Ohutsuolen tukos ja kurouma. Ohutsuolen puhkeama. Vatsaleikkaus. PV 10/2022

Ohutsuolen tukos ja kurouma.  Ohutsuolen puhkeama. Vatsaleikkaus. PV 10/2022

Tapahtumatiedot

Potilas hakeutui sairaalapäivystykseen kovan vatsakivun takia. Tutkimuksissa todettiin vatsan olevan pehmeä ja ylävatsalta aristeleva, laboratoriokokeissa tulehdusarvot olivat lievästi koholla. Tilannetta pidettiin epäspesifisenä ylävatsakipuna ja seurannan jälkeen potilas kotiutettiin. Hän hakeutui samana päivänä uudelleen päivystykseen vatsakipujen pahennuttua, jolloin hänet otettiin osastolle seurantaan ja seuraavana päivänä tehtiin vatsan tietokonekerroskuvaus. Lausunnon mukaan vatsaontelossa oli jonkin verran peritoneaalinestettä, ohutsuolessa oli runsaasti laajentuneita, nestetäyteisiä suolenmutkia, ohutsuolen loppuosa näkyi paksuseinäisenä ja suolessa näkyi pari kaventumakohtaa. Potilaalle laitettiin nenä-mahaletku, josta tuli runsaasti fekaalista (ulosteperäistä) eritettä. Potilaan vointi oli vakaa, vatsaa oli toimitettu pienoisperäruiskeella ja vatsakipu oli lievempi.

Viiden vuorokauden kuluttua hoitoon hakeutumisesta potilaan vatsakivut pahenivat ja tuolloin tehdyn uuden vatsan tietokonekerroskuvauksen mukaan peritoneaalineste oli lisääntynyt, suoliston tukostilanne oli entisellään. Suolen puhkeamaan viittaavaa ei näkynyt. Seuraavana päivänä tulehdusarvo CRP oli korkea ja potilaalle suunniteltiin tehtäväksi leikkaus sitä seuraavana päivänä. Potilaan vointi heikkeni ja hänet siirrettiin tehostetun valvonnan osastolle, mistä hänet siirrettiin seuraavana päivänä septisessä tilassa teho-osastolle. Hänelle tehtiin samana päivänä vatsaontelon avausleikkaus, jossa todettiin nestettä vatsaontelossa, ohutsuolen pinnoilla laajat katteet, kiinnikkeen aiheuttama ohutsuolen kurouma ja puhkeama. Leikkauksessa kurouman aiheuttanut kiinnike katkaistiin ja ohutsuolen puhkeama suljettiin ompelemalla. Tämän jälkeen potilaalle kehittyi useita vakavasti sairaalle tehohoitopotilaalle tyypillisiä ongelmia. Lisäksi hänelle kehittyi oikean alaraajan hermovaurio.

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, että potilaan hoito oli toteutettu hyväksyttävän hoitokäytännön mukaisesti, eikä viitteitä tutkimus- tai hoitotoimenpiteiden laiminlyönneistä ollut todettavissa. Keskuksen arvion mukaan potilaalla hänen sairaalassa ollessaan todettu oikean pohjehermon heikkous liittyi todennäköisesti pitkään vuodeosastohoitoon, mutta se ei ollut seurausta hoidon virheellisestä tai puutteellisesta toteutuksesta, eikä se olisi ollut vältettävissä toisin toimimalla. Kysymyksessä ei katsottu olevan potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattava henkilövahinko.

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.          

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettava säännös

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Hoidon asianmukaisuuden arviointi

Potilaan kotiuttamista hänen hakeuduttuaan ensimmäisen kerran päivystykseen voitiin pitää hyväksyttävänä ratkaisuna. Myös menettely potilaan hakeuduttua uudelleen päivystykseen oli ollut asiamukaista.

Sen sijaan toisena osastohoitopäivänä tehdyssä tietokonekerroskuvauksessa todetun löydöksen tulkinta erityisesti kliininen tilanne huomioiden oli ollut puutteellinen. Kuvissa oli nähtävissä ohutsuolen kurouma, joka oli todennäköisesti kiinnikkeen aiheuttama. Ohutsuolen tukos ja kurouma johtivat ohutsuolen puhkeamaan, joka puolestaan aiheutti vatsakalvon tulehduksen ja septisen infektion.

Lautakunta katsoi täten, että potilaan tutkimuksissa ja hoidossa ei ollut saavutettu kokeneelta radiologiaan erikoistuneelta lääkäriltä vaadittavaa ammatillista osaamista siltä osin, että ohutsuolen puhkeamaan johtanut suolen kurouma olisi ollut todettavissa jo ensimmäisessä vatsan tietokonekerroskuvauksessa.

Mikäli ohutsuolen kurouma olisi todettu asianmukaisesti, olisi potilaalle todennäköisesti tehty välitön leikkaus, jossa olisi katkaistu kuruoman aiheuttanut kiinnike. Tällöin olisi vältytty ohutsuolen puhkeamalta ja vatsakalvon tulehdukselta ja potilas olisi todennäköisesti toipunut vatsaleikkauksesta noin viikon kuluessa. Teho-osastohoidon tarvetta ei olisi ollut ja tällöin olisi vältytty myös kaikilta teho-osastohoidon aikana ilmaantuneilta komplikaatioilta. Myös hoitojakson aikana syntyneeltä oikean alaraajan hermovauriolta olisi tällöin vältytty. Kysymyksessä oli näiltä osin potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattava henkilövahinko.