Palvelutaloasuminen. Kaatuminen. Aivoverenvuoto 3/2026
PALVELUTALOASUMINEN. KAATUMINEN. AIVOVERENVUOTO. POTILASVAKUUTUSLAIN SOVELTAMISALA. AMMATTISTANDARDI. VÄLTETTÄVYYS.
Tapahtumatiedot
Tapahtuma-aikana noin 80-vuotiaalla potilaalla oli useita pitkäaikaissairauksia sekä Alzheimerin tauti. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja niiden vuoksi tehtyjen leikkausten vuoksi potilaan liikuntakyky oli pysyvästi alentunut. Potilaalle oli aloitettu minihepariinihoito (verenohennuslääkitys) laskimotukosepäilyn vuoksi.
Potilas ei huonon toimintakykynsä vuoksi pärjännyt enää kotona puolison ja kotihoidon tuella, jonka vuoksi hän siirtyi pitkäaikaishoitoon tehostetun palveluasumisen yksikköön, jossa asutaan kodinomaisesti. Tehostetun palveluasumisen yksikössä työntekijöinä oli lähihoitajia sekä sairaanhoitajia, jotka ovat terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Lisäksi työntekijöinä oli geronomeja (sosiaalihuollon ammattihenkilöitä) sekä hoiva-avustajia.
Tehostetun palveluasumisen yksikköön siirtyessä asukkaan kaatumisvaaran huomioitiin olevan korostunut. Asiakirjoihin kirjattiin, että liikkeelle lähdettäessä asukkaalla tulee olla aina kengät jalassa, käytössä on reumarollaattori kävelyn vakauttamiseen ja kävely tapahtuu hoitajan varjostamana. Liikkumisvapauden rajoittamisesta kirjattiin, että sängynlaidat ovat ylhäällä aina sängyssä ollessa, asiaan oli saatu lääkärin lupa ja myös omainen oli pyytänyt laitojen ylhäällä pitoa, koska kaatumisriski oli suuri omatoimisessa liikkumisessa.
Tapahtumapäivänä asukas oli ollut hoitajan kanssa huoneessaan ja ilmaissut haluavansa syödä iltapalan omassa huoneessaan. Hoitaja oli poistunut huoneesta ja asukas oli jäänyt istumaan sänkynsä laidalle. Hoitajan palatessa asukas oli löytynyt huoneensa lattialta selältään. Kaksi hoitajaa avusti asukkaan pystyyn. Asukkaassa ei havaittu näkyviä vammoja, eikä hän valittanut kipuja. Asukas pystyi ottamaan muutamia askelia, ja hänet avustettiin nukkumaan.
Yön aikana yöhoitajan kierroilla asukkaan huoneessa käytiin, mutta häntä ei herätelty. Asukasta käytiin katsomassa myös varhain aamulla. Kummallakin kerralla asukas oli nukkunut. Aamulla asukas ei ollut heräteltävissä eikä ollut varmaa, kuinka pitkään hän oli ollut tajuttomana. Paikalle hälytettiin ensihoitoyksikkö ja potilas kuljetettiin sairaalan päivystykseen. Päivystyksessä tehtiin pään tietokonetomografia, jossa todettiin tuore, suuri aivoverenvuoto. Neurokirurgin konsultaation perusteella leikkaushoidollisesti mitään ei ollut tehtävissä, ja potilaalle tehtiin saattohoitopäätös.
Asian käsittely potilasvakuutuskeskuksessa
Potilaan puoliso haki korvausta potilasvakuutuksesta. Korvaushakemuksen mukaan potilaan valvonta oli laiminlyöty, jolloin hän oli päässyt kaatumaan. Myös kaatumisen jälkeen laiminlyötiin asianmukainen hoito sekä voinnin seuranta.
Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, ettei kyseessä ollut potilasvahinkona korvattava tapaturma. Päätöksen perustelujen mukaan potilas löydettiin illalla makaamasta huoneensa lattialta. Hän oli lähtenyt liikkeelle istuttuaan sängyn laidalla. Tässä tapauksessa oli kysymys tapaturmasta, joka ei välittömästi liittynyt mihinkään tutkimus- tai hoitotoimenpiteeseen eikä kysymys siksi ollut potilasvahinkolain perusteella korvattavasta tapaturmavahingosta.
Hoidon asianmukaisuuden osalta Potilasvakuutuskeskus totesi päätöksessään, että asukkaan tilanne tehostetun palveluasumisen yksikössä ei edellyttänyt jatkuvaa valvontaa tai itsenäisen liikkumisen rajoittamista. Asukkaalle aiheutunut vahinko ei johtunut valvonnan tai avustamisen puutteellisuudesta.
Keskuksen arvion mukaan toiminta heti kaatumisen jälkeen oli asianmukaista, mutta päivystävää lääkäriä tai ensihoitoa olisi tullut konsultoida, jolloin todennäköisesti olisi korostettu tajunnantason säännöllistä seurantaa illan ja yön aikana. Asukkaan tajunnantasoa ei tarkistettu, vaan hänen oletettiin nukkuvan. Todennäköisesti tajunnanlasku olisi voitu havaita aiemmin, mikäli vointia olisi seurattu asianmukaisesti. Sitä, milloin tajunnantasossa on tapahtunut muutoksia, ei ole mahdollista arvioida. Seuranta oli keskuksen arvion mukaan puutteellista.
Keskus katsoi, että vaikka potilas olisi toimitettu sairaalaan aiemmin, ei sillä todennäköisesti olisi ollut vaikutusta tutkimuksiin, hoitoon tai hoidon lopputulokseen. Aivoverenvuodon hoitomahdollisuudet olivat vähäiset eikä potilaan menehtymistä olisi voitu estää. Aiemmalla laskimotukoksia ehkäisevällä lääkityksellä ei ollut osuutta tapahtumiin.
Ratkaisusuosituspyyntö
Potilaan puoliso oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.
LAUTAKUNNAN RATKAISU
I Potilasvakuutuslain soveltuminen
Sovellettava säännös ja soveltamisperusteet
Potilasvakuutuslain (948/2019) 1 §:n mukaan potilasvakuutuslakia sovelletaan Suomessa annettuun terveyden- ja sairaanhoitoon sekä ulkomailla annettuun terveyden- ja sairaanhoitoon, jos julkisen terveydenhuollon yksikkö päättää järjestää kansanterveyslaissa (66/1972) ja erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) säädetyn kunnan järjestämisvastuuseen kuuluvan hoidon ulkomailla ja se on potilaan terveydentilan kannalta välttämätöntä.
Lain esitöissä (HE 298/2018 vp. s. 40) todetaan, että terveyden- ja sairaanhoidolla tarkoitetaan toimintaa, jota toisaalta harjoittavat lakiin perustuvan oikeuden nojalla terveydenhuollon ammattihenkilöt ja jota toisaalta harjoitetaan terveydenhuollon toimintayksiköissä sekä osittain myös eräissä sosiaalihuollon laitoksissa.
Arvioitaessa sitä, täyttääkö toiminta terveyden- ja sairaanhoidolle asetetut muodolliset vaatimukset, kiinnitetään huomiota asianomaisen henkilön koulutukseen, kyseiseen organisaatioon ja muihin itse toimintaan nähden ulkoisiin seikkoihin. Terveyden- ja sairaanhoito on ensisijaisesti terveydenhuollon ammattihenkilön toimintaa. Ammattihenkilöitä ovat terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitetut laillistetut, ammatinharjoittamisluvan saaneet tai nimikesuojattuina ammattihenkilöinä rekisteröidyt ammattihenkilöt. Terveyden- ja sairaanhoitona pidetään muunkin henkilön kuin terveydenhuollon ammattihenkilön toimintaa, jos kyseessä on terveydenhuollon toimintayksikössä tapahtuva potilaan hoitokokonaisuuteen liittyvä potilaan käsitteleminen. Terveydenhuollon toimintayksikköjä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa ja sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta annetussa laissa tarkoitetut palvelun tuottajat. Tällaisia palveluntuottajia ovat sairaalat ja erilliset toimintayksiköt, yksityiset terveydenhuollon palveluja tuottavat yritykset, sekä Ahvenanmaan maakunnan sairaalat, valtion mielisairaalat, puolustusvoimien alaiset sairaanhoitolaitokset, rajavartiolaitoksen alaiset sairaanhoitolaitokset ja vankiterveydenhuollon yksikön alaiset sairaanhoitolaitokset. (HE s. 11-12).
Joissain tapauksissa terveyden- ja sairaanhoitoa voidaan antaa sosiaalihuoltoon kuuluvan palvelun yhteydessä. Sosiaalipalveluja ovat esimerkiksi sosiaalihuoltolakiin (1301/2014) perustuvat kotipalvelut, asumispalvelut, joita ovat muun muassa vanhusten palvelutalot, vanhainkodit, vammaispalvelut sekä kehitysvammaisten erityishuolto. Nämä palvelut eivät yleensä sisällöltään vastaa terveyden- ja sairaanhoitoa, vaikka näissä yksiköissä toimii terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Esimerkiksi vanhainkodissa terveydenhuollon ammattihenkilön antama terveyden- ja sairaanhoito kuuluu potilasvahinkolain soveltamisalaan. Sama koskee kotisairaanhoitoa. Sen sijaan vanhainkodissa tapahtuva asiakkaan auttaminen päivittäisissä toiminnoissa, kuten ruokailussa ja peseytymisessä, ei ole terveyden- ja sairaanhoitoa vaan hoivatyötä, eikä toimintaan sovelleta potilasvahinkolakia. (HE s. 12).
Asian arviointi
Lautakunta totesi, että käytettävissä olevan selvityksen perusteella kyseessä oli ympärivuorokautista hoivaa tarjoava palveluasumisen yksikkö. Kyse oli siten sosiaalihuoltolain mukaisesta sosiaalipalveluja tarjoavasta yksiköstä, ei terveydenhuollon toimintayksiköstä.
Ympärivuorokautisessa palveluasumisessa tapahtuva toiminta voi kuulua potilasvakuutuslain soveltamisalaan, mikäli kyseessä on terveydenhuollon ammattihenkilön suorittama terveyden- ja sairaanhoidoksi katsottava menettely. Sen sijaan ympärivuorokautista palveluasumista saavan henkilön auttaminen päivittäisissä toiminnoissa, kuten ruokailussa tai peseytymisessä, ei ole terveyden- tai sairaanhoitoa, vaikka sen suorittaisi terveydenhuollon ammattihenkilö.
Koska asukkaan kaatuminen ei tapahtunut terveyden- tai sairaanhoitoon liittyvien toimintojen yhteydessä vaan osana päivittäisiä arkitoimintoja, asiaan ei sovellettu potilasvakuutuslakia. Lautakunta totesi, ettei se tältä osin ole toimivaltainen käsittelemään asiaa.
Kaatumisen jälkeen asukkaalle on kuitenkin tehty terveyden- ja sairaanhoidoksi katsottavia toimenpiteitä, kun hänen tilansa on kaatumisen jälkeen tarkistettu ja arvioitu terveydenhuollon ammattihenkilön toimesta. Lautakunta arvioi seuraavaksi kaatumisen jälkeen annetun hoidon asianmukaisuutta.
II Hoidon asianmukaisuus
Sovellettava säännös
Potilasvakuutuslain 23 §:n 1 momentin 1 kohdan (948/2019) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Hoidon asianmukaisuuden arviointi
Kun asukas löydettiin kaatuneena huoneensa lattialta, hänen vointinsa tarkastettiin lähihoitajan toimesta. Asukas ei valittanut kipuja eikä hänessä todettu ulkoisesti vammoja. Asukas avustettiin kahden hoitajan voimin ylös lattialta sänkyyn. Tilanteessa asukas pystyi itse ottamaan joitakin askelia. Asukkaan puhe oli normaalia ja hän vastasi hoitajien puhutteluun normaalisti. Asukas avustettiin nukkumaan.
Lautakunnan arvion mukaan potilaan vointi on välittömästi tapahtuneen jälkeen tarkistettu asianmukaisesti. Kokeneen lähihoitajan ammattistandardiin kuuluu tutkia kaatunut potilas ulkoisesti ja tiedustella kivuista. Mikäli potilas ilmaisee pääkipua tai havaitaan viitteitä päätraumasta (esimerkiksi haava tai kuhmu), on tällöin huomioitava kaatumisen mahdollisesti aiheuttama päävamma ja tarvittaessa konsultoitava lääkäriä sekä suoritettava kommootioseuranta. Käsiteltävänä olleessa tapauksessa mikään ei viitannut siihen, että asukas olisi kaatuessaan satuttanut päätään. Näin ollen voitiin lautakunnan arvion mukaan katsoa hoitotyön toiminnan olleen tilanteessa ja sen jälkeen asianmukaista sekä riittävää.
Johtopäätökset
Lautakunnan arvion mukaan asukkaalle tehostetun palveluasumisen yksikössä annetussa kaatumisen jälkeisessä hoidossa ja tehdyissä tutkimuksissa saavutettiin kokeneelta terveydenhuollon ammattihenkilöltä vaadittava ammatillinen osaaminen. Lautakunta katsoi, ettei kysymyksessä ollut potilasvakuutuslain säännösten perusteella korvattava henkilövahinko.
Lautakunta ei suosittanut vahingonkorvausta.