullistuma peräaukon ulkopuolella. Potilas lähetettiin päivystyksellisesti jatkohoitoon keskussairaalaan, jossa hänelle tehtiin päivystyksellinen leikkaus. Leikkauksessa todettiin kuroutunut peräpukama ja peräsuolen pullistuma. Potilaalle kehittyi jatkossa peräsuolen ahtauma, joka on vaatinut uusia toimenpiteitä.

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Keskus katsoi korvauspäätöksessään, että hoidon tarve olisi voitu arvioida jo potilaan saavuttua aamuyöllä yliopistollisen sairaalan ensiapuun. Potilas hakeutui kuitenkin samana päivänä terveysasemalle, jossa hänet tutkittiin. Keskuksen arvion mukaan hoidon tarpeen arviointi ja sairauden toteaminen viivästyivät noin kolme tuntia.

Keskus piti potilaan keskussairaalassa saamaa hoitoa lääketieteellisesti perusteltuna ja katsoi, että se on toteutettu asianmukaisesti. Kolmen tunnin hoitoviive ei keskuksen arvion mukaan vaikuttanut hoitolinjan valintaan eikä hoidon lopputulokseen. Keskus totesi, että peräsuolen arpikureuma on peräpukamien leikkaushoitoon liittyvä seuraus, jota ei aina voida välttää hoidon asianmukaisesta toteutuksesta huolimatta tai toisin toimien. Potilaan pitkään jatkuneet oireet ja lisätoimenpiteiden tarve eivät myöskään olleet seurausta hoidossa tapahtuneesta kolmen tunnin viiveestä. Keskus katsoi, ettei kysymyksessä ollut potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattava henkilövahinko.

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön keskuksen antamaan korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettava säännös

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Hoidon asianmukaisuuden arviointi

Potilaan hakeuduttua aamuyöllä hoitoon ensiapuun sairaanhoitaja arvioi hoidon tarpeen potilasta tutkimatta. Sairaanhoitaja konsultoi päivystävää lääkäriä puhelimitse. Lääkärin arvion mukaan kyseessä ei ollut yöpäivystystä edellyttävä vaiva, vaan potilaan tulisi ottaa heti aamusta yhteyttä omalääkäriin. Käynnistä ei tehty potilasasiakirjamerkintöjä.

Lautakunnan saaman selvityksen mukaan yhteispäivystyksessä oli ohjeena täyttää muualle hoitoon ohjatuista potilaista erillinen hoitoonohjauslomake, josta ilmeni ensiapuun saapumisen syy ja ajankohta sekä se, mihin potilas oli ohjattu ja kenen toimesta sekä oliko asiassa konsultoitu lääkäriä. Potilaan tapauksessa hoitoonohjauslomaketta ei laadittu.

Lautakunta piti hoidon tarpeen arviointia puutteellisena, koska potilaalle ei tehty tarpeellista kliinistä tutkimusta, jonka perusteella hänet olisi voitu ohjata päivystykselliseen jatkohoitoon. Hoitoon ohjauksesta ei tehty myöskään ohjeistuksen mukaisia potilasasiakirjamerkintöjä.

Lautakunnan arvion mukaan potilaan pääsy lääkärin vastaanotolle viivästyi noin kolmella tunnilla. Tämän vuoksi myös leikkaushoito viivästyi noin kolmella tunnilla. Ilman viivettäkin hoito olisi ollut nyt toteutuneen kaltainen eikä viiveellä todennäköisesti ollut vaikutusta hoidon lopputulokseen. Lautakunta totesi, että ulostamista haittaava arpimuodostus on aina mahdollinen komplikaatio peräpukamaleikkauksen jälkeen.

Hallituksen esityksessä potilasvahinkolaiksi (HE 91/1998) todetaan, että vähäisenä vahinkona olisi pidettävä lääketieteellisesti arvostellen vähäistä vahinkoa. Vahinko ei olisi vähäinen esimerkiksi silloin, kun siitä olisi aiheutunut pysyvä lääketieteellisesti todennettava haitta. Hallituksen esityksessä todetaan myös, että vahingosta aiheutuneiden kulujen kannalta vähäisenä vahinkona korvauskäytännössä on pidetty kustannuksiltaan alle 1 000 markan (n. 170 euron) vahinkoja.

Lautakunta totesi, että lautakunnan käsityksen mukaan vahinkoa voitiin potilasvahinkolain ratkaisuajankohdan soveltamiskäytännössä pitää vähäisenä, jos vahinko on lääketieteellisesti arvioiden vähäinen eikä potilaan taloudellinen menetys ylitä 200 euroa. Tällöin korvausta ei makseta.

Viiveestä aiheutui potilaalle ylimääräistä tilapäistä haittaa kivun ja epämukavuuden vuoksi. Ottaen huomioon viiveen kestoaika, oli viiveestä aiheutunutta vahinkoa lautakunnan käsityksen mukaan pidettävä tässä tapauksessa potilasvahinkolain tarkoittamana vähäisenä vahinkona.