Olkapään kipu. Kiertäjäkalvosimen repeämän toteaminen ja hoito. PV 63/2022

Olkapään kipu. Kiertäjäkalvosimen repeämän toteaminen ja hoito. PV 63/2022

Tapahtumatiedot

Potilas hakeutui yksityiselle lääkäriasemalle pari päivää kestäneen hartian ja lapaluun seudun kivun vuoksi. Kipu säteili olkavarteen ja puutumisoireita oli sormiin asti. Kaularangan röntgenkuvauksessa nähtiin kulumamuutoksia ja juuriaukkoahtaumaa.

Noin viikon päästä potilas hakeutui eri lääkärin vastaanotolle olkapään kivun ja liikerajoituksen vuoksi. Potilas oli kertonut ensin alkaneesta kovasta niskakivusta, joka oli heijastunut lapaan ja olkavarteen. Oikean yläraajan liikkeet tuntuivat voimattomilta.  Tehdyn hermoratatutkimuksen (ENMG-tutkimuksen) löydökset jäivät niukoiksi.

Parin kuukauden kuluttua potilas hakeutui terveyskeskukseen. Tehdyssä ultraäänitutkimuksessa ei löytynyt hauislihaksen pitkän pään jännettä, mikä sopi vanhan repeämän jälkitilaan. Kiertäjäkalvosimessa todettiin laaja totaalirepeämä/degeneraation jälkitila. Olkapään röntgenkuvissa todettiin nivelrikko. Potilaasta tehtiin lähete erikoissairaanhoitoon, missä harkittiin aluksi olkapään tekonivelleikkausta.  Suunniteltu leikkaus kuitenkin peruttiin yhteisymmärryksessä potilaan kanssa, sillä olkapäässä ei ollut kipuja liikerajoituksesta huolimatta.

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilasvakuutuskeskus katsoi antamassaan korvauspäätöksessä, että olkapään hoito- ja tutkimustoimenpiteet olivat olleet sen hetkiset oireet ja esitiedot huomioiden riittäviä ja asianmukaisia. Kyseessä ei ollut potilasvakuutuksesta korvattava henkilövahinko.

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettava säännös

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Hoidon asianmukaisuuden arviointi

Lautakunta arvioi käytettävissä olevan selvityksen perusteella, että potilaalle oli tehty ensimmäisillä käynneillä oirekuvaan suhteutettuna asianmukaiset ja varsin laajat tutkimukset.

Lautakunta totesi, että kiertäjäkalvosin voi vaurioitua joko tapaturmaperäisesti tai rappeumaperäisesti. Rappeumaperäiselle kiertäjäkalvosimen repeämälle on tyypillistä, että se kehittyy ajan kuluessa ja usein vähäoireisesti. Ajan kanssa olkaluun peiton (kiertäjäkalvosimen) puuttuessa jo tavallisessa röntgenkuvassa nähdään, miten olkaluu nousee ylöspäin. Samalla niveleen kehittyy usein nivelrikkomuutoksia.

Tässä tapauksessa olkapään toiminnan huononeminen oli tapahtunut äkillisesti, mutta ilman tapaturmaa, mikä viittasi rappeumaperäiseen muutokseen. Myös röntgenkuvalöydös, jossa olkaluu oli noussut ylös ja kovertanut olkalisäkkeestä jo puolet, viittasi hyvin vanhaan vaurioon ja pitkäaikaiseen huonoon toimintaan. Oli ilmeistä, että kyseessä oli pitkän ajan kuluessa kehittynyt kiertäjäkalvosimen laaja vaurio.

Myös tuoreessa repeämässä voidaan odottaa kuuteen kuukauteen asti kiertäjäkalvosimen toiminnallista toipumista. Tässä tapauksessa repeämä diagnosoitiin alle kolmen kuukauden sisällä ensikäynnistä, joten diagnoosi ei olisi ollut hoidollisesti viivästynyt siinäkään tapauksessa, että kyseessä olisi ollut akuutti tuore repeämä. Kyse oli kuitenkin vanhasta laajasta vauriosta, jonka korjausmahdollisuudet ovat huonot.

Lautakunnan arvion mukaan potilaalle ei ollut aiheutunut potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattavaa henkilövahinkoa.